Stanislaus II August Poniatowski (alunp. Stanisław Antoni (myöh. AugustII Poniatowski); (17. tammikuuta 1732 Wołczyn (nyk. Kamenetsin alue, Brestin alue, Valko-Venäjä), Puola-Liettua – 12. helmikuuta 1798 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Puolan viimeinen kuningas vuosina 1764–1795.

Suku ja koulutus Hänen vanhempansa olivat puolalainen aatelinen, sotilaskomentaja ja diplomaatti Stanisław Poniatowski ja tämän toinen puoliso, puolalais-liettualainen prinsessa Konstancja Czartoryska (1700–1759), joiden kahdeksasta lapsesta hän oli kolmanneksi nuorin.

Perusteellisen koulutuksen jälkeen hän matkusti nuorena miehenä Länsi-Euroopassa. Vuonna 1757 hänen poliittisesti aktiivisen äitinsä erittäin vaikutusvaltaiseb Czartoryski-suvun sedät lähettivät hänet Pietariin Englannin suurlähettiläs Hanbury Williamsin mukana hankkimaan Venäjän tukea suunnitelmalleen Puolan kuningas August III:n syrjäyttämisestä. Venäjän hovissa ollessaan hän ei ilmeisesti tehnyt juuri mitään perheen etujen hyväksi, mutta onnistui tulemaan tulevan tulevan keisarinna Katariina II:n rakastajaksi. Ulkopolitiikasta vastanneen kansleri Aleksei Bestužev-Rjuminin vaikutuksella hänet akkreditoitiin Venäjän hovin Saksin suurlähettilääksi.

Poniatowski matkusteli laajalti Länsi-Euroopassa. Hän toimi diplomaattisissa tehtävissä Pietarissa vuodesta 1755 lähtien.Historical dictionary of Poland Hänestä tuli vuonna 1755Sebag Montefiore, Simon. Toinen näytös: Lakipiste. Kolmas kohtaus: Venäjän Venus. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. Ss. 242, 243, 248, 254, 257, 258, 259, 265, 267. /1750-luvun lopulla Venäjän kruununperillinen, suuriruhtinas Pietarin puolison suuriruhtinatar Jekaterinan rakastaja. Hän tuli vallankaappauksella Venäjän keisarinna Katariina II vuonna 1762. Hän oli mahdollisesti tämän lapsena kuolleen tyttären Anna Petrovnan (1757–1759) isä.Troyat s. 112.

Nousu kuninkaaksi ja Puolan sisällissota Puolan kuningas August III kuoli vuonna 1763 ja uusi kuningas tuli valita vaaleilla. Kuninkaanvaalit olivat olleet pelkkää silmälumetta vuodesta 1696 lähtien - Venäjän vaikutuksen leviäminen maassa ja venäläisen varuskunnan läsnäolo tarkoittivat, että seuraava monarkki olisi vain joku, jolla olisi Venäjän keisarin hyväksyntä.Gajdzis, Krystian: The Toxic Love Affair That Destroyed A Country. The Love Affair Between Empress Catherine the Great of Russia and Stanisław August Poniatowski, the last King of Poland-Lithuania Medium, 5.12.2022

Keisarinna Katariina Suuri olisi voinut kannattaa ehdokasta, jolla oli esimerkiksi Itävallan ja Ranskan tuki. Lisäksi molemmat valtiot vaativat, että Saksin uusi vaaliruhtinas olisi yksi Puolan valtaistuimen ehdokkaista – mutta vaaliruhtinas kuoli pian tämän jälkeen. Tämä sai Venäjän armeijan tulemaan Czartoryski-suvun ja heidän liittolaistensa avuksi. Katariinan kirje Preussin kuningas Fredrik II Suurelle on hyvin tunnettu: siinä keisarinna vihjaa, että Poniatowski on heikoin ehdokas kruunuun. Siksi on järkevää, että hänen pitäisi tukea häntä. Ongelmien sattuessa keisarinna oli myös valmis tukemaan Poniatowskin serkkua, Adam Kazimierz Czartoryskia. Venäjän keisarikunta, Preussin kuningaskunta ja hänen äidinpuoleisen sukunsa Czartoryskien johtama osa aatelia tuki Poniatowskia kuninkaaksi. Toista ehdokasta tukivat Ranskan kuningaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta (Itävalta) ja toinen osa Puolan aatelia. Venäjän ja Preussin tavoitteena oli Puolan valta-aseman rajoittaminen. Lahjuksilla ja venäläisten joukkojen painostamana Puolan aateli pakotettiin valitsemaan Poniatowski uudeksi kuninkaaksi.Venäjän historia Katariina II Suuren ylivoimaisen vaikutuksen alaisena, joka oli luvannut hänelle Puolan kruunun jo lokakuussa 1763, hänet kruunattiin 25. marraskuuta 1764 vasten setiensä tahtoa, jotka olisivat mieluummin valinneet kuninkaaksi toisen veljenpojan, prinssi Adam Kazimierz Czartoryskin, mutta heidän oli pakko alistua Venäjän hovin määräyksiin.

Hän nousi kuninkaaksi nimellä Stanisław II August Poniatowski. Häntä ei poikkeuksellisesti Puolan kuninkaille kruunattu Wawelin katedraalissa, vaan Pyhän Johanneksen katedraalissa (Archikatedra św. Jana w Warszawie) Varsovassa. pienoiskuva|Stanisław II August Poniatowski aikainen raha 1766 Aluksi Poniatowski yritti vähentää Venäjän vaikutusvaltaa Puolassa ja tukeutui Itävaltaan ja Ranskaan. Poniatowskin johdolla Puolassa aloitettiin uudistuksia, joiden tarkoituksena oli vahvistaa hallituksen heikkoa asemaa. Valtion talouden ja armeijan vahvistamiseksi asetettiin komitea. Valtiopäivillä käytössä olleen liberum veton katsottiin vaarantavan yhteiskunnan kehityksen ja Puolan valtion itsenäisyyden. Siksi sen poistamisen katsottiin olevan välttämätöntä.

Venäjä ei kuitenkaan hyväksynyt uudistuksia. Se puuttui Puolan sisäisiin asioihin käyttäen tekosyynä ortodoksivähemmistön huonoa kohtelua. Poniatowski osoittautui heikoksi hallitsijaksi ja hän ei kyennyt johtamaan maatansa tai yhdistämään puolalaisia. Puolalaiset pakotettiin syrjäyttämään johtavat sisäisten uudistusten kannattajat ja Venäjän vaikutus maan asioihin voimistui. Vuonna 1768 solmittiin Puolan ja Venäjän välinen sopimus, jolla taattiin Puolan koskemattomuus, uskonnonvapaus, vaalikuninkuus, liberum veto ja valtiopäiväjärjestys.

Podolian ja Volynian aatelisto vastusti solmittua sopimusta. Se nousi kapinaan ja perusti Barin konfederaation, jonka tavoitteena oli Puolan pelastaminen. Konfederaatio sai tukea Ranskalta ja Itävallalta. Koska Venäjä oli sodassa osmanien valtakunta vastaan, onnistui konfederaatio ottamaan hallintaansa laajoja alueita.

Barin konfederaatio suosi katolista kirkkoa, minkä vuoksi Ukrainan kasakat nousivat kapinaan sitä vastaan. Puola ajautui sisällissotaan. Preussin ja Itävallan joukot tunkeutuivat maahan. Aleksandr Suvorovin johtamat venäläiset joukot löivät kapinalliset lopullisesti vuonna 1772. Konfederaation kapinan vuoksi Poniatowski joutui tukeutumaan enemmän Venäjään. Elokuussa 1772 tehtiin sopimus, jolla Puolasta liitettiin Preussiin, Itävaltaan ja Venäjään alueita Puolan ensimmäisessä jaossa. Poniatowski vastusti sopimusta ja etsi tukea Länsi-Euroopasta, mutta joutui lopulta taipumaan. Hän solmi liiton Venäjän kanssa ja oletti, että liitto auttaisi häntä vahvistamaan Puolan armeijaa ja uudistamaan maan poliittista järjestelmää. pienoiskuva|Puola-Liettuan kuningas Stanisław II Poniatowski, hovimaalarinsa Marcello Bacciarellin tekemässä muotokuvassa 1786. Rinnalla ovat Preussin Mustan kotkan ritarikunnan ja Puolan Valkoisen Kotkan ritarikunnan ristit

Sisällissodan jälkeen

Puolan ensimmäisen jaon jälkeen Puolassa jatkettiin uudistusten tekemistä. Muun muassa taloutta kehitettiin, koululaitosta uudistettiin ja maaorjien asemaa parannettiin. Stanislaus II August vahvisti hallituksen asemaa ja vähensi hetmannien valtaa. Poliittisten uudistusten esteenä oli kuitenkin Venäjän kanssa vuonna 1768 solmittu sopimus. Hän yritti taivutella Katariina Suurta hyväksymään Puolan uudistukset, mutta turhaan. pienoiskuva|Puola-Liettuan kolme jakoa vuosina 1772, 1793 ja 1795. Venäjä (violetti ja punainen), Itävalta (vihreä), Preussi (sininen) Päättäväiseen ja itsenäiseen toimintaan täysin kykenemättömänä koko hänen hallitsijakautensa oli yhtä nöyryytystä. Vuonna 1782, kun hän palveli Katariina II Suurta Kaniowissa tämän voitokkaan matkan aikana Krimille, tämä piti iäkästä, harmaatukkaista entistä rakastajaansa odottamassa viikkoja, ja vaikka hän puoliksi halveksivasti lupasi kunnioittaa Puolan koskemattomuutta, keisarinna tylysti kieltäytyi olemasta läsnä illallisella, jonka Poniatowski oli valmistanut hänelle suurilla kustannuksilla.

Venäjä joutui sotaan osmaneita ja Ruotsia vastaan vuonna 1788. Tällöin puolalaiset yrittivät vapautua Venäjän vaikutusvallasta. Preussin tukemana puolalaiset saivat venäläiset vetäytymään maasta ja valtiopäivät hyväksyivät uuden perustuslain toukokuussa 1791. Venäjä solmi Värälän rauhan Ruotsin kanssa vuonna 1790 ja osmanien kanssa vuonna 1792. Samaan aikaan Preussi ja Itävalta joutuivat sotaan Ranskaa vastaan ja näin Venäjä sai vapaat kädet toimia Puolassa. Venäläisten lahjomat puolalaiset aateliset julistivat uuden perustuslain laittomaksi ja kutsuivat Venäjän armeijan palauttamaan olot entiseksi. Preussi ja Venäjä sopivat tammikuussa 1793 Puolan toisesta jaosta, jonka jälkeen jäljelle jääneestä Puolasta tuli Venäjän protektoraatti. Puolalaiset nousivat Tadeusz Kościuszkon johdolla kapinaan keväällä 1794, mutta venäläiset voittivat kapinalliset saman vuoden syksyllä. Kapinan puhjetessa hän joutui asettamaan henkensä alttiiksi Kosciuszkon edessä ja kärsi nöyryytyksen nähdessään kuvansa poistettavan rahoista vuotta ennen kuin hänen oli pakko luopua valtaistuimestaan.

Puolan kolmannessa jaossa Puola-Liettuan valtioliitto lopetettiin ja Stanislaus II August Poniatowski luopui kruunusta 25. marraskuuta 1795.

Koulutuksen, tieteen ja taiteen edistäjä pienoiskuva|Ritarikoulu Varsovassa, Zygmunt Vogel 1785. Vuonna 1765 Stanislaus Poniatowski perusti ensimmäisen Puolan maallisen yliopiston Ritarikoulun (Szkoła Rycerska, Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa ja Tasavallan aatelisjoukkojen akatemia) Varsovaan, joka koulutti tulevia upseereita Puola-Liettuan armeijaan, ja toimi sen johtajana vuoteen 1794 asti.

Valistuksen aika 1740-luvulta vuoteen 1822 Puolassa oli merkittävän kulttuurin ja taiteen kehityksen aikaa. Kuningas oli suuri tieteen, taiteen ja kirjallisuuden suojelija ja järjesti torstai-illallisia, joille hän kutsui tiedemiehiä, kirjailijoita ja runoilijoita. Hovitaiteilija Marcello Bacciarelli valvoi kuninkaallisia taidekokoelmia. Kuningas pani alulle Monitor-lehden perustamisen, jota julkaistiin hänen aloitteestaan ​​maaliskuusta 1765 alkaen. Muutamaa kuukautta myöhemmin 19. marraskuuta 1765 perustettiin kansallinen teatteri. Kuninkaan vieraina olivat usein runoilija ja historioitsija Adam Tadeusz Naruszewicz, runoilija Stanisław Trembecki, satiirikko ja komediakirjailija Franciszek Zabłocki, Kansallisteatterin perustaja Wojciech Bogusławski sekä muita kulttuurihenkilöitä. Valaistuksen ajan merkittävimpiä edustajia olivat piispa Ignacy Krasicki, pappi Stanisław Staszic, Hugo Kołłątaj ja Stanisław Konarski. Stanislaus Poniatowski jätti jälkeensä yhden Euroopan suurimmista ja kolmanneksi arvokkaimmista kartografisista kokoelmista. Kartografi Charles de Perthées työskenteli 20 vuotta piirtääkseen tarkasti yksityiskohtaisia ​​karttoja Puolan ja Liettuan asutustaajamista.

pienoiskuva|208x208px|Tyttö taulunkehyksessä, Rembrant 1641.pienoiskuva|214x214px|Oppinut kirjoituspulpettinsa äärellä, Rembrant 1641.Maalauskokoelma

Hallituskautensa aikana Stanislaus II Poniatowski loi huomattavan 2 289 maalauksen kokoelman, johon kuului Rembrandt van Rijnin (13 teosta, kuten Puolalainen ratsastaja, Oppinut kirjoituspulpettinsa äärellä ja Tyttö taulunkehyksessä), Leonardo da Vincin, Rubensin (3 teosta), Antoon van Dyckin (3), Bruegelin (14), Cranachin, Holbeinin (3), Teniersin (5), Tizianin, Guido Renin, Veronesen, Per Krafftin, de Largillièren, Angelica Kauffmannin, Marcello Bacciarellin, Anton Rafael Mengsin, Jacob Jordaensin (Huilua soittava satyyri), Fragonardin, Davidin ja Gabriël Metsun teoksia. Kokoelmaan kuului myös 700 veistosta, 1 800 piirustusta, 70 000 maalausta ja 1 000 muuta teosta, kaiverruksia sekä posliinia, huonekaluja ja miniatyyrejä. Tämä kokoelma myytiin tai ryöstettiin hänen kruunusta luopumisensa kruunusta ja Puolan kolmannen jaon jälkeen vuonna 1795. Keisari Nikolai I määräsi osan Puolan historiaan liittyvistä maalauksista poltettavaksi vuonna 1834. Tähän mennessä kuninkaan kokoelman maalauksista on löydetty noin 600 maalausta, joista vain noin 260 on puolalaisissa kokoelmissa kuninkaan kesäpalatsi Łazienki-palatsissa, Varsovan Kuninkaanlinnassa sekä Puolan Kansallismuseossa Varsovassa. 

Kuninkaallinen kirjasto