Unkarinsokkohiiri eli valkohammassokkohiiri eli balkaninsokkomyllikäs (Nannospalax leucodon) on eurooppalainen jyrsijälaji, joka on sopeutunut täysin maanalaiseen elämään.
Unkarinsokkohiiri kuului aiemmin sukuun Spalax, mutta 2010-luvulla tehtyjen fylogeneettisten tutkimusten perusteella laji on siirretty muutaman muun lajin kanssa Nannospalax-sukuun. Sukujen välillä on myös aiemmin huomattuja morfologisia eroja.
Ulkonäkö ja ruumiin rakenne Unkarinsokkohiirellä on lieriömäinen ruumis. Ruumista peittää lyhyt-, tiheä-, kiiltäväkarvainen turkki, joka peittää jopa silmät. Unkarinsokkohiirellä ei ole ollenkaan korvalehtiä. Sokkohiirellä on litteä pää, jossa on suuret, ulkonevat etuhampaat. Viikset sijaitsevat poskissa. Viikset ovat jäykät sekä kirkkaat.
Ruumiin pituus: 15–24 cm Häntä: surkastunut Paino: 140–220 g
Levinneisyys Unkarinsokkohiirtä tavataan Euroopan kaakkoisosassa, Kreikassa, Euroopan-puoleisessa Turkissa, Bulgariassa, Romaniassa. Albaniassa, Pohjois-Makedoniassa, Serbiassa, Montenegrossa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Sloveniassa, Unkarisa, Moldovassa ja Ukrainassa.
Sokkohiiren asuinpaikkoja ovat arot, niityt ja laitumet. Se tarvitsee syvän kerroksen helposti kaivettavaa maata.
Käyttäytyminen Sokkohiiri kovertaa maanalaiset käytävänsä voimakkailla etuhampailla ja kuopii mullan onkaloista pitkäkyntisillä eturaajoillaan. Käytävät sijaitsevat lähellä maanpintaa. Talvikäyttöön tarkoitetut käytävät unkarinsokkohiiri kaivaa syvemmälle, mutta ei kuitenkaan syvemmälle kuin 2 metriä. Sokkohiiri lähtee todella harvoin pois käytävistään.
Ravinto Sokkohiiri syö pääasiassa kasvien juuria, koska niitä on helposti saatavilla. Jos unkarinsokkohiiri sattuu saamaan kiinni pienikokoisen selkärangattoman, voi se sen syödä. Unkarinsokkohiiri varastoi ruokaa talven varalle. Varastot voivat sisältää jopa 15 kg sokerijuurikasta, perunoita ja juuria.
Talvehtiminen Sokkohiiri viettää talvensa aktiivisena, talvella se kuitenkin liikkuu vähemmän kuin kesällä.
Lähteet
Luokka:Hiirimäiset jyrsijät