Viljo Lennart Kajava (22. syyskuuta 1909 Tampere – 2. helmikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko ja journalisti.
Elämä ja tuotanto Viljo Kajavan vanhemmat olivat räätäli Konrad Johannes Kajava ja Martta Johanna o.s. Granlund. Hänen sukujuurensa juontavat isän puolelta Tyrväälle, ja hänen äitinsä vanhemmat olivat kotoisin Pirkkalasta ja Teiskosta. Kajavan puoliso oli Maj Inkeri Aulio vuodesta 1933 lähtien, ja heillä oli yksi lapsi Maija (1942). Lapsuudessaan hän joutui kokemaan vuoden 1918 sodan Tampereen valtauksen, mikä näkyi yhteiskunnallisena painotuksena hänen tuotannossaan. Kajavan perhe asui Viljon lapsuudessa Kaakinmaan kaupunginosassa.Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): Kailaasta Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 374–381. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1947.
Kansakoulun käytyään Kajava aloitti oppikoulun Tampereen lyseossa ja siirtyi kolmannelta luokalta monia merkkimiehiä tuottaneeseen Hämeenlinnan lyseoon, jonka koululehteen Vasamaan hän kirjoitteli runoja. Kajava kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1931.
Kajava opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän aloitti kirjailijana 1930-luvun puolivälissä. Hänen tuotantonsa oli hyvin yhteiskunnallista ja vasemmistolaista. Hän kuului keskeisenä jäsenen kirjailijayhdistys Kiilaan. Talvisota vuosina 1939–1940 oli Kajavalle suuri murros, ja hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Jatkosodan ajan Kajava toimi rintamakirjeenvaihtajana TK-komppaniassa.
Runoudessa Kajava oli merkittävä vapaarytmisen runon puolustaja ja uudistaja Suomessa. Hänellä oli voimakas vaikutus 1950-luvun suomalaisiin kirjallisuuden modernisteihin. Yhteiskunnallinen tietoisuus teki paluun Kajavan tuotantoon 1960-luvun runoissa, joka oli vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun ja suuren muutoksen vuosikymmen. Kuitenkin luonnon ja ihmisen vuorovaikutus pysyi mukana Kajavan tuotannossa koko hänen elämänsä ajan.
Kajava oli hyvin tuottelias kirjoittaja ja vielä 87-vuotiaana hän julkaisi runokokoelman ”Vielä piirrän viivan”, joka ilmestyi vuonna 1996. Runoteoksen teemat olivat samoja, joita Kajava oli viljellyt pitkän kirjoittajauransa aikana yhteiskunnallisuuden lisäksi, eli luonto, meri ja rakkaus.
Viljo Kajava on haudattu Hietaniemen hautausmaalle vaimonsa Maj Inkeri Kajavan kanssa sukuhautaan (Aulio-Nyman), läntinen uusiosa, kortteeri 18, linja 11.
Lehtimies Viljo Kajava toimi myös lehtimiehenä. Eritoten hänen uransa kriitikkona on pitkä ja monisäikeinen: Tulenkantajat 1935—1938 Aseveli 1941—1944 Suomen Sosialidemokraatti 1941 ja 1949—1965 Suomen Kuvalehti 1949—1954 (toimitussihteeri)
Kunnianosoitukset Kunniatohtori Tampereen yliopisto 1975 Suomen kirjailijaliiton kunniajäsen 1969 Kiilan kunniajäsen Hämäläis-Osakunnan kunniajäsen Pirkkalaiskirjailijoiden kunniajäsen Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki Pro Finlandia -mitali Vapaudenmitali, toinen luokka Nuoren voiman liiton kultamerkki Helsinki-mitali Muistolaatan julkaisu Viljo Kajava 100 vuotta, Mäkelänkatu 3, Helsinki, 2009
Teokset
Rakentajat, 1935 Murrosvuodet, 1937 Hyvästi muuttolintu, 1938 Luomiskuut, 1939 Takojat, 1941 Ankara maa, 1941 Kahden sydämen talo, 1943 Muistatko vielä Paulin?, 1943 Hellyys, 1944 Suljetuin silmin, 1946 Till havets fåglar, 1948 Någonstans, 1949 Siivitetyt kädet, 1949 Hyvä on meri, 1950 Yksinäisiä naisia, novelleja, 1950 Vihreä kartta, novelleja, 1951 Jokainen meistä, 1954 Muuttumatta, 1955 Ennen iltapäivää, 1956 Peikot, 1956 Tuliteema, 1957 Lintukauppias, novelleja, 1957 Nuoruuden aamu ja ilta, romaani, 1958 Taivaan sineen, 1959 Kauneimmat runot, 1959 Kymmenen ilmansuuntaa, 1961 Ei kukaan ole voittaja, 1962 Ruusuja, lunta, 1966 Tampereen runot, 1966 Käsityöläisen unet, 1968 Valitut runot, 1969 Reykjavikin valot, 1970 Vallilan rapsodia, 1972 Rannat tasangot vuoret, 1974. . Läheltä, 1975. .
Kosketus, 1979. Valveilla kuin unessa, 1980 Jäähyväiset eiliselle, 1982 Tuuli, valo, meri, 1984, valitut runot vuosilta 1935-1982 Talvituuli, 1987 Tähän saavuin, 1989 Aika rakastaa, aika laulaa (toim. Kristiina Lyytinen), 1990, muistelmat Maan ja meren runot, 1992 Vielä piirrän viivan, 1996 Valoksi maan päälle – Viljo Kajavan kauneimmat joulurunot (toim. Jarkko Laine), 1998 1930-luvun runot, 2000 Sinusta, minusta, hissistä ja jazz-bändista – Nuoruuden runoja 1930 luvulta, 2000 Viljo Kajavan kauneimmat runot, 2009
Palkinnot Kirjallisuuden valtionpalkinto 1955, 1967 ja 1973 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1955, 1966 ja 1975 Eino Leinon palkinto 1956 Pro Finlandia 1958 Aleksis Kivi -palkinto 1959 Työväenkulttuurin tunnustuspalkinto 1984 Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 1988 Kirjailijaliiton kunniapalkinto 1989 Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1977, 1989 Kansan sivistysrahaston työväenkulttuurin tunnustuspalkinto, 1984
Lähteet Kuka kukin on 1986. Otava 1986. Liukkonen, Petri: Viljo Kajava.
Viitteet
Kirjallisuutta Haavikko, Ritva (toim.): Kirjailijat puhuvat: Tulenkantajat. 1976.
Palmgren, Raoul: Kapinalliset kynät II–III. 1984. Saarenheimo, Kerttu: Tulenkantajat. 1966.
Aiheesta muualla Viljo Kajavan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
Viljo Kajava : Ruotsin proletaarirunoudesta, Suomen Sosialidemokraatti, 19.7.1936, nro 194, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viljo Kajava : Harry Martinson - elämänpalvoja, maailmannomaadi, Suomen Sosialidemokraatti, 13.9.1936, nro 250, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat Luokka:Eino Leinon palkinnon saajat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1909 syntyneet Luokka:Vuonna 1998 kuolleet