pienoiskuva|pysty=1.15|Hyveen ylösnousemus. Paolo Fiammingon maalaus, n. 1580–1596. Hyve (; ) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.
Klassiset hyveet
Antiikin Kreikan neljä hyvettä olivat seuraavat: käytännöllinen viisaus (fronēsis, prudentia) rohkeus (thymoeides tai andreia, fortitudo) oikeamielisyys (dikaiosynē, iustitia) kohtuullisuus (sōfrosynē, temperantia)
Kristilliset hyveet pienoiskuva|pysty=1.15|Seitsemän hyvettä eli teologiset ja kardinaalihyveet. Sandro Botticelli ja Piero del Pollaiuolo, n. 1471. Uffizin taidegalleria, Firenze.
Kristilliset hyveet koostuvat kolmesta teologisesta hyveestä ja neljästä kardinaalihyveestä. Teologiset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus. Ne on kuvattu pyhän Sofian (viisauden) tyttäriksi. Kardinaali- eli päähyveet ovat urhoollisuus, oikeudenmukaisuus, viisaus ja itsehillintä (eli kohtuullisuus). Lisäksi on usein listattu muita hyveitä: kärsivällisyys, lempeys, nöyryys, kuuliaisuus, kestävyys (hellittämättömyys), siveellinen puhtaus ja yksimielisyys. Usein hyveet visualisoidaan nuoriksi pitkäkaapuisiksi naisiksi, jotka taistelevat pahaa vastaan.
Katso myös
Hyve-etiikka Hyve-epistemologia Hyvyys Hyvä elämä Poliittiset hyveet
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit