Karl Leo Ågren (26. heinäkuuta 1928 Uusikaarlepyy – 7. kesäkuuta 1984 Tukholma) oli suomenruotsalainen kirjailija. Ågrenin teoksia ei ole vuoteen 2025 mennessä suomennettu, vaikka häntä on verrattu moniin tunnnettuihin nimiin.
Elämä ja tuotanto Leo Ågren syntyi köyhään perheeseen, jonka lapsista neljä kuitenkin olivat kirjallisesti lahjakkaita. Hänen veljiään olivat kirjailijat Erik Ågren ja Gösta Ågren sekä nuorena kuollut Inga Ågren, jolta ilmestyi kuitenkin vain yksi runokokoelma ja postuumisti koottuja runoja. Ågren työskenteli latojana ensin Uudessakaarlepyyssä vuoteen 1948 saakka ja Pietarsaaressa vuosina 1951–1960. Myöhemmin hän muutti Ruotsiin ja työskenteli Dagens Nyheterin palveluksessa latojana 1964–1976. Hän kannatti työväenliikettä ja osallistui SKDL:n toimintaan. Sosialismiin kuten myös uskontoon hän suhtautui kirjallisuudentutkija Yasmin Nyqvistin mukaan siten, että molemmat antavat ihmisille toivoa paremmasta maailmasta mutta voivat kääntyä myös autoritaarisiksi alistajiksi.
Ågrenin esikoisromaani Hunger i skördetid käsitteli Pohjanmaan tilattoman väestön elämää, samoin toinen Motsols, ja häntä verrattiin jopa tunnettuihin ruotsalaisiin Ivar Lo-Johanssoniin, Jan Fridegårdiin ja Vilhelm Mobergiin. Nämä ovat osin omaelämäkerrallisia, ja saivat hyvän vastaanoton. Häneltä kaivattiinkin "Suurta suomenruotsalaista romaania". Hän saikin kirjoitetuksi myös torppariaiheisen Kungsådern-romaanitrilogian, jonka tapahtumat ulottuivat 1700-luvun alusta Suomen sisällissotaan vuoteen 1918. Hän käytti pohjalaismurretta, jota ruotsalaiset kriitikot ovat maininneet "meheväksi" ja "ilmaisuvoimaiseksi". Trilogia keskittyy kahden suvun kohtaloihin, toisaalta köyhiin, maattomiin Gerssoneihin ja toisaalta hyvin toimeentuleviin talonpoikaisiin Pålseihin. Trilogian kolmas osa Fädrens blod ilestyi samoihin aikoihin kuin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian toinen osa, joten vertailuakin tehtiin, joskaan Ågren ei pyrkinytkään eeppisesti vastaavaan laajuuteen, van hän keskittyi ilmaisussaan mustaan huumoriin ja groteskiin tyyliin. Kirjallisuustutkija Thomas Warburton arvioi Leo Ågrenin vertautuvan suomenruotsalaisen kirjallisuuden pasifimiperinteeseen, johon lukee myös Mikael Lybeckin, Sigrid Backmanin, Elmer Diktoniuksen, Henrik Tikkasen ja Lars Sundin.
Ågrenin pienoisromaani Ballad on sovitettu elokuvaksi Lapualaisballadi. Warburton luonnehtii pienoisromaania Krigshistoria "tinkimätttömän pasifistiseksi.
Teoksia Hunger i skördetid, romaani. 1954 Motsols, romaani 1955 Kungsådern-romaanitrilogia I. Kungsådern. 1957 II. När gudarna dör. 1959 III. Fädrens blod. 1961 Stämmor i nordannatten, runokokoelma. 1960 Ballad, pienoisromaani. 1962 Krigshistoria, pienoisromaani. 1971
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomenruotsalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset työläiskirjailijat Luokka:Vuonna 1928 syntyneet Luokka:Vuonna 1984 kuolleet