Saarloosinsusikoira, virallisesti saarlooswolfhond, on suuri alankomaalainen koirarotu, joka muistuttaa sutta ulkonäöltään. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia saarlooswolfhondin pentueita vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Saarlooswolfhondin pääSaarlooswolfhond muistuttaa ulkonäöltään hieman sutta ja saksanpaimenkoiraa. Se on korkeuttaan pitempi, suuri ja hoikka mutta voimakasrakenteinen. Kirsu on sudenharmailla yksilöillä musta ja metsänruskeilla yksilöillä maksanruskea. Silmät ovat hiukan vinot ja väriltään mielellään keltaiset. Korvat ovat pystyt, hyvin liikkuvat ja kolmiomaiset, kärjistään pyöristyneet. Tuuhea häntä on hieman kaareutunut ja ulottuu koiraa kintereisiin. Karvapeite on myös tuuhea ja muodostaa pään ympärille rodulle ominaisen kauluksen. Sallitut värit ovat sudenharmaa (musta riistanväri) ja metsänruskea (ruskea riistanväri) - molemmat vaihtelevat sävyltään vaaleasta tummaan. Urosten säkäkorkeus on 65–75 cm ja narttujen 60–70 cm.
Luonne ja käyttäytyminen Saarlooswolfhond on yhden ihmisen tai perheen äärimmäisen uskollinen koira. Rotua kuvataan eloisaksi ja energiseksi, itsetietoiseksi ja itsenäiseksi. Rodun käyttäytymiselle on tyypillistä epäluuloisuus ja halu paeta oudoissa tilanteissa. Saarlooswolfhondilla ei ole juurikaan miellyttämisenhalua ja se toimii, kuten katsoo itse parhaaksi.
Alkuperä pienoiskuva|Nuori saarlooswolfhond Rodun isä oli hollantilainen Leendert Saarloos (1884–1969), joka halusi kehittää saksanpaimenkoiraa terveemmäksi ja käyttöominaisuuksiltaan paremmaksi lisäämällä siihen enemmän luonnollisia piirteitä. Hän risteytti 1920-luvun alussa preussilaistyyppisen saksanpaimenkoirauros Gerard van der Fransenumin siperialaisen euroopansusinaaraan Fleurin kanssa, ja takaisinristeyttämällä pennut hän sai kantayksilöiksi koiria, joissa oli neljäsosa suden perimää. Saarloos itse kutsui rotua "eurooppalaiseksi susikoiraksi", mutta kun Hollannin kennelliitto rekisteröi rodun vuonna 1975, se nimettiin kehittäjänsä mukaan saarlooswolfhondiksi. Leendert Saarloos ei kuitenkaan päässyt jalostustyössään haluamaansa tulokseen, sillä uusi rotu ei ollut toivotunlainen käyttökoira, vaikka saarloosinsusikoiria aluksi koulutettiin menestyksellisesti sokeiden opaskoiriksi ja pelastuskoiriksi. FCI hyväksyi rodun vuonna 1981.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat. Saarlooswolfhondin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, selkäongelmat ja epilepsia
Noin 17 %:lla saarlooswolfhondeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 15 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 18 %:lla rodun edustajista.
Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille. Rodulla esiintyy välillä LTV-muutoksia selässä.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy kaihia ja etenevää verkkokalvon surkastumaa. Saarlooswolfhondin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, selän LTV-lausunto ja silmälausunto.
Saarlooswolfhondilla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Rodun alkuperämaassa Alankomaissa tehdyn tutkimuksen mukaan epilepsiaa esiintyisi noin 2 %:lla rodun edustajista.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Saarlooswolfhondit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Saarlooswolfhondin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 33 %.
Katso myös Koirasusi Ceskoslovensky vlciak Italiansusikoira
Lähteet Wolfdogs ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Nederlandse Vereniging van Saarlooswolfhonden
Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Koirasudet Luokka:Alankomaalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit