pienoiskuva|220px|Kreikkalaisen mytologian Zeus vietteli Europe-neidon sonnin muodossa.
Euroopan historia kattaa Euroopan esihistoriasta nykyaikaan.
Esihistoria
Euroopan esihistoriallisista kansoista ei tiedetä paljoakaan. Ranskalaisesta Lascaux’n luolasta on löydetty 20 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia, jotka esittävät ihmisiä ja riistaeläimiä. Joskus 6000-luvulta eaa. alkaen Eurooppaan saapui protoindoeurooppalaisia kivikautisia uudisasukkaita Keski-Aasiasta ja jättivät itsestään muistoksi suuria monumentteja kuten Englannin Stonehenge. Kivikautta seurasi Euroopassa ensin kuparikausi ja sitten pronssikausi, jonka myötä kaupankäynti vilkastui etenkin rannikoilla. Euroopan sisäosat olivat pitkään sankkojen metsien peittämiä ja vaikeakulkuisia. Keltit kansoittivat Eurooppaa 2000-luvulta eaa. alkaen. Pronssiajan lopulla Eurooppaan muutettiin Aasian aroilta ja Kaukasuksen yli. Kulttuurisia vaikutteita saatiin paljon Lähi-idästä, kuten maanviljely ja kirjoitus.Jenkins 2019, luku ”1. Aegean Dawn–The Glory of Greece 2500–300 BC.”
Antiikki
Antiikki eli vanha aika on aikakausi erityisesti kreikkalaisessa ja roomalaisessa historiassa, noin 800 eaa.–500 jaa. Ajanjaksoa on pidetty merkittävänä koska on katsottu että länsimainen sivistys ja yhteiskunta juontavat juurensa tuosta ajasta. Monet keksinnöt, tavat, arvostukset ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän kauttaan länsimaiseen kulttuuriin omaksuttuja. Myös latinalaiset aakkoset ovat antiikista. Foinikialaisilta peräisin oleva kirjaimisto kehittyi kreikkalaisten ja roomalaisten muokkaamana ns. latinalaiseksi kirjaimistoksi.
Antiikin Kreikka
pienoiskuva|Antiikin kreikkalaiset rakensivat muun muassa Ateenan Parthenonin. Euroopan ensimmäiset korkeakulttuurit, minolainen ja mykeneläinen kulttuuri, syntyivät nykyisen Kreikan alueella. Antiikin Kreikan historia jaetaan yleensä arkaaiseen aikaan (noin 700–480 eaa.), klassiseen aikaan (480–330 eaa.) ja hellenistiseen aikaan (330–27 eaa.).
Antiikin Kreikan vahvimmat kaupunkivaltiot olivat Ateena ja Sparta.Parker 2011, s. 122. Kreikkalaiset perustivat runsaasti siirtokuntia Välimeren ja Mustanmeren rannikoille.Parker 2011, s. 119. Ateenassa kehitettiin maailman ensimmäinen demokratia.Parker 2011, s. 118. Kreikan kaupunkivaltiot kehittivät 500–300-luvuilla eaa. sivilisaation, jonka filosofisia ja taiteellisia saavutuksia pidetään edelleen arvossa.Parker 2011, s. 123.
Makedonialainen Aleksanteri Suuri löi persialaiset 330-luvulla eaa. ja perusti suuren mutta lyhytaikaisen valtakuntansa, joka hajosi osiin hänen kuoltuaan. Kreikkalaisten valloitukset jättivät Lähi-itään hellenistisen kulttuurin.Parker 2011, s. 124–127.
Rooman valtakunta
pienoiskuva|Rooman valtakunta laajimmillaan vuonna 117. Rooman valtakunta kasvoi Länsi-Italian Latiumiin perustetusta Rooman kaupungista, joka siirtyi vuonna 509 eaa. kuningasvallasta tasavallaksi. Rooman ensimmäinen keisari oli Augustus ensimmäisellä vuosisadalla eaa.
Vahvalla armeijallaan Rooma alisti ensin Italian ja sitten alueet Välimeren kaikilla rannikoilla Julius Caesarin ja muiden sotapäälliköiden johdolla. Rooman valtakunta hallitsi laajimmiltaan suurinta osaa Euroopasta.Jenkins 2019, luku ”2. The Ascendancy of Rome 500 BC–AD 300.” Rooma laajeni Keski- ja Länsi-Euroopassa kelttien alueille ja alisti keltit Irlantia ja Skotlantia lukuun ottamatta. Pohjoisessa Rooman valtakuntaa reunustivat germaaniheimot.Parker 2011, s. 142.
Roomalaiset kehittivät valloittamiaan alueita ja vetivät niihin muun muassa laajan tie- ja vesijohtoverkoston. Roomassa puhutusta latinasta syntyivät Euroopan nykyiset romaaniset kielet, kuten ranska ja espanja. Roomalaiseen lakiin perustuvat nykyiset Euroopan maiden lakijärjestelmät. Roomalainen taide, kirjallisuus ja arkkitehtuuri pohjautuivat pitkälti kreikkalaiseen taiteeseen.
Rooman valtakunta jakautui vuonna 395 kahtia Länsi-Roomaksi ja Itä-Roomaksi eli Bysantin valtakunnaksi. Länsiosa kukistui vuonna 476, jolloin Länsi-Rooman viimeinen keisari syrjäytettiin. Itä-Rooma jatkoi toimintaansa Konstantinopolin turkkilaisvaltaukseen saakka 1453.Zetterberg, s. 1075.
Keskiaika pienoiskuva|220px|Arkkipiispa-munkki Rabanus Maurus esittelemässä kirjaa paavi Gregorius IV:lle.
Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso niin sanotun "vanhan ajan" ja "uuden ajan" välissä, noin 500-luvun alusta 1400-luvulle. Keskiaika jaetaan varhais-, sydän- ja myöhäiskeskiaikaan.
Varhaiskeskiaika Läntinen Eurooppa pirstoutui 400-luvulla, kun kansainvaellukset hävittivät Länsi-Rooman. Vastaavasti Itä-Rooma säilyi vielä tuhannen vuoden ajan Bysantin valtakuntana.
Jo 300-luvulla kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan valtionuskonto. Keskiajalla se levisi vähitellen myös Euroopan keski- ja pohjoisosiin, jotka eivät olleet kuuluneet valtakuntaan.
Viikingit ja muut uudet kansat Skandinaaviset viikingit purjehtivat 700-luvulta alkaen ryöstelemään Eurooppaa. He perustivat siirtokuntia Britteinsaarelle ja Ranskaan sekä idässä Novgorodiin ja Kiovaan, ja kävivät aina Välimerellä saakka. He myös asuttivat Islannin, minne he perustivat Euroopan vanhimman parlamentin, Alltingin. Ajan myötä viikingit sulautuivat paikallisiin väestöihin.Jenkins 2019, luku ”5. The New Europeans 840–1100.”
Madjaarit saapuivat Eurooppaan Uralilta 800-luvulta alkaen. Kun Saksan ensimmäinen johtaja Otto Suuri oli pysäyttänyt madjaarien levittäytymisen, he asettuivat Unkariin. Otto kruunattiin vuonna 962 Pyhäksi Rooman keisariksi. Normannien kuningas Vilhelm valloitti Englannin vuonna 1066.
Itä-Euroopassa Kiovan Rusin kuningas Vladimir Suuri hallitsi slaaveja Baltiasta Mustallemerelle. Hän omaksui valtakuntaansa itäisen ortodoksisuuden.
Frankkien valtakunta
Germaanikansoista frankit pyrkivät yhdessä Rooman piispan eli paavin kanssa uuteen Länsi-Euroopan yhdistämiseen. Paavi kruunasi frankkien kuninkaan Kaarle Suuren keisariksi, Länsi-Rooman keisariperinteen jatkajaksi vuonna 800. Kaarle Suuren Aachenista käsin hallitsema valtakunta käsitti nykyisen Ranskan, osan nykyistä Saksaa Elbelle saakka, osan nykyisestä Italiasta ja Alankomaat. Frankkien valtakunnalla oli merkittävä vaikutus Euroopan kulttuurin yhtenäistäjänä, kuten feodalistisen järjestelmän levittäjänä, vaikka se ei käsittänytkään koko Eurooppaa. Frankkien pyrkimys rajata kristikunta vain sen läntiseen osaan oli ensimmäisiä vaiheita kehityksessä, joka johti idän ja lännen kirkkojen lopulliseen eroon 1000-luvulla. Frankkien valtakunta hajosi, mutta keisarin titteli jatkoi olemassaoloaan siirtyen Saksan kuninkaalle vuonna 962. Keisarin ja paavin suhde, jossa molemmat olivat tavallaan läntisen kristikunnan hallitsijoita, oli ongelmallinen ja johti skismoihin, kuten investituurariitaan, ja 1000-luvulta alkaen kolmanneksi osapuoleksi valtakamppailuun tulivat nk. territoriaalivaltiot, joista uudella ajalla alkoi muodostua nykyisiä Euroopan kansallisvaltioita.
Bysantti, ristiretket ja reconquista
Bysantti pysyi Välimeren alueen suurvaltana 1100-luvulle asti. Bysantin kulta-aikaa olivat 800–1000-luvut. Bysantti valtasi maita takaisin Balkanilla makedonialaisen dynastian aikana, jotka slaavit olivat ennen valloittaneet. Etelä-Italia valloitettiin myös. Keisari Johannes I Tzimiskes ulotti taistelut Jerusalemiin asti. Vuonna 1014 keisari Basileios II kukisti Bulgarian.
Paavi kutsui vuonna 1095 koko kristikunnan ristiretkille. Seuraavina vuosisatoina Euroopasta lähti useita armeijoita Lähi-itään suojelemaan Bysanttia sekä vapauttamaan pyhää maata valloittajilta, jotka olivat estäneet pyhiinvaellukset sinne.Jenkins 2019, luku ”6. The Church Militant 1100–1215.”
1400-luvulla osmanit valtasivat melkein koko Bysantin valtakunnan lukuun ottamatta Konstantinopolia ja muutamaa muuta kaupunkia. Vuonna 1453 osmanien sulttaani Mehmed II valloitti Konstantinopolin ja Bysantin valtakunta kukistui.
Espanja oli ollut muslimivallan alla vuosisatojen ajan, kunnes Kastilia ja Aragonia palauttivat niemimaan kristittyjen haltuun valloitettuaan Granadan 1492.
Uusi aika Renessanssi
pienoiskuva|Sandro Botticelli, Venuksen syntymä, 1486.
Renessanssi oli Italiassa noin vuonna 1450 alkanut taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murrosaika, joka lopetti keskiajan ja antoi Euroopalle uuden esteettisen ja älyllisen suunnan. Runoilijat, taidemaalarit ja kuvanveistäjät alkoivat ihailla antiikin Kreikan ja Rooman taidetta ja ottaa sieltä vaikutteita. Yleisnero Leonardo da Vinci hallitsi sekä taiteen että tieteen. Italialaiset taidemesenaatit kuten Medicit tekivät Leonardon, Michelangelon ja muiden ajan taiteilijoiden mestariteokset mahdolliseksi. Tutkijat toivat klassiset humanistiset tekstit nykypäivään ja alkoivat ajatella, että moraali kumpuaa ihmisten ajatuksista ja teoista eikä yliluonnollisesta, ja että ihmisellä on vapaa tahto. Matematiikka, tähtitiede ja maantiede alkoivat edistyä antiikin klassikoiden pohjalta. Nikolaus Kopernikus ehdotti, että Maa kiersikin Aurinkoa eikä toisinpäin. Johannes Gutenberg keksi kirjapainon, minkä ansiosta uusia ajatuksia voitiin alkaa levittää aiempaa helpommin ja laajemmin.Jenkins 2019, luku ”9. Renaissance and Reformation 1450–1525.”
Löytöretket
Kartografian, navigoinnin ja laivanrakennustaidon kehityksen myötä eurooppalaiset alkoivat tehdä maailmankuvaansa avartavia löytöretkiä maitse ja meritse. Vuonna 1492 Kristoffer Kolumbus löysi uuden mantereen, Amerikan. Espanja ja Portugali alkoivat perustaa kauppa-asemia ja siirtomaita merten taakse, ja sopivat jakavansa maapallon keskenään.
Uskonpuhdistus ja sodat
Borgiat ottivat Roomassa paavinistuimen haltuunsa, ja kirkko käynnisti inkvisition harhaoppisuutta vastaan. Saksalainen Martti Luther aloitti 1510-luvulla uskonpuhdistuksen, jonka seurauksena omakohtaista jumalasuhdetta korostanut pohjoiseurooppalainen protestanttinen kirkko erosi katolisesta kirkosta.
Euroopan kuningashuoneiden sekä protestanttien ja katolisten väliset ristiriidat johtivat vuosina 1560–1660 uskonsotiin, kuten Ranskan uskonsodat 1562–1598 ja kolmikymmenvuotinen sota 1618–1648. Englannissa käytiin 1642–1651 parlamentaristien ja rojalistien välinen sisällissota, jonka päättymistä seurasi lyhytikäinen tasavallan aika.Jenkins 2019, luku ”11. Wars of Religion 1560–1660.”
Valistus
Valistus oli 1700-luvun eurooppalainen älyllinen liike, joka korosti sivistystä, järjenmukaisuutta ja yksilönvapautta. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla.
Valistusaate kehittyi ranskalaisten, brittiläisten ja saksalaisten filosofien kynästä. Pian ajatukset levisivät koko Eurooppaan. Valistusaate vaikutti taustalla, kun Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi vuonna 1776. Ajatukset uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta saivat kirjallisen muodon. Vuonna 1789 puhkesi Ranskassa suuri vallankumous. Tämän seurauksena muualla Euroopassa aloitettiin vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia uudistuksia, jotteivät vallankumoukset leviäisi lisää.
Vallankumoukset, nationalismi ja kolonialismi pienoiskuva|Eugène Delacroix, Vapaus johtaa kansaa, 1830. Uusimman ajan katsotaan alkavan Ranskan vallankumouksesta. Seuranneena aikana vallankumoukset olivat merkittävä teema ja muun muassa Ranskassa niitä tapahtui useita. Teos kuvaa heinäkuun vallankumousta.
Ranskan suurta vallankumousta seurasi 1800-luvun alussa Napoleonin valtakausi ja Napoleonin sodat 1803–1815. Napoleonin sotien jälkeen Venäjän arvovalta Euroopassa oli suuri, koska sen panos Napoleonin Ranskan lyömisessä oli ollut keskeinen. Venäjällä oli myös kyky pitää yllä suurta armeijaa.
Vuosi 1830 oli käännekohta, jonka jälkeen Eurooppa alkoi selvästi jakaantua kahteen osaan: liberaaliin läntiseen Eurooppaan, missä teollistuminen ja porvariston merkityksen kasvu löivät leimansa yhteiskuntaan ja poliittiseen ajatteluun, sekä maatalousvaltaiseen ja taantumukselliseen Itä-Eurooppaan, missä Venäjän, Itävallan ja Preussin yksinvaltaiset järjestelmät pitivät väestön tiukassa komennossa.