Christer Alfred Kihlman (14. kesäkuuta 1930 HelsinkiKuka kukin on 2005. Helsinki: Otava, 2004. – 8. maaliskuuta 2021 HelsinkiNiemi, Onni: Kirjailija Christer Kihlman on kuollut. Helsingin Sanomat 8.3.2021.) oli suomenruotsalainen kirjailija ja vasemmistolainen kulttuurikriitikko.Hietanen, Ilona: Tunnustuskirjailija vastoin tahtoaan. (80-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat 14.6.2010, s. C 4.

Elämä ja ura Christer Kihlmanin isä oli kirjailija-kääntäjä Bertel Kihlman, ja pojan tavoitteena oli lapsesta lähtien kirjailijan ura. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Helsingissä ”Kihlmanin talossa”, jonka oli rakennuttanut hänen isoisoisänsä Alfred Kihlman osoitteeseen Korkeavuorenkatu 19.

Kihlman opiskeli Helsingin yliopistossa muutaman vuoden kirjallisuutta ja historiaa. Avioiduttuaan vuonna 1956 hän muutti Porvoon Kulloohon, jossa valmistui esikoisromaani. Myöhemmin perhe rakensi talon Espooseen mutta muutti vuonna 1993 Porvoon Runoilijakotiin, joka on arvostuksen osoituksena suomenruotsalaisille kirjailijoille tarjottu vierasasunto.

Kihlman oli avoimesti biseksuaali.Christer Kihlman kirjoitti miessuhteistaan sekä ryhmäseksistä vaimonsa ja rakastajansa kanssa. Ilta-Sanomat 17.12.2018. Viitattu 22.9.2020 Hänen puolisonsa oli yli 50 vuotta Selinda Kihlman (o.s. Enckell), jonka isä oli taiteilija Torger Enckell. Heillä on kaksi lasta: poika Jerker Kihlman (1960–2018) ja tytär Nina Kihlman (s. 1956). Selinda Kihlman kuoli 2007.Muistokirjoitus. Selinda Kihlman. (PDF) Tytär Nina julkaisi vuonna 2026 muistelmateoksen Familjen som skalv.

Kihlman työskenteli kulttuurilehti Arenan päätoimittajana 1951–1954, Nya Pressenin avustajana 1952–1960 ja Nya Arguksen toimittajana 1961–1982. Hän oli taiteilijaprofessori 1975–1980. Hän oli SDP:n jäsen.

Kihlman debytoi lyyrikkona 1951 mutta siirtyi proosaan vuonna 1960 ilmestyneellä romaanillaan Se upp Salige! (suom. Varo, autuas). Romaani sijoittuu kuvitteelliseen, sisäänlämpiävään ja nurkkakuntaiseen Lexån pikkukaupunkiin, jonka esikuvana on Kihlmanin kotikaupunki Porvoo.Korsström, Tuva: Från Lexå till Glitterscenen, s. 16–19. Schildts & Söderströms, 2013. Den blå modern (suom. Sininen äiti) aloitti romaanisarjan, jossa Kihlman tarkastelee vaikeita perhesiteitä. Sarja huipentui palkittuihin romaaneihin Dyre prins (suom. Kallis prinssi) ja Gerdt Bladhs undergång (suom. Gerdt Bladhin tuho).

Kihlmanin avoin kirje niille, jotka vaivautuvat lukemaan julkaistiin 24.8.1966 Hufvudstadsbladetissa. Siinä hän ilmoitti taloudellisista syistä lopettavansa kirjoittamisen. Kirje synnytti vilkkaan keskustelun. Jo seuraavana päivänä julkaistiin 32 kulttuurihenkilön allekirjoittama julkilausuma, jossa vaadittiin yhteiskuntaa tunnustamaan kirjailijat ammattityöntekijöiksi.

Kirjassaan Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) Kihlman esittäytyy ”tunnustusproosan” kirjoittajana, vaikkakaan hän ei itse pitänyt tunnustuskirjailijaksi luonnehtimisesta: ”Ei minulla ole mitään tunnustettavaa, en ole tehnyt syntiä”. Kirjassa hän kertoi alkoholismistaan ja miessuhteistaan aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomen rikoslaissa vankeusrangaistuksen uhalla kielletty ja luokiteltu sairaudeksi.

1980-lähtien Kihlman julkaisi uusia teoksia aiempaa harvemmin. Hän osallistui kuitenkin ajoittain yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen mukaansa kolme suomenruotsalaispolvea vihasi häntä hänen suomenruotsalaisuuteen ja sen porvarillisuuteen kohdistamansa kritiikin vuoksi.

Palkinnot 1961 – Albert Bonniers stipendiefond för yngre och nyare författare 1964 – Kirjallisuuden valtionpalkinto 1966 – Tollanderin palkinto 1970 – Kirjallisuuden valtionpalkinto 1972 – Kiitos kirjasta -mitali 1972 – Litteraturfrämjandets stora romanpris 1976 – Kiitos kirjasta -mitali 1976 – Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1976 – Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinto 1976 – Kirjallisuuden valtionpalkinto 1983 – Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinto 1986 – Längmanska kulturfondenin palkinto 1988 – Tollanderin palkinto 2000 – Artium Cultori -palkinto 2003 – Pro Finlandia -mitali

Teokset Rummen vid havet (runokokoelma), Söderström, 1951 Munkmonolog (runokokoelma), Söderström, 1953 Se upp Salige!, Söderström, 1960, Varo autuas! suom. Kristiina Kivivuori, Otava, 1961 Den blå modern, Söderström, 1963. Sininen äiti suom. Esa Adrian, Tammi, 1965 Madeleine, Söderström, 1965 (Madeleine, suom. Pentti Saarikoski. Tammi, 1966) Inblandningar, utmaningar (artikkelikokoelma), S. & Co, 1969 () Människan som skalv, S. & Co, 1971, Ihminen joka järkkyi suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1971 Dyre prins, Söderström, 1975, Kallis prinssi suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1975 Alla mina söner, Söderström, 1980 Kaikki minun lapseni suom. Pentti Saaritsa, Tammi, 1980 Livsdrömmen rena: bok om maktlöshet, Söderström, 1982 (Puhtaita elämän unelmat : kirja voimattomuudesta, suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 1983 De nakna och de saliga (piirrokset: Henrik Tikkanen), Söderström, 1983 (Alastomat ja autuaat, suom. Pentti Saaritsa. WSOY, 1982) De stora borgerliga romantikerna : två texter av Christer Kihlman ; radiobearb.: Christer Liljelund. Yleisradio, 1983 På drift i förlustens landskap, Söderström, 1986 (Tuuliajolla tappion maisemissa: monologi, suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 1986 Gerdt Bladhs undergång, 1987 (Gerdt Bladhin tuho, suom. Oili Suominen. Tammi, 1987 Henkikulta : kolminäytöksinen näytelmä, suom. Pentti Saaritsa Pohjoinen, 1987 Svaret är nej!, Podium Distribution, 2000 Om hopplöshetens möjligheter (yhdessä Mårten Westön kanssa), Söderström, 2000. Epätoivon toivo ja muita keskusteluja; suom. Pentti Saaritsa. Tammi, 2000

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Christer Kihlman Yle Arkivetissa.

Christer Kihlmanin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. Christer Kihlmanin muistokirjoitus Hufvudstadsbladetissa.

Luokka:Suomenruotsalaiset kirjailijat Luokka:Taiteilijaprofessorit Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet Luokka:Vuonna 1930 syntyneet Luokka:Vuonna 2021 kuolleet