Sými

Sými (; myös Sími), antiikin Syme (), on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Sými sijaitsee Välimeressä Turkin rannikolla Ródoksesta 44 kilometriä luoteeseen. Saaren pinta-ala on 58,1 neliökilometriä ja asukasluku oli 2 590 vuonna 2011. Hallinnollisesti saari kuuluu Sýmin kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkaupunki on Sýmin kaupunki.Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 160–162

Sými asutettiin esihistoriallisella ajalla, ja tämän jälkeen saarta ovat asuttaneet monet eri kansat ja se on ollut monen eri kansakunnan alaisuudessa. Johanniittain ritarikunta otti Sýmin haltuunsa 1309 ja antoi saarelaisille monia kaupankäyntiä helpottavia erioikeuksia. Osmanien kaudella saarella oli huomattavan laaja autonomia. Kreikkaan saari liitettiin Dodekanesian kanssa vuonna 1948.

Nykyään Sýmin talous perustuu kaupankäyntiin, rakennusteollisuuteen ja matkailuun. Aiemmin saari tunnettiin kuitenkin pesusienensukeltajista, kalastajista ja laivanrakentajista. Saaren suosituin nähtävyys on Arkkienkeli Mikaelin luostari.

Mytologia ja etymologia pienoiskuva|upright|Glaukos ja Skylla

Kreikkalaisessa mytologiassa saaren nimen alkuperästä kerrotaan kahta eri tarinaa. Eustathios Thessalonikelaisen mukaan saaren ensimmäinen asukas oli merenjumala Glaukos, joka ryösti Ialysoksen kuninkaan tyttären Symen ja toi tämän vaimokseen nykyisin Sýminä tunnetulle saarelle. Ylijumala Zeuksen karkotettua titaani Iapetoksen pojan Prometheuksen tämä meni Sýmille hakemaan turvaa. Erään myytin mukaan Prometheus asui Sýmillä kuolemaansa saakka. Khariitit eli ”Kolme kaunotarta” syntyivät mytologian mukaan saarella. Toisen version mukaan Sými on puolestaan saanut nimensä meren jumalan Poseidonin nymfivaimon ja Khthonioksen äidin Symen mukaan.

Eustathioksen, Strabonin ja Stefanos Bysanttilaisen mukaan Sýmillä oli useita eri nimiä antiikin aikana, kuten Metapontis, Aigle ja Kirke. Aelianuksen ja Ptolemaioksen töistä on löydetty Sýmille myös nimitys Elkussa. Runoilija Homeroksen kirjoittamassa Ilias-eepoksessa Sýmin kuninkaana oli Troijan sodan aikana Nireus. Nireus oli kertoman mukaan raukkamainen, mutta kaunis soturi. Hän otti osaa Troijan sotaan.

Roomalaisen kirjailijan Plinius vanhemman mukaan saari sai muinaiskreikan apinaa tarkoittavan nimen Scimmia, koska se yhdessä lähisaarineen muistuttaa muodoltaan Kykladeilla sijaitsevaa Deloksen saarta. Plinius vanhemman mukaan sanasta Scimmia kehittyi sana Sými. Myös italialainen 1400-luvun matkailija Cristoforo Buondelmonti mainitsee sanan tulevan apinaa tarkoittavasta sanasta mimo tai simeia. Buondelmontin mukaan Zeus muutti Prometheuksen apinaksi, kun tämä oli luonut ihmiset ja opettanut näille pitkäikäisyyden salaisuuden. Alun perin tämä oli ollut vain jumalten yksinoikeus.

Tosin Buondelmonti kirjoitti myös, että nimi on peräisin henkilöltä nimeltä Simen, joka eli titaani Kronoksen aikoihin ja oli saaren ensimmäinen asukas. Hän mainitsee myös nimen Simia, joka olisi juontunut Simetos-nimisestä kuninkaasta. Buondelmonti kertoo myös, että nimi saattaa tulla sanasta sima, joka tarkoittaa ”lähellä”. Sými sijaitsee hyvin lähellä Vähän-Aasian rannikkoa. Turkkilainen Piri Reis on maininnut 1500-luvulla, että turkiksi ”Symia” on ”qonbsu” eli lähellä Anatoliaa.

Maantiede

Sými sijaitsee Välimereen kuuluvan Egeanmeren kaakkoisosassa Ródoksen luoteispuolella ja Turkin Datçan niemimaan etelärannikon edustalla. Saaren pinta-ala on 58,1 neliökilometriä ja rantaviivan pituus on 85 kilometriä. Saari on noin kahdeksan kilometriä leveä leveimmältä kohdaltaan. Pohjois–eteläsuunnassa pituus on noin 13 kilometriä. Ródoksen saarelle on matkaa 24 meripeninkulmaa eli noin 44 kilometriä. Satamakaupunki Pireukseen on matkaa puolestaan 255 meripeninkulmaa eli noin 472 kilometriä.

Sými on kallioinen ja vuoristoinen saari. Saaren korkein kohta on 616 metriä korkea Vígla.

Sýmin läheisyydessä sijaitsee paljon pieniä saaria, kuten saarista suurin Nímos sekä pienemmät Sesklí, Marmarás, Pláti, Kouloúndros, Chondrós, Oxiá, Artikonísi ja Troumpéto sekä Diavátesin saaret (Karavalonísi ja Megalonísi).

Hallinto, kaupungit ja kylät pienoiskuva|Sýmin kunnan sijainti entisessä Dodekanesian prefektuurissa.

Sými ja sen pienemmät lähisaaret kuuluvat hallinnollisesti Sýmin kuntaan. Kunta kuuluu Ródoksen alueyksikköön ja se Etelä-Egean saarten alueeseen.

Saaren suurin asutus on pääkaupunki Sýmin kaupunki (2 354 asukasta). Se muodostuu kahdesta osasta.Andersson 2005, s. 407–408. Toinen osa Gialós, jota kutsutaan myös nimellä Káto Pólis, käsittää sataman ympäristön. Toinen osa on Chorió, jonka toinen nimi on Áno Sými. Chorió sijaitsee sataman yläpuolella. Sýmin kaupungin lisäksi saarella on muutamia pienempiä asutuksia, kuten Marathoúnta, Emporeíos samannimisen lahden rannalla, Pédio niin ikään samannimisen lahden rannalla sekä Panormítis, jossa on suuri luostari. (Katso myös: Luettelo Sýmin kunnan kaupungeista ja kylistä.)

Uimarannat

Sýmin uimarannat ovat pääasiassa kallioita ja kivirantoja. Hienohiekkaiset rannat puuttuvat kokonaan. Symin itärannikolla sijaitsevat Nanoún, Vathín, Ágios Geórgios Disálonaksen, Gialóksen ja Marathoúntan rannat, joille pääsee Sýmin kaupungin Gialóksesta veneillä. Sýmin kaupungin kupeessa sijaitsee pieni Nósin ranta, joka on erityisesti päivämatkailijoiden suosiossa. Pédion kylän läheisyydessä sijaitsevat hiekaton Agía Marínan ranta sekä Ágios Nikólaoksen ranta. Myös Emporeíoksen kylässä sijaitsee uimaranta.Andersson 2005, s. 409–410.

Ilmasto

Sýmin lämpötilat ovat tavallisesti asteen tai enemmän korkeampia kuin Ródoksella. Aurinkoisia päiviä saarella on vuodessa vähintään 320. Keskikesällä Sýmin lämpötilat ovat Kreikan korkeimpia. Talvet ovat puolestaan leutoja. Saarella ei ole omaa sääasemaa.

Luonto pienoiskuva|upright|Sypressejä Sýmin kaupungin Chorióssa

Aikoinaan Sýmiä, kuten muitakin Dodekanesian saaria, peittivät tiheät metsät, mutta saari muuttui karuksi, kun metsät hakattiin laivanrakennusmateriaaliksi. Puita tuotiin sittemmin saarelle Turkista, mutta tuonti loppui Kyproksen kriisiin vuonna 1974. Nykyisin saarella on sypressi-, oliivipuu-, rautatammi-, kataja-, mänty- ja viikunapuulehtoja. Sýmin sypressimetsä yhdessä saaren itäosan kanssa on julistettu Natura 2000 -verkoston piiriin. Lisäksi Sýmillä kasvaa granaattiomenaa, kiinanruusua, oleanteria ja ihmeköynnöksiä. Sými on nykyisin vihreimmillään tammikuusta huhtikuuhun, sillä silloin villikukat kukkivat. Sýmin vesillä kasvaa esimerkiksi pesusientä.

Saaren kukkuloilla ja kivisillä niemillä tavataan läpi vuoden esimerkiksi merikotkia ja lokkeja. Kesäkuukausien aikana saarella elää myös muun muassa käkiä. Sými on julistettu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi. Sýmillä tavataan myös vuohia, muutamia lampaita, käärmeitä ja liskoja. Aaseja Sýmillä käytetään tavaroiden kuljettamiseen paikkoihin, joihin autoilla ei pääse.

Historia Antiikki

Sými on asutettu esihistoriallisella ajalla. Antiikin kontekstissa saari tunnetaan nimimuodossa Syme. Siitä käytettiin myös nimiä Aigle, Kirke ja Metapontis.

Saaren poliksen eli kaupunkivaltion Symen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Sýmin kaupungin paikalla. Sen akropoliina toimi sama kukkula, jolla on ollut linnoitus myös myöhempinä aikoina. Kukkulalla on pelasgimuurien jäänteitä. Ensimmäisenä akropolista asuttivat kaarialaiset, mutta se oli hylätty, kun doorilaiset saapuivat Symelle. Doorilaisten lisäksi Symelle muutti lelegeja ja lakedaimonialaisia. Asuttajia saapui myös muun muassa Rhodokselta, Argoksesta ja Knidoksesta. Syme yhdessä muiden doorilaiskaupunkien kanssa joutui antiikin kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan vuonna 480 eaa. luovuttamaan Persian kuninkaalle Kserkses I:lle 30 laivaa. Historioitsija Diodoros Sisilialaisen mukaan taas Syme yhdessä Kosin ja Rhodoksen kanssa olisi lahjoittanut Kserkses I:lle 40 laivaa.

Kserkses I kärsi vuonna 480 eaa. Salamiin taistelussa tappion kreikkalaisia vastaan, minkä seurauksena Syme tuli osaksi Deloksen meriliittoa ja sen oli maksettava veroja Ateenalle. Historioitsija Thukydideen mukaan ateenalaiset käyttivät Symeä sotilasasemanaan ja asevarastonaan. Syme otti vuonna 378 eaa. osaa toiseen Ateenan liittoon. Yhdessä muiden Kreikan kaupunkien, kuten Ateenan, kanssa Syme nousi Makedonian kuningas Filippos II:sta vastaan tämän ollessa piirittämässä kreikkalaista Byzantionin kaupunkia. Filippos II joutuikin luopumaan Byzantionin piirityksestä. Syme, kuten muutkin Dodekanesian saaret, liitettiin vuonna 146 eaa. Rooman valtakuntaan.Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 146 pienoiskuva|Sýmin kaupunki

Bysanttilainen keskiaika

Rooman valtakunnan jakauduttua Sýmistä tuli muun Kreikan tavoin osa Bysantin valtakuntaa. Bysantin vallan aikana Sými kuului muun muassa Kibyrrhaiotain teemaan eli hallinnolliseen alueeseen. Kibyrrhaiotain teema oli ”laivastoteema”, ja sen pääpaikka oli luultavasti Attaliassa.Kazhdan, s. 1127 Muita teemaan kuuluneita kaupunkeja olivat esimerkiksi Knidos, Rhodos, Miletos ja Halikarnassos. Bysantin aikana sýmiläiset rakensivat Bysantille korvetteja, pieniä sotalaivoja, sekä työskentelivät niissä.

Kun neljäs ristiretki oli valloittanut Konstantinopolin vuonna 1204, Rhodoksen kuvernööri Leo Gabalas perusti Rhodokselle itsenäisen valtion, johon kuului myös Sými, ja asettui sen johtajaksi. Vuonna 1233 Nikaian keisarin Johannes III Vatatzeksen joukot hyökkäsivät Rhodokselle ja pakottivat Leon vasallin asemaan. Gabalasten valta päättyi vuonna 1249, kun nikaialaiset valtasivat Rhodoksen.Kazhdan, s. 811, 1792 Sými liitettiin vuonna 1204 perustetun Nikaian keisarikunnan osaksi. Nikaian keisari Mikael VIII Palaiologoksen joukot valtasivat Konstantinopolin takaisin vuonna 1261 ja elvyttivät Bysantin valtakunnan, johon Sými tämän jälkeen kuului jälleen.

Johanniittain ritarikunnan vallan alta osaksi osmanien valtakuntaa

Johanniittain ritarikunta eli Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa otti saaren haltuunsa vuonna 1309. Johanniittain ritarikunta antoi Sýmin asukkaille vuonna 1373 kaupankäyntiä auttavia erioikeuksia. Myös laivanrakennus kehittyi ritarien valtakaudella. Osmanit yrittivät toistuvasti vallata Sýmin, mutta sýmiläisten onnistui torjua vuosina 1460, 1485 ja 1504 tapahtuneet hyökkäykset. pienoiskuva|vasen|Sýmin satamassa oleva kolmisoudun korkokuva.

Vuodesta 1522 lähtien Sými kuului osmanien valtakuntaan. Sulttaani Suleiman Suuri antoi sýmiläisten säilyttää erioikeutensa. Valloitusta seuranneena vuonna annetussa säädöksessä Sýmin tuli maksaa veroa vuodessa ainoastaan ”mak-tou”-nimellä tunnettu määrä rahaa. Muiden alueiden oli maksettava muitakin veroja. Sými oli myös huomattavan autonominen osmanien kaudella, ja se kykeni jopa ostamaan maa-alueita Vähän-Aasian rannikolta. Vanhimmat asukkaat käyttivät kaikkea oikeudellista, hallinnollista ja taloudellista valtaa saarella. Sýmin vanhin mies oli johtaja (theproestos). Lisäksi saaren asukkaat valitsivat vuosittaisessa kokoontumisessaan 12 neuvonantajaa. Neuvonantajiksi valittiin yleensä henkilöitä, jotka toimivat esimerkiksi pormestarin, kassanhoitajan, kaupankäynnin tarkastajan ja verojenkerääjän viroissa. Nämä valitut olivat vastuussa myös terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä ylläpitivät esimerkiksi julkisia rakennuksia ja satamia.

Kerrotaan, että Suleiman Suuri olisi antanut etuoikeuksia Sýmille paikallisten tarjottua sulttaanille muun muassa pesusieniä ja leipää. Etuoikeuksia uudistettiin vuosien saatossa useasti: Mehmed IV uudisti niitä vuonna 1652, Ahmed III 1721, Osman III 1755, Abd-ul-Hamid I 1774 ja 1775, Selim III 1806 ja Mahmud II 1813. Sulttaani Osman III:n valtakaudella vuonna 1755 Sýmin vuotuiseksi veroksi määrättiin 60 000 aspraa. Saaren vanhimmat lisäksi joutuivat maksamaan saarella olevalle osmanivalvojalle 30 piasteria kerran kuukaudessa. Tämä osmanivalvoja oli lähinnä vain merkki saaren kuulumisesta osmanien valtakuntaan, eikä hänellä ollut mitään erityistä tehtävää.