Panssaridivisioona (PsD tai Ps.D) oli suomalainen panssaroitu divisioona jatkosodan ja Lapin sodan aikana. Panssaridivisioona kehittyi talvi- ja jatkosodan aikana asteittain kaluston kasvaessa Panssaripataljoonasta (1939–1942) ensin Panssariprikaatiksi (1942) ja lopulta Panssaridivisioonaksi 28. kesäkuuta 1942. Näitä yksiköitä edelsivät Hyökkäysvaunurykmentti (1919–1925), Hyökkäysvaunupataljoona (1925–1927), sekä Erillinen hyökkäysvaunukomppania (1927–1939).
Panssaridivisioonan seuraaja on nykyään Parolassa toimiva Panssariprikaati.
Ennen Talvisotaa (1919–1939)
Panssaripataljoona (1939–1942) Talvisodan ylimääräiset harjoitukset Erilliseen hyökkäysvaunukomppaniaan saapuivat palvelukseen kutsutut reserviläiset 12. – 14. lokakuuta 1939. Reserviläisten vastaanottoelimen päällikkönä oli aluksi kapteeni L. Nordling ja myöhemmin musiikkiluutnantti Parantainen. Vastaanottoelimen Jakoelin oli sijoitettu Erillisen hyökkäysvaunukomppanian aliupseerikerholle Poltinaholla. Reserviläisiä saapui kaikkiin perustettaviin yksiköihin yli määrävahvuuden ja tämä ylimäärä sijoitettiin perustettuun Panssaritäydennyskomppaniaan ja vanhimmat, palvelukseen kelpaamattomat siirrettiin Hämeenlinnan sotilaspiiriin, joka sijoitti heidät uudelleen.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 104Erillinen hyökkäysvaunukomppania perusti seuraavat joukot:
1. panssarikomppania (1. Pans.K, peitenimi st) oli Renault FT-17 -komppania, joka perustettiin Luolajan seurojentalolla ja sen päälliköksi määrättiin luutnantti A Lumme. Komppania kuului suojajoukkoihin ja oli siten etuoikeutettu jaettaessa varusteita. 2. panssarikomppania (2. Pans.K, peitenimi vs) oli myös Renault FT-17 -komppania, joka perustettiin Luolajan kansakoululla. Sen päälliköksi määrättiin kapteeni L Nordling. Komppania kuului suojajoukkoihin ja oli siten etuoikeutettu jaettaessa varusteita. 3. panssarikomppania (3. Pans.K, peitenimi mm) perustettiin Myllymäen kansakoululla ja se siirtyi Luolajaan 1. ja 2. panssarikomppanian siirryttyä suojajoukkotehtävään Karjalankannakselle. Komppanian ensimmäiseksi päälliköksi määrättiin luutnantti K Reunanen. Erillisen panssarieskadroonan siirryttyä 1. marraskuuta Hämeenlinnaan sijoitettiin sen henkilöstö pääosin 3. Pans.K:aan ja samalla päälliköksi tuli Erillisen panssarieskadroonan päällikkö ratsumestari Y. O. Luntinen. Komppanian kalustona oli muutama edelleen aseeton Vickers-vaunu. Komppania sai aseistetut Vickers-vaunut vasta juuri ennen rauhan tuloa.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 104–105 4. panssarikomppania (4. Pans.K, peitenimi lt) perustettiin Vuorelan kansakoululla ja sen päälliköksi määrättiin luutnantti Oiva Heinonen (myöh. Horte). Myös tämä komppania oli varustettu aluksi aseettomilla Vickers-vaunuilla.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 105 Panssaritäydennyskomppania (Ps.T-K, peitenimi ta) perustettiin Poltinaholla. Yksikön nimi ja päälliköt vaihtuivat useaan kertaan, kunnes 7. marraskuuta sen nimeksi tuli 5. panssarikomppania. Komppanianpäälliköksi määrättiin ensin reservinluutnantti Heikkilä ja 23. lokakuuta luutnantti Nousiainen.
Erillisen hyökkäysvaunukomppanian esikunta muuttui Panssariharjoitusryhmän esikunnaksi 16. lokakuuta ja se muutti nimensä Panssarijoukkojen esikunnaksi 31. lokakuuta. Panssarijoukkojen komentajaksi määrättiin Erillisen hyökkäysvaunukomppanian päällikkö majuri Sven Krister Björkman. Aluksi panssarijoukot olivat suoraan Päämajan alaisia joukko-osastoja kunnes ne siirrettiin 27. lokakuuta Kotijoukkojen komentajan alaisuuteen, joka alisti ne marraskuun alussa 1. täydennysdivisioonan komentajan alaisuuteen.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 105–106 Panssarijoukkojen esikunnan käskyllä perustettiin 2. marraskuuta reservialiupseerikoulu, jonka johtajaksi määrättiin luutnantti K. Reunanen.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 106 Vasta majuri Björkmanin tehtyä esityksen todellisen panssariyksikön perustamisesta Päämaja aloitti tarvittavan selvitystyön.Laguksen miehet – Marskin nyrkki s. 42
Panssaripataljoonan perustaminen + Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano 5. joulukuuta 1939 alkaenKomentaja ja esikunta
adjutantti reservinvänrikki E. V. Korpimaa huoltopäällikkö sotilasvirkamies S. A. Lehtovirta teknisentoimistonpäällikkö insinöörimajuri G. Ruotzi aseteknikko sotilasvirkamies N. HyytinenKorjaamo, reservinluutnantti Erkko Cairenius
Hinausjoukkue, vääpeli A. Mäkelä1. panssarikomppania, luutnantti A. Lumme (alistettu II armeijakunnalle)2. panssarikomppania, kapteeni L. Nordling (alistettu II armeijakunnalle)3. panssarikomppania, ratsumestari Y. Luntinen4. panssarikomppania, luutnantti O. Heinonen5. panssarikomppania, luutnantti V. Nousiainen Lähde: Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 106.
Päämajan käskystä perustettiin Panssaripataljoona 5. joulukuuta 1939. Pataljoonan komentajaksi määrättiin majuri Sven Björkman. Sen tärkeimpänä tehtävänä oli evakuoida sotasaaliiksi saatu panssarikalusto Varkauteen A Ahlström Oy:n konepajalle. Sotasaaliin määrän jatkuvasti kasvaessa määräsi majuri Björkman perustettavaksi Panssarikeskuskorjaamon Varkauteen (Panssaripataljoonan päiväkäsky No 14/23.12.1939). Panssarikeskuskorjaamo (myöhemmin Panssarikeskus) toimi yhtäjaksoisesti jatkosodan päättymiseen saakka. Sen päälliköksi määrättiin insinöörimajuri G. Ruotzi.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 107
Talvisota
1. ja 2. panssarikomppania Suojajoukkoihin sijoitetut 1. ja 2. panssarikomppania keskitettiin Karjalankannakselle Perolle 23. lokakuuta ja alistettiin II armeijakunnalle. Kummankin komppanian kalustona oli Renault FT-17-vaunut.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 113 Kumpikaan komppania ei osallistunut varsinaisiin taistelutoimiin, koska YH:n aikana vakuututtiin siitä, etteivät vaunut kykenisi tasaveroiseen taisteluun puna-armeijan vaunukalustoa vastaan. Koeammunnoissa muun muassa todettiin, ettei vaunujen Puteaux-tykillä läpäistäisi 10 mm:n teräslevyä millään käytössä olleella kranaatilla.
II armeijakunta muodosti Panssarikomppanioista sekä 4. ja 5. rajakomppaniasta panssarintorjuntaosaston. Osaston päälliköksi määrättiin kapteeni L. Nordling. Osasto ei kuitenkaan taistellut lainkaan osastona, mutta vaunumiehet antoivat rajakomppanioiden henkilöstölle tehokasta panssarintorjuntakoulutusta.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 113–114
Renault-komppaniat määrättiin hajotettaviksi 6. helmikuuta 1940 ja vaunut siirrettäviksi etulinjaan tähystys- ja tulipesäkkeiksi. Saman aikaisesti taisteluiden luonne muuttui asemasodasta liikkuviksi ja vaunut menetettiin viholliselle käytännössä ilman taistelua. Miehistöt saivat käskyn siirtyä Panssarikoulutuskeskukseen Hämeenlinnaan, jonne he saapuivat 13. helmikuuta.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 114–115
Panssarikoulutuskeskuksen päälliköksi määrättiin 17. helmikuuta aikaisemmin 1. panssarikomppanian päällikkönä toiminut luutnantti A. Lumme. Keskuksen aikaisempi johtaja luutnantti K. Reunanen siirtyi Reservialiupseerikoulun johtajaksiTankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 108. Hajottamiskäsky sisälsi myös määräyksen muodostaa 11 Erillistä panssarijoukkuetta sekä 1. erillinen panssarikorjaamo (reservinluutnantti Vartia) komppanioista vapautuneesta henkilöstöstä. Erillisten panssarijoukkueiden kalusto muodostui sotasaaliskalustosta, mutta ne eivät ehtineet mukaan taisteluihin ennen rauhan tuloa.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 114
3., 5. ja 6. panssarikomppania Panssaripataljoonan esikunta sekä 3. panssarikomppania siirtyivät Varkauteen 8. tammikuuta 1940, missä 3. panssarikomppania majoittui Lehtimäen kansakouluun. Pataljoonan loppuosasta muodostettiin Hämeenlinnaan Panssarikoulutuskeskus, jonka päälliköksi määrättiin luutnantti K. Reunanen. Panssaripataljoonaan perustettiin 6. panssarikomppania 16. tammikuuta käyttäen runkona hajotettua Ratsuväkiprikaatin Moottoroitua osastoa. Komppanian päälliköksi määrättiin luutnantti P. V. Snellman ja se majoittui Varkaudessa Pitkälänniemen kansakouluun.Tankkirykmentistä Panssaripataljoonaan 1919–1949 s. 107–108
4. panssarikomppania
Välirauha
+ Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano 25. toukokuuta 1940 alkaenKomentaja ja esikunta1. panssarikomppania, kapteeni A. Lumme (entinen 5. panssarikomppania)2. panssarikomppania, luutnantti O. Heinonen (entinen 4. panssarikomppania)3. panssarikomppania, ratsumestari Y. LuntinenRaskas panssarijoukkue (entinen 1. erillinen raskas panssarijoukkue)1. erillinen panssarijoukkue (entinen 10. erillinen panssarijoukkue)2. erillinen panssarijoukkue (entinen 9. erillinen panssarijoukkue)Panssarikoulutuskeskus, luutnantti K. Reunanen
Reservialiupseerikoulu, luutnantti V. NousiainenKeskuskorjaamo, insinöörimajuri G. Ruotzi
Hinausjoukkue, sotilasvirkamies A. Mäkelä Huhtikuun 1940 lopulla aloitettiin Panssaripataljoonan reserviläisten kotiuttaminen ja se siirtyi väliaikaiseen kokoonpanoon 25. toukokuuta. Panssaripataljoona palasi Hämeenlinnaan elokuun alussa 1940 lukuun ottamatta Keskuskorjaamoa, joka jäi Varkauteen. 6. elokuuta 1940 liitettiin Panssarintorjuntakoulutuskeskus osaksi Panssaripataljoona ja joukko-osaston kokoonpano muotoutui seuraavanlaiseksi: + Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano 6. elokuuta 1940 alkaenKomentaja ja esikunta1. panssarikomppania
Raskas panssarijoukkue2. panssarikomppania3. panssarikomppania
2. erillinen panssarijoukkue1. panssarintorjuntakomppania
2. panssarintorjuntakomppania ReservialiupseerikouluToimitusjoukkueKorjauspaja1. erillinen panssarijoukkue (alistettu SKouluk:lle)AsekorjaamoKeskuskorjaamo (Varkaus) Vuoden 1940 loppuun mennessä pataljoona supistui edelleen. Erilliset joukkueet lakkautettiin, 3. panssarikomppania muuttui Panssarintorjuntakomppaniaksi ja Panssarikoulutuskeskus lakkautettiin. Panssaripataljoona liitettiin osaksi jääkärieversti Ruben Laguksen komentamaa Jääkäriprikaatia (myöh. 1. jääkäriprikaati) 29. lokakuuta 1940.Laguksen miehet – Marskin nyrkki s. 46 Pataljoonan komentaja majuri Björkman ylennettiin 29. marraskuuta 1940 everstiluutnantiksi.
Liikekannallepano + Taulukko: Panssaripataljoonan kokoonpano liikekannallepanossa 17. kesäkuuta 1941
(yht. 439 henkeä)Esikunta8 upseeria, 11 aliupseeria, 17 miestä, yht. 34 henkeä1. panssarikomppania
komentoryhmä: panssarivaunu, panssariauto, kuorma-auto, 3 moottoripyörää, henkilöauto viestiryhmä: 1 kuorma-auto yhdessä pioneerien kanssa pioneeriryhmä 3 panssarivaunujoukkuetta, kussakin 5 panssarivaunua toimitusjoukkue: 7 kuorma-autoa asentajaryhmä: 2 kuorma-autoa6 upseeria, 38 aliupseeria, 73 miestä, yht. 117 henkeä
16 panssarivaunua2. panssarikomppania
samoin kuin 1. panssarikomppania11 upseeria, 32 aliupseeria, 66 miestä, yht. 109 henkeä3. panssarikomppania
samoin kuin 1. panssarikomppania5 upseeria, 33 aliupseeria, 81 miestä, yht119 henkeäRaskas panssarijoukkue2 upseeria, 11 aliupseeria, 24 miestä, yht. 37 henkeä
2kpl T-28-panssarivaunua.
Ennen Tuulos—Syväri-taisteluvaihetta oli Raskaan panssarijoukkueen kalusto 7 raskasta panssarivaunua ja viisi huoltoajoneuvoaLiekinheitinpanssarijoukkue1 upseeri, 8 aliupseeria, 14 miestä, yht. 23 henkeä
5kpl venäläistä liekinheitinvaunua2. panssariautojoukkue5. panssariautojoukkue7. panssariautojoukkueKeskuskorjaamo1. panssarintorjuntakomppania2. panssarintorjuntakomppania3. panssarintorjuntakomppania4. panssarintorjuntakomppania5. panssarintorjuntakomppania6. panssarintorjuntakomppania Panssaripataljoona sai hälytyksen 17. kesäkuuta ja samana päivänä saapuivat ensimmäiset reserviläiset palvelukseen. Perustamispaikkoina olivat Vuorelan, Kankaantaan ja Luolajan kansakoulut. Kaikki perustamistehtävät oli saatu suoritettua 20. kesäkuuta 1941 mennessä. Panssaripataljoona jäi perustamispaikalle Hämeenlinnaan odottamaan uusia käskyjä.
Osana Kevyt prikaati T:tä