pienoiskuva|Kalliomoskeija oviaukko ja rappuset. pienoiskuva|Kalliomoskeija ja Jerusalemin vanhan kaupungin muurit Öljymäeltä nähtyinä pienoiskuva|Kalliomoskeija yöllä Kalliomoskeija () on Temppelivuorella Jerusalemissa sijaitseva islamilainen moskeija.
Temppelin rakennutti kalifi Abd al-Malik vuosina 687–691. Alun perin sitä ei tehty moskeijaksi,Rippin & Bernheimer 2019, s. 62 mikä näkyy myös rakennuksen arkkitehtuurissa, jossa on nähty yhdistyvän kristillisen kirkon ja zarathustralaisen tulitemppelin piirteitä. Temppelin kultainen kupoli on Jerusalemissa kaikkialle näkyvä maamerkki.
Kahdeksankulmaisen pyhäkön sisällä on pyöreä 12 pylvään muodostama arkadi, jonka friisiä koristaa sekä ulko- että sisäpuolella arabiankielinen teksti. Kalifi antoi kirjoittaa temppelin seinään oman uskonnollisen julistuksensa. Teksti on tärkeä dokumentti arabiuskonnon kehitysvaiheesta 600-luvun lopussa, ja varhaisimpia, joissa esiintyy sana muhammad.
Temppelivuorella sijaitsi aikaisemmin roomalaisten vuonna 70 jaa. hävittämä Jerusalemin toinen temppeli. Juutalaiset uskovat, että samalla paikalla oli aikoinaan ollut myyttinen Salomon temppeli. Alue onkin juutalaisten pyhin paikka. Temppelivuori on pyhä alue myös kristinuskolle sekä Vanhaan että Uuteen Testamentiin liittyvien tapahtumien takia.
Temppelivuoresta on tullut myös muslimeille tärkeä paikka. Tämä johtuu siitä, että ennen kuin Mekka saavutti asemansa pyhiinvaelluskohteena, Jerusalem näyttää olleen arabien uskonnollinen keskus. Siitä todistaa osaltaan Kalliomoskeijan rakentaminen sinne sekä ibn Hishamin välittämä tieto, että ennen Mekkaa muslimien rukoussuunta osoitti Syyriaan. Ibn Hisham myös kertoo, että Muhammed suoritti yöllisen matkan "pyhään temppeliin Jerusalemissa" ja nousi siellä taivaaseen.Ibn Hisham, 1999, 129 Vaikka vuosiluvut eivät sovikaan yhteen, Kalliomoskeijaa pidetään Muhammedin vierailukohteena.
Temppelin rakentaminen
Kalliomoskeija sijaitsee keskellä tasannetta, joka länsimaissa tunnetaan nimellä Temppelivuori ja josta arabiaksi käytetään nimitystä al-ḥaram aš-šarīf (), ’pyhä kielletty (alue)’.
Roomalaiset olivat tuhonneet Temppelivuorella sijainneen Jerusalemin toisen temppelin juutalaissodassa vuonna 70 ja rakentaneet paikalle Juppiterin temppelin. Bysanttilaisena aikana Jerusalem oli kristitty kaupunki, ja kymmenettuhannet pyhiinvaeltajat saapuivat paikalle, jossa oli kristittyjen ensimmäinen kirkko ja jossa Jeesus oli kulkenut.
Temppelin arkkitehtuurin ja merkityksen tulkintaan ovat vaikuttaneet islamin syntyajankohtaa koskevat teoriat. Vakiintuneen käsityksen mukaan islam olisi täysimittaisesti olemassa jo temppelin rakentamisen aikaan 690-luvulla. Kalliomoskeijan piirteet eivät kuitenkaan sovi islamilaiseen moskeijaan. Siellä ei esimerkiksi ole rukoussuunnan osoittavaa qiblaa eikä paikkaa arkkitehtuurinsa perusteella ole tarkoitettu yleiseksi rukoushuoneeksi. Kalliomoskeijan onkin toisinaan nähty edustavan vasta islamin suuntaan kehittymässä olevaa arabikristillisyyttä. Siihen viittaavat temppelin sijainti Jerusalemissa eikä Mekassa, rakennuksen arkkitehtuuri ja friisitekstit. Perustaminen ja mittasuhteet Itranin sassanidivaltakunta valloitti Jerusalemin vuonna 614. Se palautui lyhyeksi aikaa Bysantille, mutta siirtyi lopulta kapinoiville arabiheimoille sunnilleen vuonna 637. Arabivaltakunnan pääkaupungiksi muodostui vuonna 661 Syyrian Damaskos, minne arabihallitsija Muawija perusti numismaatikko Volker Poppin teorian mukaan Johannes Kastajan pyhäinjäännöksiin keskittyneen kultin. Muawijan kukistamisen jälkeen valtaan nousi Iranin Mervistä saapunut Abd al-Malik ibn Marwan, joka toi mukanaan Khorasanista oman kristillisen kulttinsa, muhammadismin.
Kalliomoskeija rakennettiin kalifi Abd al-Malikin määräyksestä vuosien 689 ja 691 välillä supervallaksi kohonneen arabikalifaatin päätemppeliksi. Sitä ennen Temppelivuori oli ollut vuosisatoja hylättynä siitä lähtien, kun juutalaiset 300-luvulla vielä kerran olivat kapinoineet roomalaisia vastaan. Temppelin myötä al-Malik siirsi uskonnon painopisteen pois Damaskoksesta. Uudessa sijainnisa on nähty al-Malikin eskatologinen visio, jonka mukaan maailmanloppu alkaa Temppelivuorelta Jeesuksen uuden tulemisen myötä.
Arkkitehtuurin ja mosaiikkien esikuvina on nähty lähellä olevat bysanttilaiset kirkot ja palatsit. Kupoliarkkitehtuuri liittyy läntiseen perinteeseen, jonka tunnetuimpia esimerkkejä ovat Rooman Santa Costanza -kirkko 300-luvulta ja Ravennan San Vitale 500-luvulta.pienoiskuva|Painokuva vuodelta 1887. Arkkitehti Frederick Catherwood oli ensimmäinen länsimaalainen, jonka tiedetään laatineen yksityiskohtaiset piirustukset Kalliomoskeijasta. Ne hän teki kuudessa viikossa vuonna 1833.,Shlomo Dov Goitein Heprealaisesta yliopistosta on väittänyt, että Kalliomoskeijan oli tarkoitus kilpailla muiden pyhäkköjen kanssa. Hänen mukaansa jo Qubbat as-Sakran rotundan muoto oli tarkoitettu kilpailemaan kristillisten katedraalien kanssa. A. C. Cresswell huomautti, että moskeijan rakennuttajat suunnittelivat sen saman kokoiseksi kuin Pyhän haudan kirkko oli. Moskeijan kupolin läpimitta on 20,20 m ja korkeus 20,48 m, kun taas Pyhän haudan kirkon kupolin läpimitta on 20,90 m ja korkeus 21,05 m.
Salomon temppeli
Rakennus on kahdeksankulmion muotoinen. Sen keskellä on puinen, noin 20 metrin läpimittainen kupoli neljän pilarin kannattamalla pyöreällä jalustalla. Tämä osa rakennetta vastaa sassanidien harrastaman tulitemppelin (Chahar Taq) rakennetta. Kehikon ympärillä on 12 pylvään muodostama kahdeksankulmainen arkadi. Jeesuksen opetuslapsiin rinnastuva luku muistuttaa kyseessä olevan "Uuden Siionin" temppeli.Popp, 2010, 70
Rakennuksen julkisivu on päällystetty posliinilla, joka seuraa moskeijan kahdeksankulmaista muotoa. Sen jokainen sivu on 18 metriä pitkä ja 11 metriä korkea. Sekä kupolissa että sen sisäseinissä on runsaasti ikkunoita.
Kalliomoskeija noudatti syyrialaiskristillistä käsitystä Salomonin temppelistä. Samanlainen rakenne esiintyy etiopialaisissa kirkoissa, joissa sakraali tilaa jakautuu kolmeen samankeskiseen alueeseen.
Keskellä on paljas kallio, peruskivi, kohdassa, jossa aikoinaan oli levännyt Salomonin temppelin liiton arkki (Tabot). Peruskivi on maailman keskus, taivaan ja maan yhtymäkohta ja paikka, jossa maailma luotiin. Juuri sen päällä Aadam antoi eläimille nimet, Abraham aikoi uhrata poikansa, Melkisedek suoritti ylimmäisen papin toimituksia ja Kristus haudattiin. Paikka on näiden lisäksi myös Aadamin hauta. Vain papeille ja kuninkailla oli pääsy tälle alueelle.
Seuraava kehä on varattu sakramenteille ja muille riteille, kun taas uloin kehä kuuluu kuorolaulajille. Tavalliset uskovaiset ovat pihalla ja seuraavat tapahtumia avoimien ovien kautta.Popp, 2010, 69
Temppelivuoren alue oli muidenkin tärkeiden tapahtumien todistajana. Jeesus nousi kristillisen legendan mukaan taivaaseen Öljymäeltä, missä ovat hänen jalanjälkensä kivessä. Kalliomoskeijan peruskivessä taas nähtiin myöhemmin Muhammedin hevosen kavionjäljet kohdassa, josta Muhammed nousi taivaskäynnilleen.
Friisiteksti Abd al-Malik antoi kirjoittaa kristologisen uskontunnuksensa temppelin sisällä olevan kahdeksankulmaisen arkadin mosaiikkifriisiin. Idea oli peräisin Konstantinopolista, missä keisari Herakleios oli antanut laatia Hagia Sofian eteistilaan vuonna 638 idän kirkoille kompromissiksi tarkoitetun tarjouksensa oikeasta uskosta. Kalifi esittää mosaiikkifriisissä valtionuskontonsa ytimen. Teksti jakautuu kahteen osaan, joista toinen on arkadin sisäpuolella ja toinen ulkoseinällä. Ulkoseinän teksti toistaa sisäkehän asioita.
Kalliomoskeijan friisiteksti on tärkein arkeologinen arabialaislähde islamin kehityksen varhaisvaiheista 600-luvulla. Teksti koostuu melkein kokonaan lauseista, jotka lähes sellaisenaan löytyvät Koraanista. Mukana on myös katkelma Herran siunauksesta eli Aaronin siunauksesta sekä Daavidin rukouksesta Vanhassa Testamentissa. Pari tekstikohtaa on peräisin Marian suurasta, joka Birminghamin tekstilöydön perusteella oli olemassa jo 600-luvun alussa.
Friisiteksti lähteineen pienoiskuva|Kalliomoskeijan ulkoseinää
Friisitekstin eräät kohdat kuuluvat suomennettuna seuraavasti.Nevo & Koren 2003, s. 415Hoyland 1997, s. 696–699Jokaisen otteen perään on myös merkitty, mistä lähteestä teksti löytyy.
Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen. Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Hän on yksi. Hänellä ei ole vertaista. (Ote šahadasta)
Hänelle kuuluu valtius ja kunnia. (Koraani 64:1)
Hän herättää henkiin ja antaa kuolla. Hän on Kaikkivaltias. (Koraani 57:2)
Muhammed on Jumalan palvelija hänen lähettiläänsä. Katso! Jumala ja hänen enkelinsä siunaavat Profeettaa. Oi teitä, jotka uskotte! Siunatkaa ja tervehtikää häntä. (Ote šahadasta, Koraani 33:56)
Siunatkoon Jumala häntä, antakoon hänelle rauhan ja armahtakoon häntä. (Herran siunaus eli Aaronin siunaus, 4. Moos. 6:24–26; ei Koraanissa)
Oi kirjan kansa! Älkää liioitelko uskonnossanne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika oli vain Jumalan Lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka Hän toi Marialle ja Henki hänen luotaan. Uskokaa siis Jumalaan ja hänen lähettiläisiinsä, älkääkä sanoko: ”kolme”. – Lopettakaa sellainen! Se on parasta teille itsellenne. Jumala on vain Yksi. On kaukana hänen ylivertaisesta pyhyydestään, että hänellä olisi poika. Hänen on kaikki mitä on taivaassa ja maan päällä. Jumala on riittävä edusmies. (Koraani 4: 171; toiseksi viimeinen virke on Daavidin kiitosrukouksesta, 1. Aik. 29:10)
Messias ei koskaan häpeä olla Jumalan palvelija eivät liioin hänen lähellään olevat enkelit. Heitä, jotka halveksivat Häntä ja ovat ylpeitä, hän kutsuu koolle. (Koraani 4:172)
Jumala, siunaa Lähettilästäsi ja palvelijaasi Jeesusta, Marian poikaa. (Ei Koraanissa)
Rauha hänelle päivänä, jona hän syntyi, jona hän kuolee ja jona hänet herätetään henkiin. Sellainen oli Jeesus, Marian poika, (tämä on) totuus, jota he epäilevät. (Koraani 19:33–34 pienellä erolla)
Ei Jumalan sovi hankkia itselleen lasta. Ylistetty olkoon hän! Kun hän päättää jotain, hän sanoo sille vain; Ole! Ja se on. (Koraani 19:34–35)
Katso! Jumala on minun Herrani ja teidän Herranne. Palvelkaa siis häntä. Tämä on oikea tie. (Koraani 19:36 pienellä erolla)
Jumala itse on todiste siitä, ettei ole muuta jumalaa. Ja enkelit ja tietävät miehet. Hän hallitsee oikeudenmukaisesti, ei ole muuta Jumalaa kuin hän, Kaikkivaltias, Viisas. (Koraani 3:18)
Katso! Kirjoitusten oikea tulkinta Jumalan edessä on niihin alistuminen. Ne, jotka ovat saaneet kirjan, ovat keskinäisessä kateudessaan ryhtyneet riitelemään saatuaan tiedon. Joka ei usko Jumalan merkkeihin, tietäköön, että Jumala on nopea pitämään tiliä. (Koraani 3:19)
Tekstin tulkinta Tekstin ydinsanomana on monoteismi, jonka avainlause kuuluu: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” (la ilah illa Allah wahdadu). Se on arabiankielinen käännös lauseesta, joka esiintyy 300-luvulta lähtien juutalais-kristillisissä kirjoituksissa ja etenkin samarialaisessa liturgiassa. Lause on nykyisin islamin uskontunnustuksen eli shahadan tautologinen alkuosa.
Kalliomoskeijan mosaiikkifriisissä esiintyy myös aivan uusi ilmaisu: muhammad rasul Allah. Lause esiintyy kerran sisäkehässä ja viidesti ulkokehässä. Myöhemmin fraasista tulee islamin uskontunnustuksen jälkimmäinen osa, joka luetaan: ”Muhammed on Jumalan lähettiläs”.
Muhammed, joka tullaan myöhemmin tuntemaan islamin profeettana ja keskushenkilönä, astuu näin ensi kertaa historian näyttämölle. Kalliomoskeijan friisikirjoitus ei tosin ole sanan kaikkein varhaisin esiintymiskerta arkeologisissa lähteissä. Sana muhammad ilmestyy aluksi kolikoihin, joita lyödään kalifi Abd al-Malikin kapina-armeijan vanavedessä. Ensimmäisen kerran se esiintyy Iranin alueella lyödyissä arabialaisissa rahoissa vuonna 659 ja myöhemmin vuonna 672. Kolikoissa sana esiintyy muodossa MHMT.