Vartiomoottorivene 14 (VMV 14) oli 1935 valmistunut Suomen merivartioston vartiomoottorivene.
Valmistus Eduskunta osoitti 9. tammikuuta 1934 hallituksen käyttöön vartiomoottoriveneiden hankintaan 20 miljoonaa markkaa alkoholin salakuljetuksen jatkuessa Suomenlahdella. Sisäasiainministeriö tilasi Turun Veneveistämöltä kymmenen vartiomoottorivenettä (VMV 8 - 17) ja niihin Ares-kaasuöljymoottorit. Kummankin pääkoneen teho oli 520 ja apukoneen 170 hevosvoimaa. Alus saavutti 23,5 solmun nopeuden. Aluksen pituus oli 25,6 ja leveys 4,3 metriä. Se oli puurunkoinen ja sen aseistuksena oli 20 millimetrin pikatykki. Tilatut vartiomoottoriveneet nostivat viirinsä ensi kertaa samaan aikaan 30. kesäkuuta 1935.Auvinen, Visa s. 147
Palvelus Alus oli talvisodassa vuosina 1939–1940 sukellusvenehävittäjälaivueessa. Jatkosodassa alus oli vuonna 1941 varmistuslaivueessa, vuonna 1942 1. vartiomoottorivenelaivueessa ja vuosina 1943–1944 2. vartiomoottorivenelaivueessa.
VMV 14 kuului panssarilaiva Ilmarisen varmistusosastoon operaatio Nordwindissä 13. syyskuuta 1941. Alus löysi pinnalta räjähdyksessä surmansa saaneen kansimestarin ruumiin ja toi sen Utön satamaan. Ainoana löytyneenä vainaja haudattiin Hietaniemen sankarihautaan edustamaan tuhossa kaatuneita. Heinämies: Seitsemän minuuttia merellä, s. 212
VMV 14 tuhoutui saksalaiseen tykkituleen operaatio Tanne Ostissa Suurkylän satamassa Suursaaressa.
Lähteet
Viitteet
VMV 14