Herbert Lionel Adolphus Hart (18. heinäkuuta 1907 Harrogate, Englanti – 19. joulukuuta 1992 Oxford, Englanti) oli englantilainen oikeustieteilijä ja -teoreetikko, jota on pidetty 1900-luvun merkittävimpänä englanninkielisenä analyyttisen oikeuspositivismin edustajana ja oikeusajattelijana ylipäätänsäMäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 131Lagerspetz 2009, s. 146Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 49. Hän toimi oikeusteorian professorina Oxfordin yliopistossa 1950- ja 60-luvuilla.
Hartin kaikki kirjoitukset vaikuttivat oikeusteoreettiseen keskusteluun, mutta hänen pääteoksenaan pidetään teosta The Concept of Law (1961). Monet Hartin teoksessa esittämistä ajatuksista, kuten oikeudesta sosiaalisena käytäntönä, ainakin kahdentyyppisistä säännöistä oikeuden välttämättöminä osina ja kielenkäyttötilanteiden merkityksestä, hyväksytään nykyään enemmän tai vähemmän ilmeisinä, vaikka teoksen ilmestyessä ne eivät olleet läheskään yhtä selviä. Jopa monia Hartin tärkeimpiä kriitikoita ja sellaisia teorioita, jotka eivät juuri liity hänen oikeusteoriaansa, on pidetty monessa suhteessa "hartilaisina".
Tieteellinen ura Hart opiskeli oikeustiedettä Oxfordin yliopistossa ja valmistui vuonna 1929. Vuonna 1932 Hart hyväksyttiin asianajajakunnan jäseneksi, ja hän toimi käytännön asianajotehtävissä kahdeksan vuoden ajan. Sotavuosina hän palveli brittien tiedustelupalvelussa, missä hän myös tutustui kahteen merkittävään oxfordilaisfilosofiin, Gilbert Ryleen ja Stuart Hampshireen.
Sodan jälkeen Hart toimi jonkin aikaa Oxfordin New Collegen tutkijana ja opettajana, ja vuonna 1952 hänet valittiin Oxfordin University Collegen oikeusteorian professorin virkaan tuolloin vielä varsin vähäisistä tieteellisistä ansioistaan huolimatta. Hart toimi Oxfordin Universityn Collegen professorina vuosina 1952–1968 sekä Oxfordin Brasenose Collegen rehtorina vuosina 1973–1978.
Hart ei epäröinyt tarttua aikansa moraalisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mistä seurasi monia hyödyllisiä älyllisiä debatteja.Mäkelä, Tontti (toim.) 2001 s. 143 Hart kävi Lord Devlinin ja Barbara Wootonin kanssa väittelyn yhteiskuntamoraalista, rikosoikeudellisesta vastuusta ja rangaistusten oikeuttamisesta teoksessaan Law, Liberty and Morality, joka oli vastine Devlinin teokselle The Enforcement of Morals, sekä teoksissaan The Morality of Criminal Law ja Punishment and Responsibility. Amerikkalaisen luonnonoikeusteoreetikon Lon L. Fullerin kanssa Hart kävi pitkän ja monivaiheisen väittelyn oikeuden ja moraalin välisestä suhteesta, joka alkoi heidän vuonna 1958 Harvard Law Review'ssa julkaisemillaan artikkeleilla ja jatkui kummankin oikeusteoreettisissa pääteoksissa.Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 133
Oikeusteoria Hart edusti oikeuspositivismia, pitäen kiinni oikeuden ja moraalin erottelusta, ja analyyttista oikeusteoriaa, joka pyrki oikeuden tarkkaan käsitteelliseen määrittelemiseen ja oikeudellisen kielenkäytön täsmentämiseen. Molemmilta osin Hartin teorian taustahahmona oli englantilainen oikeusteoreetikko John Austin, jonka kanssa Hartilla oli tiettyjä samoja lähtökohtia, mutta jonka teoriaa Hart myös kritisoi ja kehitteli eteenpäin.Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 49-50 Hart sai vaikutteita myös Oxfordin yliopiston piirissä kehitellystä arkikielen filosofiasta, etenkin sitä edustaneelta filosofilta J. L. Austinilta. Hart ei pyrkinyt antamaan yksiselitteistä määritelmää sille, minkälaista oikeus on aina ja kaikkialla, vaan tarkastelemaan sitä, miten sanaa "oikeus" käytetään eri yhteyksissä, ja tämä avulla selvittämään, mitä kaikkea oikeus pitää sisällään ja mitä piirteitä siihen kuuluu. Hartin mukaan sanalla "oikeus" ei ollut mitään yhtä ainoaa oikeaa merkitystä vaan sen merkitys riippui sen käytöstä kuten kaikkien muidenkin sanojen osalta, jolloin oikeus voidaan määritellä vain tarkastelemalla yhteiskuntatodellisuutta ja siinä ilmeneviä todellisia oikeudellisia käytäntöjä.Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 50 Hart kutsui tätä lingvistiseen analyysiin perustuvaa lähestymistapaansa "deskriptiiviseksi sosiologiaksi".Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 132
Ensi- ja toisen asteen oikeussäännöt Hartin mukaan oikeus koostuu säännöistä, ja hän vertasikin oikeutta peleihin. Oikeussääntöjä on monenlaisia, eikä niihin kaikkiin liity jotain sanktiota. Hartin mukaan oikeutta voidaan tarkastella sisäisestä tai ulkoisesta näkökulmasta. Ulkoisessa näkökulmassa, jota edustaa esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä, ei sitouduta normatiivisesti oikeussääntöihin vaan tarkastellaan vain ulkoisesti havaittuja säännönmukaisuuksia, kun taas sisäisessä näkökulmassa, jota edustaa esimerkiksi tuomari ja juristi, sitoudutaan oikeussääntöihin oman ja toisten käyttäytymisen normatiivisena arviointikriteerinä.Mäkelä, Tontti 2001, s. 139Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 53Tuori 2000, s. 272 Hartin mukaan säännöistä seuraa yhteisön jäsenille sosiaalisia velvollisuuksia, jos ne vaativat yhteisön jäseniä toimimaan tai olematta toimimaan tietyllä tavalla, yhteisön enemmistö pitää tätä vaatimusta tärkeänä jonkin yhteisön kannalta yleisesti arvokkaan asian ylläpitämiseksi tai saavuttamiseksi, tämä vaatimus voi olla ristiriidassa yhteisön jäsenten omien halujen kanssa, sitä yleensä noudatetaan yhteisössä ja siitä poikkeaminen yleensä synnyttää normatiivisella kielellä muotoiltuja kriittisiä reaktioita ja katsotaan hyväksi perusteeksi tällaiselle reagoinnille.Lagerspetz 2009, s. 152
Hartin mukaan kehittynyt oikeusjärjestelmä koostuu primääri- eli ensiasteen oikeussäännöistä ja sekundääri- eli toisen asteen oikeussäännöistä. Ensiasteen oikeussäännöt sääntelevät ihmisten käyttäytymistä asettamalla heille velvoitteita, ja niihin kuuluvat esimerkiksi suurin osa rikosoikeuteen kuuluvista säännöistä. Hartin mukaan primitiivinen normijärjestelmä, sekä nykyinen kansainvälinen oikeus, koostuu pelkästään ensiasteen oikeussäännöistä, ja siihen liittyvän epävarmuuden, staattisuuden ja tehottomuuden poistamiseksi omaksutaan toisen asteen säännötTuori 2000, s. 139Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 137Lagerspetz 2009, s. 155. Toisen asteen oikeussäännöt kohdistuvat ensiasteen sääntöihin, ja niihin kuuluvat muutossäännöt, jotka sääntelevät ensiasteen sääntöjen luomista, muuttamista ja kumoamista, tuomitsemissäännöt, jotka sääntelevät ensiasteen sääntöjen soveltamista, ja tunnistamissääntö (eng. rule of recognition), joka määrittelee, mitkä säännöt kuuluvat voimassa olevaan oikeuteen, eli ilmaisee oikeusjärjestelmässä noudatettavan oikeuslähdeopin. Juuri tunnistamissääntöä on pidetty Hartin teorian mielenkiintoisimpana ja kiistellyimpänä osana, ja sitä on verrattu Hans Kelsenin ajatukseen perusnormistaLindroos-Hovinheimo 2014, s. 52. Hartin mukaan tunnistamissääntöä ei yleensä ole lausuttu julki missään oikeuslähteessä, mutta sen olemassaolo käy ilmi tuomareiden ja muiden viranomaisten toiminnasta. Esimerkiksi Suomen oikeudessa tunnistamissääntö voitaisiin ilmaista seuraavastiMäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 136Tuori 2000, s. 28: "se, mitä eduskunta perustuslain mukaisesti säätää, on Suomessa voimassa olevaa oikeutta." Hartin mukaan oikeusjärjestelmä on olemassa, kun ensinnäkin kansalaiset yleisesti noudattavat tunnistamissäännön kriteerit täyttäviä ensiasteen oikeussääntöjä ja toiseksi viranomaiset hyväksyvät tehokkaalla tavalla toisen asteen säännöt oman toimintansa normatiiviseksi mittapuuksi.Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 52-53Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 135-136Tuori 2000, s. 27Laakso 2012, s. 251
Luonnonoikeuden vähimmäissisältö Vaikka Hart oli oikeuspositivisti ja teki käsitteellisen eron oikeuden muodollisen voimassaolon ja oikeuden sisällöllisen hyväksyttävyyden välillä, hän väitti oikeudella olevan jonkinlainen ydinsisältö, joka on ymmärrettävissä universaaliksi ja yleiseksi ja jota hän nimitti luonnonoikeuden vähimmäissisällöksi (eng. minimum content of natural law). Luonnonoikeuden vähimmäissisältö tukeutui Hartin mukaan tiettyihin ihmisluontoa ja ihmisten elinolosuhteita koskeviin itsestäänselvyyksiin, joihin kuuluivat ihmisten haavoittuvuus, summittainen tasavahvuus, rajallinen epäitsekkyys, käytettävissä olevien resurssien rajallisuus sekä rajallinen ymmärrys ja tahdonvoima. Lainsäätäjä, joka sivuuttaisi täysin nämä asiat, ei voisi olettaa ihmisten noudattavan lakeja.Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 141-142Lagerspetz 2009, s. 148-149Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 54
Luonnonoikeuden vähimmäissisällön asema Hartin oikeudellisessa ajattelussa on jokseenkin epäselvä.Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 135 Siinä ei ole kyse kompromissista luonnonoikeuden ja positivismin välillä, vaan se on Hartin yritys selventää positivistista teesiä. Luonnonoikeusteoreetikoiden tapaan Hart ajatteli, että jotakin normatiivista järjestystä voidaan kutsua "oikeusjärjestykseksi" vain, jos se täyttää tietyt minimiehdot, ja nämä ehdot kohtuullisissa määrin täyttävällä oikeusjärjestyksellä on moraalista arvoa. Sen sijaan Hartin mukaan oikeusjärjestyksen olemassaolo- ja tunnistamiskriteerit eivät ole moraalisia vaan faktuaalisia eikä siitä, että oikeusjärjestykset täyttävät moraalisesti tärkeitä tehtäviä, seuraa, että jotakin määrättyä oikeusjärjestystä pitäisi totella.Lagerspetz 2009, s. 151 Hartin luonnonoikeuden vähimmäissisältö ei aseta varsinaisia sisällöllisiä kriteereitä oikeusjärjestykselle siihen tapaan kuin luonnonoikeus, vaan se edustaa lähinnä eräänlaista välttämättömyyttä siihen nähden, että yhteisöllisessä toiminnassa on perusteltua ja tarpeellista seurata yhteistä normijärjestelmää.Laakso 2012, s. 250
Hartin tulkintaoppi Hartin mukaan kielellisessä muodossa ilmaistut oikeussäännöt ovat välttämättä semanttisesti avoimia eli niiden mahdollisia merkityksiä ei voida ennalta määrittää. Tämän kielellisen monimerkityksisyyden johdosta tuomarit joutuvat käyttämään harkintaansa varsinkin hankalien tapauksien yhteydessä. Hart erottelee oikeussääntöihin sisältyvien käsitteiden merkityksen yksiselitteisen ydinalueen, josta on kyse helpoissa tapauksissa, ja epävarman reuna-alueen, josta on kyse hankalissa tapauksissa. Esimerkiksi säännössä "ajoneuvolla ajo puistossa on kielletty" käsite "ajoneuvo" kattaa riidattomasti esimerkiksi autot, moottoripyörät ja mopot, jotka muodostavat siis sen merkityksen ydinalueen, kun taas sellaiset kulkuneuvot kuten moottoroitu pyörätuoli, rullasukset ja potkulauta ovat aidosti monitulkinnallisia suhteessa ajoneuvon käsitteeseen, jolloin ne siis sijoittuvat sen merkityksen reuna-alueelle. Hankalissa tapauksissa tuomari toteuttaa Hartin mukaan lainsäätäjän vapaata harkintaa valitessaan mielestään perustelluimman tulkintavaihtoehdon useiden ehdokkaiden joukosta.Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 51Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 140-141
Hart pyrki tulkintaopillaan sulkemaan pois yhtäältä saksalaisten käsitelainopin edustajien idean oikeudellisen käsitesysteemin ennalta lukkoon lyödyistä merkityksistä ja siihen liittyvästä oikeasta ratkaisusta oikeudelliseen ongelmaan ja toisaalta yhdysvaltalaisten oikeusrealistien ja Critical Legal Studies -koulukunnan esittämän teesin oikeussääntöjen radikaalista monitulkinnallisuudesta ja eri tulkintavaihtoehtojen samanarvoisuudesta.Mäkelä, Tontti (toim.) 2001, s. 141
Hartin oikeuksien tahtoteoria