U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21. kirjain. U-kirjaimen nimi on suomen kielessä uu ja äännearvo .
Äänneasultaan latinalaista U-kirjainta vastaa kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen У (у), joka on u-äänteen merkki.
Historiaa
U-kirjain ei kuulunut antiikin latinan aakkosiin. V-kirjaimella merkittiin sekä u- että v-äänteitä.
Keskiajalla latinassa käytettiin sekä u- että v-kirjainta merkitsemään u- ja v-äänteitä ilman erotusta. Isoa V-kirjainta vastasi pieni u-kirjain, ts. uetus ja VETVS merkitsivät samaa sanaa.
U:n ja V:n erottamista ehdotti Petrus Ramus (k. 1572). Kuitenkin vasta 1600-luvulla vakiintui latinaan nykyinen käytäntö, jonka mukaan u-kirjain jäi v-äänteen merkiksi vain erikoistapauksissa. U:lla merkitään latinassa edelleen v-äännettä silloin, kun sitä edeltää joko ng tai s ja sitä seuraa samaan tavuun kuuluva vokaali (kuten sanassa lingua "lingva").
U suomen kielessä
U-kirjaimella merkitään nykysuomessa labiaalista pyöreää suppeaa takavokaalia .
Vanhassa kirjasuomessa u-kirjaimella oli useita käyttötapoja, sillä oikeinkirjoitus oli vakiintumatonta. Mikael Agricola käytti kirjaimia w, v ja u merkitsemään sekä v- että u-äännettä. Myös wu tai o saattoivat merkitä u-äännettä. Vaikka v-äänteen kirjoitustavaksi vakiintui w-kirjain vuoden 1642 Bibliassa, vielä myöhemminkin käytettiin u-äänteen merkkinä sekä u- että v-kirjainta.
U muissa kielissä
Ruotsin kielessä u-kirjaimella merkitään lähinnä labiaalista suppeaa keskivokaalia , joka on :n ja :n välimuoto.
Muita esitystapoja
U-kirjaimen merkityksiä
u on massan yksikkönä atomimassayksikkö. U on fysiikassa jännitteen tunnus. U on uraanin kemiallinen merkki. U on perinnöllisyystieteessä RNA:n rakenneosan urasiilin lyhenne. U on räkkilaitteiden korkeutta ilmaiseva yksikkö (44,45 mm). U on taloustieteessä hyödyn () symboli. U-arvo on rakennustekniikassa lämmönläpäisykertoimen toinen nimi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomen kielen kirjaimet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit