Kosovo

Kosovon tasavalta (, ) eli Kosovo (, ) on osittain tunnustettu valtio Balkanilla Etelä-Euroopassa. Kosovo itsenäistyi Serbiasta 17. helmikuuta 2008 antamalla yksipuolisen julistuksen. Kosovon itsenäisyyden on 22. marraskuuta 2019 mennessä tunnustanut 93 YK:n jäsenvaltiota, sekä Taiwan, Maltan ritarikunta, Cookinsaaret ja Niue.This is the official note confirming withdrawal of Kosovo recognition by the republic of Nauru, Telegraf.rs Serbia on kieltäytynyt tunnustamasta julistusta ja pitää aluetta edelleen autonomisena maakuntanaan.

Kosovon suurin kaupunki on Pristina (lähes 200 000 asukasta) ja toiseksi suurin on Prizren (180 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluku oli ensimmäisessä väestönlaskennassa 1,73 miljoonaaKosovon väkiluku jäi arveltua pienemmäksi Iltalehti 2011, vaikka aiemmin eri arvioissa väkiluvun oli arvioitu olevan huomattavasti korkeampi. Serbivähemmistö kieltäytyi osallistumasta väestönlaskentaan. Väestötiheys on noin 145 asukasta/km², mikä on eurooppalaisittainkin melko korkea. Kosovon albaaneja asuu runsaasti ulkomailla, asiantuntijoiden mukaan jopa noin 700 000–850 000.

Suurin etninen ryhmä on albaanit, joita Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan on noin 88 prosenttia väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä on serbit (7 prosenttia). Pienempi määrä on turkkilaisia, bosniakkeja ja romaneja.

Maantiede pienoiskuva|vasen|Kosovon kartta Kosovon pinta-ala on 10 887 km²; se rajoittuu luoteessa Montenegroon, pohjoisessa ja idässä Serbiaan, etelässä Pohjois-Makedoniaan ja lounaassa Albaniaan. Suuren osan maasta muodostavat 400–700 metrin korkeudessa olevat laakeat jokilaaksot, jota ympäröivät 2 000–2 500 metriä korkeat vuoret. Korkein huippu on Velika Rudoka (2 660 metriä). Myös Gjeravicaa (2 656 metriä) on pidetty maan korkeimpana vuorena, kunnes rajakartoitus on osoittanut Velika Rudokan sijaitsevan Kosovossa.

Kosovossa on jokia, jotka laskevat Adrianmereen, Mustaanmereen ja Egeianmereen. Suurimmat joet ovat maan eteläosassa Drini, luoteisosassa Moravan ja Tonavan sivujoki Lumi i Ibati ja kaakkoisosan Lepencë, joka yhtyy Vardariin ja päätyy sitä kautta Egeanmereen.

Suurimmat kaupungit ovat Pristina, jossa on noin 198 000 asukasta, ja lounaassa sijaitseva Prizren, jossa on noin 178 000 asukasta. Kahdessatoista muussa kaupungissa on yli 50 000 asukasta.

Kosovossa on mantereinen ilmasto. Kesällä ja syksyllä on lämmintä ja kuivaa, talvella melko kylmää ja runsaita lumisateita. Vuoristo ja Välimeri aiheuttavat alueellisia eroja. Pristinassa joulu-, tammi- ja helmikuussa keskimääräinen alin lämpötila on pakkasen puolella, kun taas elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,7 astetta.Pristina Climatological Information WMO

Historia

Muinaishistoria Albaanien mahdollisina kielellisinä esi-isinä pidetyt illyrialaiset ilmestyivät Länsi-Balkanille noin 1200-luvulla eaa. Albania on ainoa kieli omassa indoeurooppalaisessa haarassaan, ja se on mahdollisesti illyrialaisten puhumien kielimuotojen viimeinen jäänne, joskaan asiaa ei ole todistettu.Steven W. Sowards, Lecture 1: Geography and ethnic geography of the Balkans to 1500, Michigan State University 1996 Antiikin aikana Kosovo oli osa suurempaa aluetta nimeltään Dardania. Alue soti usein kasvavan Makedonian kanssa, ja sen eteläosa vallattiin Filippos II:n, Aleksanteri Suuren isän, valtakaudella. Alueesta tuli myöhemmin osa Rooman valtakuntaa, kun keisari Augustus valloitti sen vuonna 28 eaa.

Keskiaika Slaavit saapuivat Balkanille 500–700-luvuilla. Serbia itsenäistyi 1100-luvulla, ja Kosovosta tuli maan poliittinen, taloudellinen, uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Tällä aikakaudella sinne rakennettiinkin useita satoja ortodoksisia kirkkoja ja luostareita.

28. kesäkuuta 1389 käytiin Kosovo Poljen taistelu, jossa olivat osapuolina yhdistyneet kristityt joukot, joita komensivat serbit sekä Osmanien valtakunnan joukot. Kristittyjen armeija hävisi. Suuri osa serbien armeijasta romahti, ja seuraavien vuosien aikana Serbia oli heikko osmaneja vastaan. Alueesta tuli 1448 osmanien vasallivaltio, ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan 1459 yhdessä muun Serbian kanssa. Osana Osmanien valtakuntaa serbit saivat vähemmän oikeuksia kuin kristittyjen hallitsijoiden aikakaudella, vaikka maaorjuus lopetettiinkin.

Kosovon tultua liitetyksi Osmanien valtakuntaan se oli vielä selvästi serbienemmistöinen, mutta albaanien osuus alkoi kasvaa. Valtaosa Kosovon albaaneista kääntyi islaminuskoon osmanivallan aikana.

1600-luvulta 1800-luvun loppuun

Kun Osmanien valtakunnan ja Habsburgin hallitsijasuvun välillä oli sota 1683–1699, serbit nousivat kapinaan. Kun habsburgilaiset vetäytyivät takaisin Tonavasta pohjoiseen, suuri määrä serbejä jätti Kosovon ja lähti habsburgilaisten hallitsemille katolisille alueille. Tämän jälkeen Kosovoon muutti 1900-luvun alkuun asti suuri määrä islaminuskoisia albaaneja Pohjois-Albaniasta. Tämä prosessi kesti noin 200 vuotta, ja sinä aikana myös osa serbeistä vaihtoi kieltä ja uskontoa.

1800-luvun serbinationalismi piti Kosovon aluetta "Serbian kehtona". Monet kristittyinä pysyneet serbit tuomitsivat albaanit, koska nämä olivat omaksuneet vihollisen eli Osmanien valtakunnan uskonnon.

1800-luvun toisella puoliskolla tapahtui ensimmäinen albaanien ja serbien välinen konflikti, kun albaanit asettuivat Osmanien valtakunnan puolelle vuosien 1876–1877 sodassa. Serbia soti Venäjän ja Bosnian kapinallisten rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan, mikä toi Serbialle suurvaltojen tunnustaman täyden itsenäisyyden ja 1878 rauhansopimuksessa Berliinin kongressissa Serbia sai takaisin alaisuuteensa Pristinan sekä Mitrovican.

1900-luku Ensimmäisen Balkanin sodan päättäneellä Lontoon sopimuksella Kosovo siirrettiin vuonna 1913 Osmanien valtakunnalta Serbialle, mutta Serbia menetti alueen hallinnan ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915, kun Bulgaria ja Itävalta-Unkari miehittivät Kosovoa. Vuonna 1918 alue siirtyi uudelleen Serbialle, josta myöhemmin tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisessa maailmansodassa osa alueesta yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan, ja itäisempää osa miehitti Bulgaria.

1960- ja 1970-luvuilla monet serbit muuttivat maakunnasta Serbiaan paremman elintason perässä, koska Kosovosta oli tullut Jugoslavian köyhin osa. Sosialistisen Jugoslavian aikana albaanien tilanne oli hyvä: Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon. Kosovon väestörakenne albanisoitui entisestään. Toisen maailmansodan ja Titon kuoleman välisenä aikana albaanien väkiluku kolminkertaistui Kosovossa Euroopan suurimman syntyvyyden sekä siirtolaisuuden johdosta. Kosovolle myönnettiin autonomisen maakunnan asema vuonna 1974.

1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan. Tämä johti suureen tyytymättömyyteen albaaniväestön keskuudessa. Albaanien tilanne huononi merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Ylin valta maakunnassa annettiin serbeille.

Satoja tuhansia albaaneja joutui pakenemaan ulkomaille, muun muassa Suomeen. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeija (UÇK) aloitti sissisodan, joka laajeni Kosovon sodaksi.

Kosovon sota ja YK:n hallinto pienoiskuva|vasen|Sodan jälkiä Kosovossa vuonna 1999

Albanian valtion osittain tukema Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998, jolloin se hallitsi jopa puolta silloista maakuntaa. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Erityisesti serbien Račakissa suorittama joukkomurha herätti länsimaat vaatimaan Nato-joukkoja alueelle turvaamaan rauhaa. Tähän Serbia ei suostunut.

Maaliskuussa 1999 Nato alkoi pommittaa Serbiaa. Päätös tehtiin Venäjän vastustuksen vuoksi ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta. Kymmenen viikkoa kestäneen pommituskampanjan johdosta Serbian Slobodan Milošević joutui vetämään armeijan pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselmalla 1244 päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähtien Kosovoa hallitsi Yhdistyneet kansakunnat UNMIK-osastonsa kautta.

Rauhanturvaajien saapumisen jälkeen albaanit aloittivat kostotoimet. Pitkälti yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin, monet vuoden 2004 mellakoiden aikana. 280 000 serbiä jätti Kosovon.Helsingin Sanomat: Kosovon kriisivuodet , Helsingin Sanomat: Jugoslavia pirstaloitui pikkuvaltioiksi ,Serbian parlamentin mukaan yli 230 000 "serbiä ja ei-albaania" ja Serbian ulkoministerin mukaan 220 000 Assembly-weu.org

Vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia neuvottelivat YK:n johdolla Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelija Martti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Siinä Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Kosovon albaanien johtama hallitus suhtautui ehdotukseen myönteisesti, kun taas serbiosapuoli torjui sen.

Itsenäiseksi julistautuminen

Serbia oli valmis antamaan Kosovolle rajoitetun itsehallinnon, mutta Kosovon hallitus hyväksyi vain täyden itsenäisyyden. Neuvottelut asiasta kariutuivat joulukuussa 2007, ja Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008. Kaikki paikalla olleet 109 albaaniparlamenttiedustajaa kannattivat itsenäisyyttä. Istunnosta puuttui kymmenen edustajaa mukaan lukien kaikki serbiedustajat. Serbia ilmoitti, ettei koskaan tule hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä. Venäjä pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa kokoontumaan asian vuoksi. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti 18. helmikuuta 2008, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 pysyy voimassa ja sitä pyritään toteuttamaan kehittyvien olosuhteiden valossa.Secretary-General SG/SM/11428 SC/9255 YK

YK:n Kansainvälinen tuomioistuin päätti heinäkuussa 2010, että Kosovon itsenäisyysjulistus ei rikkonut kansainvälisiä lakeja. Tuomioistuin käsitteli asian Serbian aloitteesta. Päätös ei kuitenkaan ole sitova, vaan ainoastaan neuvoa-antava. Serbian presidentin Boris Tadićin mukaan päätös ei muuta Serbian suhtautumista Kosovoon. Sen sijaan Kosovon presidentin Fatmir Sejdiun mielestä se poistaa loputkin epäilyt Kosovon itsenäisyydestä. Sejdiu erosi virastaan syyskuussa 2010, kun perustuslakituomioistuin oli ilmoittanut, että Sejdiu oli rikkonut perustuslakia. Hän oli toiminut presidenttiytensä aikana myös LDK-puolueen johtajana.

Kesästä 2011 Pohjois-Kosovossa oli levotonta, kun paikalliset serbit yrittivät barrikadein estää Kosovon viranomaisia ottamasta haltuunsa raja-asemia, joilla olisi valvottu kulkua rajan yli.Nato ja serbit välikohtauksessa Kosovon rajalla Yle 2011 Alkuvuodesta 2012 nationalistinen albaanijärjestö Vetëvendosje yritti marssia raja-asemille ja sulkea rajan.Kosovo's Vetevendosje movement works to block border crossings with Serbia SE Times 2012 14.–15. helmikuuta 2012 neljässä kunnassa Pohjois-Kosovossa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, hyväksyvätkö asukkaat Kosovon tasavallan instituutiot. 99,74 % äänestäneistä vastasi ei.North Kosovo Serbs defy Belgrade, EU with referendum

Vuonna 2013 Serbia ja Kosovo allekirjoittivat Brysselissä 19. huhtikuuta Euroopan unionin neuvotteleman sopimuksen, jossa Serbia ja Kosovo normalisoivat suhteensa. Sopimuksessa Kosovo saa oman puhelinnumerojen maatunnuksen sekä yhteistyöt energia-asioissa ja televiestinnässä normalisoituvat.

Syksystä 2014 kosovolaiset voivat matkustaa Serbiaan ilman passia. Yli 60 000 on myös hakenut Serbian passeja, joilla voi matkustaa ilman viisumia Schengen-alueella. Jopa 100 000 on lähtenyt maasta elokuusta helmikuuhun 2015 mennessä.