Koiran kouluttaminen tarkoittaa, että koira opetetaan käyttäytymään halutulla tavalla.
Historia
Koiran ensimmäiset ihmiselle hyödylliset palvelukset olivat varoittaminen ja metsästysapulaisena toimiminen. Karjanhoitovaiheessa koirien paimentamiskyvyt huomattiin. Arktisilla seuduilla koiria hyödynnettiin myös vetokoirina ja kantojuhtana.
Ajan mittaan koirien alkuperäisetkin palvelustehtävät alkoivat muuttua. Kun karjaa ei tarvinnut enää suojella petoeläimiltä ja rosvoilta, ei tarvittu myöskään raskasrakenteisia ja suuria koiria suojelemaan, vaan alettiin hyödyntämään pienempien ja ketterämpien koirien paimennusominaisuuksia. Koiria käytettiin enimmäkseen maaseudulla, kunnes lopulta myös harrastajat huomasivat koirien oppimishaluisuuden ja sopeutuvaisuuden. Niinpä poliisi ja armeija alkoivat hyödyntämään koiria ja näin myös palveluskoiratoiminta alkoi muodostua.
Ensimmäisen maailmansodan aikana tulivat Saksassa käyttöön partio-, saniteetti- ja viestikoirat. Sodan jälkeen Saksassa koulutettiin myös ensimmäiset opaskoirat. Saksa olikin palveluskoirien koulutuksen edelläkävijä. Ensimmäiset poliisikoirat saapuivat Suomeen juuri Saksasta.
Historiaa lukuina
Vuonna 1897 järjestettiin ensimmäiset linnunhaukkukokeet Vaalassa. 1900 -luvulla alettiin järjestää luolakoirien taipumuskokeita Suomessa. Englannissa järjestettiin koirille Watertrial-kilpailuja, joiden pohjalta alkoi muodostua nykyinen vesipelastuskoe. Vuonna 1909 tuotiin ensimmäiset poliisikoirat Suomeen Saksasta. Vuonna 1916 koulutettiin ensimmäiset opaskoirat Saksassa. Vuonna 1919 aloitettiin virallinen poliisikoirien ja poliisikoiranohjaajien koulutus. Vuonna 1921 Suomessa perustettiin koko maata käsittelevä palveluskoirayhdistys. Vuonna 1922 järjestettiin Suomessa ensimmäiset palveluskoirakokeet Tampereella. Vuonna 1927 Ivan Pavlov löysi klassiseksi ehdollistumiseksi kutsutun ilmiön. 1940 -luvulla alettiin nähdä eläinnäytöksiä, mainoksia ja koulutusta. Tällöin pidettiin myös ensimmäinen korkeakoulutasoinen kurssi operantista ehdollistamisesta. Koirat olivat ensimmäisiä eläimiä, joita alettiin opettaa kyseisellä koulutusmenetelmällä myös laboratorioiden ulkopuolella. Ensimmäiset elokuvakoirat, Lassie ja Rin Tin Tin nähtiin valkokankaalla. Suomen Punainen Risti aloitti opaskoirakoulutuksen. Vuonna 1945 ensimmäiset hirvikokeet karjalankarhukoirille järjestettiin Suomessa. 1950 -luvulla Skinner alkoi käyttää naksutinta eläinten koulutuksessa. Ensimmäiset SM-mitalit yleiskokeessa (nyk. etsintäkoe) jaettiin. 1960 -luvulla Bob Bailey käytti operanttia ehdollistamista Yhdysvaltain armeijan eläinkoulutusprojekteissa. Tällöin myös miina- ja ansalankakoiria koulutettiin. Tottelevaisuuskoe (TOKO) rantautui Suomeen. Tietoisuus spanieleiden kyvyistä metsästäjän apuna voimistui. Poliisikoiratoiminta edistyi ja poliisikoirien määrä kasvoi huomattavasti. Vuonna 1965 Hämeen Spanielikerho järjesti ensimmäiset spanieleiden metsästyskokeet Vesilahdella. Vuonna 1968 alkoi Suomessa virallinen tottelevaisuuskoetoiminta. Vuonna 1970 John Varley, Peter Meanwell ja Peter Lewis kehittävät agilityn esteratsastuksen pohjalta näytöslajiksi Englannissa. Suomessa alettiin harrastaa hakukoetta koelajina. Vuonna 1978 agility nähtiin ensi kertaa Cruftsin koiranäyttelyssä. Vuonna 1986 agility rantautui Suomeen. Metsästysjäljestyksen (MEJÄ) Suomen mestaruudesta aloitettiin kilpailemaan. Vuonna 1987 pidettiin ensimmäiset yksilökilpailut agilityssä. Vuonna 1988 pidettiin ensimmäiset viralliset vinttikoirien maastojuoksukilpailut. Vuonna 1989 Suomessa alkoi koirien vesipelastusharrastus. Vuonna 1990 pidettiin ensimmäinen epävirallinen vesipelastuskoe Padasjoella. Tällöin koulutettiin myös ensimmäiset ruumis- ja palokoirat. Vuonna 1991 luolakoirien metsästyskoe saatiin koemuodoksi Suomeen. Vuonna 1992 koirien vesipelastuskoe tuli viralliseksi koemuodoksi Suomeen. Vuonna 1995 erikoisjälki hyväksyttiin koelajiksi Suomessa. Vuonna 2000 Suomen Kennelliitto järjesti agilityn maailmanmestaruuskilpailut Helsingin jäähallissa. Vuonna 2001 järjestettiin ensimmäinen vesipelastuksen SM-koe. Vuonna 2006 Mondioring-suojelulaji tuli Suomeen. Vuonna 2008 järjestettiin Suomen ensimmäinen Mondioring-koe.
Oppimiseen vaikuttavat tekijät
Palaute Koira muuttaa käyttäytymistään ja oppii saamansa palautteen avulla. Seuraukset voi jakaa karkeasti vahvisteisiin ja rankaisuihin. Yhdentekevää palautta ovat kaikki asiat, joita koira ei pidä miellyttävinä eikä epämiellyttävinä. Yhdentekevä palaute ei muuta koiran käytöstä. Se, mikä määritellään yhdentekeväksi palautteeksi, on yksilöllistä ja selviää vain koulutettavaa koiraa tarkkailemalla. Asia, mikä yhdellä koiralla toimii rankaisuna tai vahvisteena, voi toiselle olla täysin yhdentekevää palautetta.
Vahviste Vahvisteita ovat kaikki asiat, jotka ovat koiran kannalta miellyttäviä ja jollain tavalla palkitsevia. Puhekielessä tällaisia asioita kutsutaan yleensä palkkioiksi vahvisteiden sijaan: sana vahviste viittaa siihen, että sitä edeltävä käytös vahvistuu eli ko. käytöksen esiintymistodennäköisyys kasvaa. Se, mikä asia toimii vahvisteena, on yksilöllistä ja selviää vain koulutuksen kohteena olevaa koiraa tarkkailemalla. Asia, mikä yhdellä koiralla toimii vahvisteena, voi toiselle olla rankaisu tai täysin yhdentekevää palautetta. Jos koiran saama vahviste ei ole koiran mielestä tavoittelemisen arvoinen, koira ei opi tai oppiminen on hidasta. On myös mahdollista, että koira arvostaa tiettyä vahvistetta olosuhteissa, joissa ympäristö ei tarjoa suurempia vahvisteita (esimerkiksi koiraa kiinnostavia hajuja). Tällaisessa tilanteessa koulutettavan koiran tarkkailun avulla vahviste täytyy vaihtaa miellyttävämmäksi, ympäristön tarjoama vahviste poistettava tai vaihtoehtoisesti siedätettävä koira kyseessä olevaan asiaan.
Ilman vahvisteita koira ei opi käyttäytymään uudella tavalla eikä sitä tällöin voida kouluttaa. Vahvisteet lisäävät koiran aktiivisuutta, ja tällöin myös koulutus helpottuu ja nopeutuu. Koira pyrkii aina käyttäytymään itselleen kannattavimmalla tavalla ja saamaan mahdollisimman paljon vahvisteita. Tämän vuoksi käyttäytyminen, josta koira ei saa halutunlaista tulosta, loppuu. Vahvisteet voidaan jakaa kahteen ryhmään. Termit ovat täysin matemaattisia; positiivinen tarkoittaa jonkin lisäämistä, kun taas negatiivinen tarkoittaa jonkin poistamista.
Positiivinen vahviste tarkoittaa, että tilanteeseen lisätään jotain (positiivinen) joka lisää koiran käytöstä (vahviste). Tyypillisiä esimerkkejä positiivisista vahvisteista ovat ruoka ja koiran kanssa leikkiminen. Näiden kahden vahvisteen käyttö on suosittua, koska se on sekä helppoa että käytännöllistä. Muita esimerkkejä positiivista vahvisteista ovat esimerkiksi oven avaaminen siitä ulos pyrkivälle koiralle tai huomiota kerjäävän koiran huomioiminen. On olemassa myös vaikeammin hallittavia vahvisteita, joita koulutuksessa harvoin voidaan käyttää tai hyödyntää, kuten rusakon jahtaaminen tai karkaaminen (koirakohtaisesti; nämä eivät ole kaikille koirille vahvisteita).
Negatiivinen vahviste tarkoittaa, että tilanteesta poistetaan jotain (negatiivinen) joka lisää koiran käytöstä (vahviste). Toisin sanoen koira pääsee eroon epämiellyttävästä tilanteesta käyttäytymällä tietyllä tavalla, ja yrittää jatkossa menetellä samalla tavalla kyseisen tilanteen alkaessa. Negatiivisen vahvisteen käyttöön liittyy aina myös positiivinen rankaisu: epämiellyttävän tilanteen täytyy ensin alkaa, jotta se voi loppua. Näin ollen negatiivisen vahvisteen käyttöön liittyvät samat riskit, kuin positiivisen rankaisun käyttöön. Monet käytökset vahvistuvat negatiivisen vahvisteen tahattoman käytön seurauksena. Esimerkiksi jos turkin harjausta inhoava koira pyrkii pääsemään tilanteesta pois rimpuilemalla ja onnistuu, koira todennäköisesti alkaa rimpuilemaan jatkossa heti harjauksen alettua ja entistä itsepintaisemmin.
Premackin periaatteen (David Premack) mukaan vahvan käytöksen suorittaminen vahvistaa sitä edeltävää heikkoa käytöstä. Vahvoja käytöksiä ovat käytökset, joita koira tekee mielellään vapaaehtoisesti saadessaan tehdä mitä haluaa. Heikkoja käytöksiä sen sijaan ovat käytökset, joita koira suorittaa oma-aloitteisesti joko harvoin tai ei koskaan. Kuitenkin jos vahvan käytöksen toteuttaminen on mahdollista vain heikon käytöksen kautta, koira alkaa toteuttaa yhä useammin myös heikkoa käytöstä oma-aloitteisesti. Jos esimerkiksi koira ei ole kiinnostunut omistajastaan mutta sen sijaan muiden koirien kanssa leikkimisestä, koira voidaan opettaa ottamaan omistajaansa kontaktia aina ennen muiden koirien luokse pääsemistä. Tämän toistuessa koira alkaa kiinnittää yhä enemmän huomiota omistajaansa oma-aloitteisesti, koska on oppinut sen olevan ainut keino päästä muiden koirien pariin.
Rankaisu Rankaisuja ovat kaikki asiat, jotka koira kokee epämiellyttäviksi. Se, mikä määritellään rankaisuksi, on yksilöllistä ja selviää vain koulutuksen kohteena olevaa koiraa tarkkailemalla. Asia, mikä yhdellä koiralla toimii rankaisuna, voi toiselle olla vahviste tai täysin yhdentekevää palautetta. Rankaisut eivät ole välttämättömiä koiran oppimisen kannalta, sillä koira pyrkii aina käytöksellään vahvisteen saamiseen. Koira pyrkii välttämään käytöstä, jonka aikana rankaisu ilmeni, mutta käytös yleensä palaa ennen pitkää, jos samaan aikaan ei anneta vahvisteita jostain toisesta käyttäytymismuodosta. Tämä johtuu siitä, että koira ei tiedä muita käytösvaihtoehtoja kyseiseen tilanteeseen kuin sen, josta sitä rangaistiin, ja on tottunut pääsemään päämääräänsä rangaistun käytöksen kautta mahdollisesti jopa vuosien ajan. Lisäksi koira kestää tietyn vahvuiset vastoinkäymiset, jos se niistä huolimatta myös lopulta hyötyy tilanteesta.
Rankaisut vähentävät koiran käytöstä, joten jos koulutus on hyvin rankaisupainotteista ja mahdollisuus rankaisuun on suurempi kuin mahdollisuus vahvisteen eli palkkion saamiseen, koiran aloitekyky vähenee ja koira muuttuu passiivisemmaksi. Pahimmillaan koiran tila voi muuttua opituksi avuttomuudeksi. Rankaisun tarkoitus ei ole 'rangaista' koiraa, vaan vähentää juuri esiintynyttä käytösmallia. Kouluttajan ei siis tarvitse korottaa ääntään tai käyttäytyä koiraa kohtaan aggressiivisesti rankaisun aikana, vaan neutraali käytös riittää ja on suositeltavaa. Osa kouluttajista nimittääkin rankaisua esim. tehosteeksi tai korjaukseksi juuri rankaisu-sanan tietynlaisen harhaanjohtavuuden vuoksi. Rankaisut voidaan jakaa kahteen ryhmään, positiivisiin ja negatiivisiin rankaisuihin. Termit ovat täysin matemaattisia; positiivinen tarkoittaa jonkin lisäämistä, kun taas negatiivinen tarkoittaa jonkin poistamista.
Positiivinen rankaisu tarkoittaa, että kouluttaja lisää tilanteeseen jotain (positiivinen) jolloin koiran käytös vähenee (rankaisu). Yleisin esimerkki positiivisen rankaisun käyttämisestä on kaikenlainen fyysinen rankaiseminen, ja monet koirankoulutusvälineet perustuvat nimenomaan positiivisen rankaisun käyttöön, kuten haukunestopannat, sähköpannat ja piikkipannat. Myös positiiviset rankaisut vaihtelevat hieman yksilön mukaan: yksi koira voi pitää jo vesipullon suihketta riittävänä rankaisuna, kun taas toiselle se on täysin yhdentekevää palautetta. Positiivisen rankaisun käyttöön liittyykin paljon riskejä, ja tehokkaan rankaisun voimakkuuden arviointi on yksi niistä. Liian voimattomat rankaisut eivät riitä muuttamaan koiran käytöstä, kun taas liian voimakkaat rankaisut saattavat aiheuttaa entistä enemmän tuhoa koiran koulutuksessa. Myös rankaisun oikea ajoitus on kriittinen: väärin ajoitettu, jopa sekunnin myöhässä tuleva rankaisu voi saada koiran yhdistämään rankaisun väärään asiaan, jolloin kouluttajan toivoman käytöksen todennäköisyys vähenee entisestään ja jonkin toisen suurenee. Useat väärin ajoitetut rankaisut saavat koiran vain hämmentyneeksi ja passiiviseksi.