Saksa, virallisesti Saksan liittotasavalta () on Keski-Euroopassa sijaitseva liittovaltio, joka koostuu kuudestatoista osavaltiosta.
Saksan asukasluku on noin 84 miljoonaa ja pinta-ala noin 358 000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki ja hallinnolliselta alueeltaan asukasluvultaan suurin kaupunki on noin 3,87 miljoonan asukkaan Berliini. Maan virallinen kieli on saksan kieli.
Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioista ja sijaitsee sen maantieteellisessä keskustassa. Saksan yhdeksän naapurimaata pohjoisesta myötäpäivään ovat Tanska, Puola, Tšekki, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Luxemburg, Belgia ja Alankomaat. Luoteessa on Pohjanmeri ja koillisessa Itämeri.
Saksan valtiollinen alku oli 900-luvulla muotoutunut Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, jonka Napoleon hajotti vuonna 1806. Useiden vapaakaupunkien ja pienten ruhtinaskuntien mosaiikista muodostettiin 1871 Saksan keisarikunta, virallisesti Saksan valtakunta, jonka ytimen muodosti vanha Preussin kuningaskunta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksasta tuli tasavalta. Vuonna 1933 valtaan nousi Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen diktatuuri, jonka hyökkäys Puolaan vuonna 1939 käynnisti toisen maailmansodan. Muutamassa vuodessa Saksassa ja sen vaikutuspiirissä olleilla alueilla ehdittiin surmata kuusi miljoonaa juutalaista ja miljoonittain muita vähemmistöjä holokaustiksi nimetyssä kansanmurhassa. Tappion jälkeen maa jaettiin liittoutuneiden kesken miehitysvyöhykkeisiin ja sen itäosat liitettiin Puolaan ja Neuvostoliittoon. Vuonna 1949 kolmesta läntisestä miehitysvyöhykkeestä muodostettiin Saksan liittotasavalta eli Länsi-Saksa, kun taas itäinen miehitysvyöhyke muodosti oman valtionsa, jota kutsuttiin Saksan demokraattiseksi tasavallaksi. Saksan jälleenyhdistyminen toteutui vuonna 1990, kun Saksan demokraattisen tasavallan entiselle alueelle muodostetut osavaltiot (eli liittomaat, Bundesländer) sekä yhdistetty Berliinin kaupunkiosavaltio liittyivät Saksan liittotasavaltaan.
Saksa kuuluu koko maailman johtaviin teollisuusmaihin. Sen ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2025 on Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan noin 5,86 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Saksassa on vuosisatojen varrella vaikuttanut huomattava määrä luonnontieteilijöitä, filosofeja, keksijöitä ja taiteilijoita.
Maantiede
pienoiskuva|vasen|upright|Topografinen kartta Saksan valtiosta. Paikannimet ovat saksaksi.
Saksa ulottuu Itä- ja Pohjanmereltä aina Alpeille asti ja käsittää maastotyyppejä alavista tasangoista vuoristoihin. Pohjois-Saksan viljavat alangot vaihtuvat Keski-Saksassa metsien ja peltojen täplittämäksi kumpuilevaksi ylängöksi. Maan eteläisimmät alueet ovat vuoristoa; lounaassa on Schwarzwaldin matalahko, asutettu vuoristo ja etelässä Alpit.
Saksaa halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein ja Elbe, jotka laskevat Pohjanmereen (Rein Hollannin ja Elbe Pohjois-Saksan alankojen kautta ), sekä Tonava, joka saa alkunsa Schwarzwaldin vuoristosta, virtaa itään ja laskee Mustaanmereen. Saksassa on myös järviä, suurimpana niistä Reinin suvannon Bodenjärvi sekä järvialueita, joista laajimmat, jääkauden muovaamat Mecklenburgin ja Pommerin järvialueet sijaitsevat maan koillisosassa.
Saksan korkein kohta on Alpeilla sijaitseva Zugspitze, joka on 2 962 metriä korkea. Sen rinteellä sijaitsee Garmisch-Partenkirchenin kaupunki, joka on yksi Saksan merkittävimmistä talviurheilukeskuksista. Zugspitzen huipulla on aina lunta.
Ilmasto
Saksa kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen. Maan pohjoisosassa vallitsee merellinen ilmasto lämpimine kesineen ja leutoine, pilvisine talvineen. Etelämpänä mantereisempi ilmasto tuo enemmän vaihtelua: kuumemmat kesät ja kylmemmät talvet. Lisäksi Alpeilla ja paikoin Keski-Saksan ylängöillä on vuoristoilmasto.
Atlantilta tulevat keskileveysasteiden liikkuvat matalat vuorottelevat Azoreilta Keski-Eurooppaan ulottuvien korkeapaineen selänteiden kanssa, mikä pitää sään ympäri vuoden vaihtelevana. Ajoittain Alpeilta tuleva lämmin ja kuiva laskutuuli, föhn, vaikuttaa maan eteläosien säähän ja keväällä sulattaa sieltä lumet.
Pohjois-Saksan alangolla ilmasto on viileätalvinen ja lämminkesäinen. Esimerkiksi Berliinissä keskimääräinen alin lämpötila on vajaan kaksi celsiusastetta pakkasen puolella joulu-, tammi- ja helmikuussa. Kuumimmat kuukaudet ovat heinä ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 24 astetta. Sateita saadaan ympäri vuoden 30–70 mm kuussa.
Etelä-Saksassa ilmasto on mantereisempi, ja vuoristossa on viileämpää kuin pohjoisen alangoilla. Esimerkiksi Münchenissä keskimääräinen alin lämpötila on 2–4 astetta pakkasen puolella joulu-, tammi- ja helmikuussa. Kuumimmat kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 23 astetta. Sateet painottuvat kesään: kesä-, heinä- ja elokuussa saadaan yli sata millimetriä kuukaudessa, tammi- ja helmikuussa alle 50 mm.
Luonto ja luonnonsuojelu pienoiskuva|vasen|Pyökkimetsää Hainichissa. Karhu on Berliinin symboli, mutta villejä karhuja ei ole tavattu Saksassa vuoden 1835 jälkeen, lukuun ottamatta vuonna 2006 Italian puolelta harhaillutta sinne istutettua Brunoa. Vuonna 2009 IUCN tutki 102 nisäkäslajin tilaa Saksassa ja julisti seitsemän niistä olevan suuressa vaarassa: sillivalas, mustavalas, villihevonen, baijerintunnelimyyrä, vesikko, siiseli ja karhu. Alpeilla elää murmeleita, jäniksiä ja villejä vuohia sekä harvinaisia maakotkia. Pesukarhu on Saksaan levinnyt vieraslaji. Pohjoisrannikko on muuttolintujen suosima levähdyspaikka. Merikotka oli lähes kadonnut Länsi-Saksasta, mutta se on lisääntynyt maan itäosassa. Idässä on nähty myös hirviä ja susia, jotka tulevat Puolasta Oderjoen yli.Lonely Planet s. 93−95
Saksassa on neljätoista kansallispuistoa. Vattimeren rannikko muodostaa kolme puistoa, koska se ulottuu sekä Tanskan, Saksan että Alankomaiden alueelle. Itämeren rannikolla on kaksi puistoa; Pommerin ja Brandenburgin sisämaassa kaksi muuta. Harzin kansallispuisto sijaitsee Keski-Saksan ainoalla vuoristoalueella. Hainichin ja Kellerwald-Ederseen kansallispuistoissa on Keski-Euroopan viimeisiä laajoja luonnontilaisia pyökkimetsiä.
Historia
pienois|Germaaniheimot noin 50–100. Germaaniheimot asuttivat Itämeren rannikkoa noin vuodesta 500 ennen ajanlaskun alkua (eaa.) alkaen. Noin 100-luvulle eaa. mennessä ne olivat levittäytyneet nykyiseen Etelä-Saksaan asti. Julius Caesarin aikana, noin vuonna 58 eaa., Rooman valtakunnan raja asettui Reinille ja Tonavalle, niiden länsipuoli oli roomalaisia provinsseja ja germaanit elivät Rooman periferiassa.
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
Saksan valtion kehittyminen alkoi Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojanpojat Lothar I ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä muodostettiin vuonna 966 Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunta ei ollut kovin yhtenäisesti hallittu valtio, vaan se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus levisi jo sydänkeskiajalla niin sanottujen pohjoisten ristiretkien sekä kaupankäynnin ja hansaliiton synnyttämän muuttoliikkeen mukana koko Itämeren alueelle.
Protestanttinen uskonpuhdistus alkoi Saksan Wittenbergistä 1517 Martti Lutherin naulattua 95 teesiään linnankirkon oveen. Sen etenemistä vauhdittivat vuosisata aiemmin Johannes Gutenbergin kehittämä kirjapainotekniikka ja Lutherin saksaksi kääntämä Raamattu.
Varsinkin kolmikymmenvuotisen sodan ja sen lopettaneen Westfalenin rauhansopimuksen (1648) jälkeen Saksa oli valtiollisesti hajanainen. Virallisesti keisarikunta oli yhä olemassa, mutta käytännössä siihen kuuluneet ruhtinaskunnat olivat tämän jälkeen lähes täysin itsenäisiä valtioita. Keisarilla ei ollut käytännössä mitään valtaa muualla kuin Itävallassa, jonka hallitsija hän samalla oli. Muista Saksaan kuuluneista ruhtinaskunnista mahtavimmaksi nousi pian Brandenburgin rajakreivikunta, joka vuonna 1701 muutettiin Preussin kuningaskunnaksi. Preussi sai Pommerin Ruotsilta suuressa Pohjan sodassa ja Sleesian Seitsenvuotisessa sodassa. Vuonna 1772 Preussi laajeni jälleen, kun se osallistui Puolan jakamiseen.
Saksan liitto (1815–1866)
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, jota myöhemmin on kutsuttu myös ”ensimmäiseksi valtakunnaksi”, hajosi lopullisesti Napoleonin aikana vuonna 1806, jolloin sen keisari luopui Saksan keisarin asemasta, mutta pysyi Itävallan keisarina. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. Preussin ja Itävallan välisen sodan 1866 jälkeen perustettiin Preussin johdolla Pohjois-Saksan liitto (saks. Norddeutscher Bund), jonka kansleriksi 1867 nimitettiin Otto von Bismarck. Saksan yhdistyminen alkoi.
Saksan keisarikunta (1871–1918)
18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles’ssa Ranskan tappion jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Von Bismarck nimettiin keväällä 1871 Saksan valtakunnankansleriksi. Saksan siirtomaat Afrikasta ja Oseaniasta hankittiin Vilhelm II:n aikana, jolloin Saksa pyrki laajentumaan aggressiivisesti kilpaa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta).
Weimarin tasavalta (1919–1933)
Weimarin tasavallan aikaa leimasi oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeiden välinen kamppailu sekä kommunistien ja kansallissosialistien kapinat ja vallankaappausyritykset. Muun muassa raskaista sotakorvauksista ja runsaista lakoista johtuneet talousvaikeudet johtivat hyperinflaatioon. Poliittinen epävakaus johti lopulta kansallissosialistien vaalivoittoon ja nuoren demokratian tukahtumiseen.
Natsi-Saksa (1933–1945)
pienois|Kuva Nürnbergin oikeudenkäynneistä; eturivissä vasemmalta Hermann Göring, Rudolf Hess, Joachim von Ribbentrop ja Wilhelm Keitel. Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun Adolf Hitlerin johtama Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue sai vaalivoiton vuonna 1932 ja nousi valtaan seuraavana vuonna ja kielsi muut puolueet. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa hyökkäsi ilman sodanjulistusta Puolaan ja aloitti siten toisen maailmansodan Euroopassa. Heti valtaan päästyään kansallissosialistit aloittivat saksalaisten juutalaisten vainoamisen. Sodan laajentuessa heidän valtapiiriinsä tuli lisää juutalaisia Itä-Euroopasta ja Ranskasta, ja juutalaisten surmaamisesta tuli järjestelmällistä. Noin kuusi miljoonaa juutalaista tapettiin vainoissa. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui ehdoitta. Sotarikollisia tuomittiin vuosina 1945–1946 Nürnbergin oikeudenkäynneissä.
Jaettu Saksa (1949–1990)
Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (arkikielessä usein Itä-Saksa) sekä Yhdysvaltain, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (arkikielessä usein Länsi-Saksa). Liittotasavallassa alkoi 1950-luvulla voimakas talouskasvu. Saksan liittotasavalta liittyi Natoon, DDR Varsovan liittoon. Berliiniin jäi lännen eksklaavi Itä-Saksan keskelle, ja vuonna 1961 se eristettiin Berliinin muurilla.
Saksan jälleenyhdistyminen (1990)
pienois|Saksalaisia Berliinin muurin päällä 1989, joitakin päiviä ennen muurin murtumista. Saksa jälleenyhdistyi jälleen vuonna 1990, kun Saksan demokraattinen tasavalta ja sen osavaltiot (eli liittomaat, Bundesländer) liittyivät Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan yhteisöön. Viime vuosikymmenten näkyviä liittokanslereita ovat olleet kristillisdemokraattien Helmut Kohl (1982–1998), sosiaalidemokraattien Gerhard Schröder (1998–2005) ja kristillisdemokraattien Angela Merkel (2005–2021).