Kouko eli kouvo tarkoittaa erilaisia pahoja olentoja suomalaisessa kansanperinteessä. Koukoa on käytetty lasten pelotteluun. katso esimerkiksi SKVR:n runot XI 510, VI1 1677
Kouko on käsitetty muun muassa kummitukseksi, täiksi, petoeläimeksi (varsinkin karhuksi) tai isokokoiseksi ihmiseksi. Kouvosta on kerrottu runoja ja tarinoita myös ilman käsitystä siitä, mikä kouko on.
Kouvon on kuvailtu olevan pelottava ja väriltään musta. Kouvon on uskottu olevan kuoleman sanansaattaja, tai jopa kuolema itse. Kouvon äänen kuuleminen merkitsi lähestyvää kuolemaa.
Virossa sanan vastine kõuk tarkoittaa kaukaista esivanhempaa, murteissa kõuk merkitsee ukkosta. Kouko on lainattu itämerensuomalaisiin kieliin balttilaiskielistä, joissa sanan vastine on tarkoittanut pienikokoista haltijaa.
Katso myös mörkö Kouvola
Lähteet
SKS: Suomen sanojen alkuperä (1992)
Luokka:Suomalaiset jumalat ja taruolennot