Vladimir Borisovitš Kramnik (, s. 25. kesäkuuta 1975 Tuapse, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen shakin suurmestari. Hän oli shakin maailmanmestari 2000–2007.
Kramnik voitti Garri Kasparovin maailmanmestaruusottelussa Lontoossa vuonna 2000, jolloin hänestä tuli shakin 14. klassinen maailmanmestari. Hän puolusti menestyksellisesti mestaruuttaan otteluissa Péter Lékóta vastaan Brissagossa vuonna 2004 ja silloista Maailman shakkiliitto FIDE:n maailmanmestari Veselin Topalovia vastaan Elistassa vuonna 2006, mikä teki hänestä ensimmäisen kiistattoman maailmanmestarin sitten vuoden 1993, jolloin Kasparov lakkasi pelaamasta MM-otteluita FIDE:n alaisuudessa.
Kramnik menetti tittelinsä Viswanathan Anandille Meksikon MM-turnauksessa syyskuussa 2007. Kramnik haastoi Anandin otteluun maailmanmestaruudesta Bonnissa lokakuussa 2008, mutta hävisi.
Tammikuussa 2019 Kramnik ilmoitti lopettavansa ammattimaisen shakkiuransa. Hän kertoi keskittyvänsä kehittelemiinsä projekteihin, jotka liittyvät shakkiin lapsille ja koulutukseen.
Lapsuus ja uran alku Vladimir Kramnik syntyi Tuapsessa, Mustanmeren rannikolla. Hänen isänsä oli kuvanveistäjä, joka jätti työnsä taiteilijana viedäkseen poikaansa shakkiturnauksiin. Perheellä oli oma, vaikkakin pieni asunto, mikä oli silloisessa Neuvostoliitossa etuoikeus.Kramnik: My Path to the Top Kramnik osoitti lahjakkuutta shakissa jo nelivuotiaana, vaikkei hänen perheessään kukaan voinut opettaa häntä. Kramnikin kehitykseen vaikutti ratkaisevasti hänen isänsä ostama kirja, Anatoli Karpovin parhaiden pelien kokoelma. Kuusivuotiaana hän pääsi shakkikerhoon ja alkoi pelata turnauksissa. Seitsenvuotiaana hän voitti synnyinkaupunkinsa aikuisten mestaruuden, ja samanikäisenä hän saavutti Neuvostoliitossa ensimmäisen kategorian tason, joka vastasi suurin piirtein Elo-lukua 2 000. Kramnik pääsi 11-vuotiaana Mihail Botvinnikin oppilaaksi tämän perustamaan shakkikouluun, jossa hän sai opetusta myös Garri Kasparovilta. Koulun oppilaana hänen oli mahdollista pelata vakavasti otettavissa tapahtumissa, kuten alle 18-vuotiaiden Neuvostoliiton mestaruusturnauksessa, jossa Kramnik sijoittui 12-vuotiaana viidenneksi noin sadan pelaajan joukosta tammikuussa 1988. Kramnik voitti 15-vuotiaana alle 26-vuotiaiden Neuvostoliiton mestaruuden ja seuraavana vuonna alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Tuolloin hän matkusti pariksi kuukaudeksi Brasiliaan pelatakseen useissa avoimissa turnauksissa, joissa hänen Elo-lukunsa nousi 90 pistettä 2 590:een.
Nuoruus pienoiskuva|right|Nuori Kramnik (1993) Kramnikin voitti kultaa Venäjän joukkueessa vuoden 1992 Manilan shakkiolympialaisissa. Hänen valintansa joukkueeseen aiheutti kiistelyä Venäjällä, koska hän oli vain 16-vuotias, eikä hänellä ollut vielä suurmestarin eikä edes kansainvälisen mestarin arvonimeä, kun taas joukkueeseen olisi ollut tarjolla vahvoja suurmestareita. Kramnik pääsi joukkueeseen ainoastaan päätöksestä suuren vastuun ottaneen Kasparovin vaatimuksesta. Kramnik voitti kahdeksan peliä ja pelasi yhden tasan.
Vuonna 1993 Kramnik pelasi turnauksessa Linaresissa, jossa olivat paikalla maailman parhaat pelaajat Nigel Shortia lukuun ottamatta. Hän oli viides tuloksella +2 ja voitti myös maailman kolmospelaaja Vasyl Ivantšukin. Hän oli vähällä voittaa Karpovin, joka kuitenkin puolusti sitkeästi lähes 100 siirtoa kestäneessä pelissä, joka päättyi lopulta tasan. Kramnik kertoi oppineensa, että yksi suurimmista eroista maailman parhaiden pelaajien ja "pelkkien" vahvojen suurmestarien välillä on puolustustaidoissa. Seuraavan vuoden Linares-turnauksessa hän voitti ensimmäistä kertaa elämässään pelin Kasparovia vastaan. Kramnik saavutti sarjan hyviä tuloksia ja otti ensimmäisen suuren turnausvoittonsa Dortmundissa 1995. Samana vuonna hän keräsi kokemusta Kasparovin avustajana Anandia vastaan PCA:n maailmanmestaruusottelussa, jonka Kasparov voitti.
Pelityyli ja vahvuusluku Vuonna 1995 Kramnikin pelityyli oli erittäin taktinen ja aggressiivinen, ja hän käytti avauksena usein sisilialaista puolustusta. Sergei Dolmatovin valmennuksessa hän alkoi kuitenkin vähitellen keskittyä loppupelitekniikan hiomiseen ja asemallisen tyylin suosimiseen, mikä kulminoitui ottelussa Kasparovia vastaan vuonna 2000. Garri Kasparov luonnehti Kramnikin tyyliä pragmaattiseksi synteesiksi Laskerin psykologisesta näkemyksestä, Botvinnikin syvästä avausteorian tuntemuksesta ja Karpovin sitkeydestä. Myös Kramnik on kertonut pelitapansa muistuttavan Karpovin tyyliä ja lapsuuden esikuvansa lailla hän on tunnettu minimaalisten asemallisten etujen muuntamisesta voitoksi. Mustilla pelatessaan hän vastaa siirtoon 1.e4 yleensä venäläisellä pelillä, mikä johtaa huipputasolla siihen, ettei kumpikaan pelaaja helposti saavuta etua. Kramnik oli aktiiviurallaan yksi maailman vaikeimmista pelaajista voittaa. Ennen MM-otteluaan Kasparovia vastaan hän pelasi 86 peliä peräkkäin 18 kuukaudessa häviämättä niistä yhtäkään. Kramnik on kertonut, että hän ei ole valmistanut avausrepertuaariaan turnauksia vaan haastajaotteluita silmällä pitäen. Sen johdosta hän ei mustilla pelatessaan ota riskejä edes heikompia pelaajia vastaan, vaan tyytyy painostamaan vastustajiaan valkeilla. Kramnik onkin ollut valkeilla pelatessaan tehokas erityisesti katalonialaisessa avauksessa, jota hän käytti kolme kertaa shakin maailmanmestaruusottelussa vuonna 2006 voittaessaan kiistattoman mestaruuden. Otteluihin soveltuvasta tyylistään huolimatta Kramnik on menestynyt myös lukuisissa turnauksissa – Dortmundissa hän on voittanut kymmenen kertaa. Kramnikia pidetään Aleksandr Morozevitšin ohella maailman parhaana sokkoshakissa.
Kramnik saavutti toisena maailmassa FIDE:n listauksessa 2 800 pisteen rajapyykin, jonka ovat Kasparovin ja hänen jälkeensä saavuttaneet myös Anand, Topalov, Carlsen ja Aronian. Kramnik on ollut kaksi kertaa listan kärjessä. Ensimmäinen kerta oli tammikuussa 1996, jolloin hänellä oli sama pistemäärä kuin Kasparovilla. Tammikuussa 2008 Kramnikin Elo-pistemäärä oli 2 799, joka oli maailman korkein yhdessä Anandin kanssa. Kramnik oli sijoitettu viralliseksi ykköseksi seurantajaksolla pelattujen pelien suuremman lukumäärän takia.
Maailmanmestari
Kramnik oli onnekas päästessään pelaamaan maailmanmestaruudesta Lontoossa vuonna 2000 Kasparovin kanssa.Bareev & Levitov: From London to Elista s. 29–30 Kramnik oli hävinnyt ehdokasottelun vuonna 1998 Aleksei Široville, mutta riittävää rahoitusta Širov–Kasparov-ottelulle ei löytynyt, eikä Kasparov ollut halukas pelaamaan sitä, koska voitti tavallisesti melkein kaikki pelinsä Širovia vastaan. Sen jälkeen Kasparov ilmoitti pelaavansa maailmanlistan kakkospelaaja Viswanathan Anandia vastaan, mutta neuvottelut eivät tuottaneet tulosta, eikä rahoitusta taaskaan löytynyt. Sillä aikaa Kramnik oli noussut heinäkuussa 2000 Anandin ohi kakkoseksi FIDE:n maailmanlistalla ja pääsi MM-otteluun. Tälle ottelulle löytyi myös sponsoreita, jotka sijoittivat siihen useita miljoonia dollareita.
Kasparov oli selkeä ennakkosuosikki valtavan ottelukokemuksensa johdosta. Toisaalta heidän siihen mennessä pelaamissaan pitkissä peleissä voitot olivat tasan 3–3 (23 peliä). Kramnik, joka oli toiminut Kasparovin avustajana tämän MM-ottelussa Anandia vastaan vuonna 1995, oli myös fyysisesti erinomaisesti valmistautunut ja lopettanut tupakanpolton ennen ottelua.Bareev & Levitov: From London to Elista s. 20–21
Avain menestykseen oli Kramnikin otteluun valmistelema espanjalaisen pelin berliiniläinen muunnelma, jota Kasparov ei pystynyt murtamaan pelatessaan valkeilla. Kasparov joutui työskentelemään ottelun aikana ankarasti, jotta pystyisi vastaamaan Kramnikin yllättäviin avausvalintoihin.Bareev & Levitov: From London to Elista s. 171 Tämä johti väsymykseen ja virheisiin, joiden takia Kasparov hävisi mustilla toisen ja kymmenennen pelin. Kasparov oli valmistellut Grünfeldin puolustuksen pääasialliseksi vastauksekseen mustilla siirtoon 1.d4, mutta Kramnik lanseerasi toisessa pelissä vahvan uuden siirron sitä vastaan. Kasparov ei psykologisista syistä käyttänyt enää avausta ja sai havaita kauhukseen, että suurin osa hänen valmisteluistaan ennen ottelua oli mennyt hukkaan. Kramnik ohjasi pelin asetelmiin, joissa Kasparov tunsi olonsa epämukavaksi. Kasparov suosi dynaamista ja hyökkäävää peliä, mutta vaikutti siltä, että aina Kasparovin pelatessa valkeilla Kramnik onnistui vaihtamaan kuningattaret ja saavuttamaan loppupelin, joka oli puolustettavissa. Ottelu muistutti Botvinnikin ja Talin MM-uusintaottelua, jossa Botvinnik ei sallinut vastustajansa saavuttaa rakastamiansa monimutkaisia, dynaamisia asemia.Bareev & Levitov: From London to Elista s. 53 Kramnik ei muutamasta täpärästä tilanteesta huolimatta hävinnyt yhtään peliä ja voitti ottelun pistein 8½–6½. Näin hänestä tuli José Raúl Capablancan (1921) ohella ainoa henkilö, joka on voittanut MM-ottelun tappioitta.Bareev & Levitov: From London to Elista s. 49
Vuodet maailmanmestarina Prahan sopimus Lontoon MM-ottelun jälkeen Kasparov alkoi välittömästi voittaa turnauksia, kun taas Kramnik ei esittänyt niissä maailmanmestarin otteita.Bareev & Levitov: From London to Elista s. 175–176 Astanassa 2001 Kasparov mursi Kramnikin berliiniläisen puolustuksen. Kramnik voitti muutaman merkittävän turnauksen, erityisesti Linaresissa 2003 ja 2004 Kasparovin edellä, mutta hänen pelinsä taso hiipui vuosi vuodelta. Kramnik osallistui poliittisiin kiistoihin yhdistääkseen kahteen leiriin jakautuneen shakkimaailman, johon se oli ajautunut Kasparovin ja Shortin pelattua MM-ottelunsa FIDE:n sijasta oman shakkiliittonsa alaisuudessa vuonna 1993. Kramnik, Kasparov ja FIDE allekirjoittivat vuonna 2002 Prahan sopimuksen, jonka mukaan Dortmundissa järjestettävän turnauksen voittaja haastaisi Kramnikin otteluun klassisesta maailmanmestaruudesta. Kasparov puolestaan ottelisi FIDE:n maailmanmestari Ruslan Ponomarovia vastaan ja lopuksi näiden kahden syklin voittajat pelaisivat ottelun kiistattomasta maailmanmestaruudesta. Seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana Kramnik täytti Prahassa sopimat velvollisuutensa, mutta ottelu Kasparovin ja Ponomarovin (tai vuonna 2004 Ponomarovin FIDE:n maailmanmestarina syrjäyttäneen Kasymdžanovin) välillä ei toteutunut.
Mestaruuden puolustus Brissagossa 2004 pienoiskuva|right|Kramnik ja Lékó (Dortmundissa 2006) Péter Lékó voitti Dortmundissa vuonna 2002 oikeuden haastaa Kramnik MM-otteluun Prahan sopimuksen mukaisesti. 14 peliä käsittävä ottelu pelattiin Sveitsin Brissagossa vuonna 2004, joten pelaajilla oli kaksi vuotta aikaa valmistautua. Se osoittautui hyvin erilaiseksi edelliseen MM-otteluun verrattuna. Vuonna 2003 Kramnik oli alkanut pelata 1.e4 siirron 1.d4 sijasta. Lékón tyyli poikkesi voimakkaasti Kasparovin pelitavasta. Lékó on erinomainen puolustaja, joka tekee virheitä erittäin harvoin.Bareev & Levitov: From London to Elista s. 177–185 Kramnikin mukaan Lékó oli ollut aina vaikea vastustaja hänelle, ja vaikka nopeissa peleissä Kramnik usein pärjäsi paremmin, pitkissä peleissä Lékólla oli yhden pisteen etu keskinäisissä kohtaamisissa ennen ottelua. Kramnikin mielestä Lékó oli aliarvostettu, ja haastajan rooli on MM-otteluissa yleisesti ottaen myös psykologisesti helpompi, sillä hallitsevalla mestarilla on niissä ainoastaan menetettävää. Kramnikilla oli myös ongelmia terveytensä kanssa ottelun jälkipuoliskolla, mutta suurin syy hänen vaikeuksiinsa oli hänen avustajansa Jevgeni Barejevin mukaan siinä, että Kramnik uskoi kykyynsä arvata vastustajansa strategia ja oli tällä kertaa väärässä.}}