Säteilyturvakeskus (STUK, ruots. Strålsäkerhetscentralen) on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluva Suomen säteilyvalvonnasta ja ydinturvallisuusvalvonnasta vastaava viranomainen. Säteilyturvakeskuksen toiminta-ajatuksena on ihmisten, yhteiskunnan, ympäristön ja tulevien sukupolvien suojelu säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Sen pääjohtajana on toiminut Petteri Tiippana 1.9.2013 lähtien.
Säteilyturvakeskuksen toiminnasta säädetään laissa säteilyturvakeskuksesta.
STUK:n toimialaan kuuluvat sekä ionisoimaton että ionisoiva säteily. Ensimmäiseen kuuluvat muun muassa UV- ja laservalo sekä radioaallot, jälkimmäiseen muun muassa radon, radioaktiivisuuden ja röntgenlaitteiden synnyttämä säteily. STUK valvoo säteilyn käyttöä terveydenhuollossa ja teollisuudessa sekä tutkimuksessa ja koulutuksessa. STUK myöntää säteilyn käyttöön liittyvät luvat. Ydinturvallisuuden alalla STUK valvoo Suomessa toimivia ydinlaitoksia, ydinmateriaaleja sekä ydinjätteiden loppusijoitusta. STUK valvoo myös ympärivuorokautisesti säteilyn esiintymistä ympäristössä. STUK tekee yhteistyötä EU-maiden ja muiden lähialueiden maiden viranomaisten kanssa sekä kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n alaisen Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja Kansainvälisen säteilysuojelukomission (ICRP) kanssa.
Historia pienoiskuva|STUK:n vanha logo, joka oli käytössä vuoteen 2018 asti
1950-luvun puolivälissä oli jo selvästi nähtävissä, että säteilyn ja radioaktiivisuuden käyttö oli Suomessa saavuttamassa sellaiset mittasuhteet, ettei silloinen valvonta ja lainsäädäntö riittänyt takaamaan työntekijöiden ja väestön turvallisuutta. Esimerkiksi röntgenlaitteita oli jo vuonna 1955 Suomessa 1 637 kappaletta, ja niiden parissa työskenteli tuhansia ihmisiä.
Vuonna 1957 eduskunta sääti säteilysuojelulain, jossa määrättiin säteilyn valvontaa varten perustettavan tutkimuslaitoksen. STUK sai alkunsa vuonna 1958 lääkintöhallituksen alaisena Säteilyfysiikan laitoksena (SFL), jonka pääasiallisena tehtävänä oli tarkistaa sairaaloissa käytettäviä säteilylaitteita.
Laitetekniikan ja työtapojen kehittyessä niin potilaiden kuin henkilökunnankin säteilyannoksia pystyttiin tehokkaasti pienentämään. Käytöstä poistettiin sellaisia röntgenlaitteita, joiden käyttötarkoitus ei oikeuttanut saatavaa säteilyannosta. Tällä perusteella lopetettiin esimerkiksi kenkien sovittaminen röntgenkuvauksen avulla.
1950- ja 1960-luvuilla suurvaltojen ilmakehässä tekemät ydinkokeet levittivät havaittavia määriä radioaktiivisuutta kaikkialle maapallolle. Laskeumaa seurattiin ja tutkittiin myös SFL:lla. Toisaalta tiedostettiin ydinaseiden muodostama uhka muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, joten SFL:lle määrättiin asiantuntijatehtäviä koskien mahdollista säteilyvaaratilannetta. Samalla ydintekniikan rauhanomainen käyttö edistyi maailmalla nopeasti. Ensimmäinen ydinvoimalaitos oli aloittanut toimintansa Neuvostoliitossa jo vuonna 1954 ja pian vaikutti selvältä, että ydinvoiman käyttö tulee aikanaan lisäämään ydinteknisen valvonnan tarvetta huomattavasti Suomessakin. Kaikki tämä kasvatti laitoksen työtaakkaa oleellisesti samoin kuin rahoitusta ja henkilökuntaakin.
1962 voimaan tullut ydinkoekieltosopimus näkyi pian pienevänä laskeumana ympäristömittauksissa. Koska luonnon säteily selvästi ylittää keinotekoisten säteilylähteiden väestölle aiheuttaman säteilyannoksen, alettiin luonnonsäteilyyn kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vuodesta 1965 on luonnonsäteilyn seuranta kuulunut STUK:n toimialaan. Toiminta aloitettiin kaivosilman radonmittauksilla ja on sittemmin laajentunut koskemaan jopa asuntojen sisäilmaa.
1965 alkoi myös SFL:n valmistautuminen suomalaiseen ydinvoiman käytön valvontaan kun laitos aloitti Loviisaan tulevan ydinvoimalaitoksen ympäristötutkimukset. Suomeen tarvittiin suunnittelukriteerit ja turvallisuusselostekäytännöt ydinvoimalaitoksille. Sellaiset laadittiin pääosin yhdysvaltalaisen Atomic Energy Commissionin (AEC) ohjeista ja määräyksistä saadun mallin mukaan. Varsinaisesti ydinturvallisuusvalvonnasta tuli laitoksen tehtävä vuonna 1968, jolloin se siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriön alaiseksi ja nimi vaihtui Säteilyturvallisuuslaitokseksi (STL). Nykyisen nimensä se sai vuonna 1984.
Laitos Rakentamislupa Käyttölupa Loviisa 1 30.6.1971 18.11.1976 Loviisa 2 27.9.1972 15.5.1980 Olkiluoto 1 31.1.1974 6.7.1978 Olkiluoto 2 4.8.1975 1.9.1979 Olkiluoto 3 17.2.2005 7.3.2019
Vuoteen 1980 mennessä kaikki neljä Suomen ensimmäisistä ydinvoimalaitoksista oli otettu käyttöön. Painopiste siirtyi rakentamisen valvonnasta käytön valvontaan. Käytön aikana ydinvoimalaitosten turvallisuutta ja valvontaa on kehitetty edelleen esimerkiksi ottamalla käyttöön todennäköisyyspohjaisen turvallisuusanalyysin (PSA) menetelmiä.Todennäköisyyspohjaiset turvallisuusanalyysit (PSA) ydinvoimalaitostenturvallisuuden hallinnassa. STUK 2003 Purho, T.: Todennäköisyyspohjaisen paloanalyysimenetelmän kehittäminen ydinvoimalaitoksella. Diplomityö, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2006.
Vuonna 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus korosti ympäristövalvonnan merkitystä STUK:n toiminnassa. STUK tutki ensimmäisistä onnettomuuden jälkeisistä päivistä lähtien laskeumaa ja sen merkitystä Suomessa. Seuranta jatkuu edelleen.
Onnettomuus ja Neuvostoliiton hajoaminen korostivat lähialueyhteistyön merkitystä. 1990-luvulle tyypillisiä olivat voimakkaasti kehittyvä ydinturvallisuus ja alan yhteistyö Itämeren alueella. Esimerkiksi STUK toteutti tietonsa Suomeen automaattisesti välittävän säteilyvalvontajärjestelmän Venäjän lähialueilla sijaitseviin ydinvoimalaitoksiin.
Myös ydinjätehuollon valvonta kuuluu STUK:lle. Vuoteen 1996 asti Loviisan voimalaitoksessa käytetty polttoaine kuljetettiin hankintasopimuksen ehtojen mukaisesti jälleenkäsittelyyn takaisin Neuvostoliittoon Majakiin ja palautettiin siten polttoainekiertoon. Tuolloin Suomessa saatiin kokemusta käytetyn polttoaineen kuljetuksista, joita STUK valvoi.
Lainmuutos kielsi ydinjätteiden maahantuonnin ja maastaviennin vuonna 1996, jolloin kävi selväksi että käytetyn ydinjätehuoltoon on saatava kotimainen ratkaisu. Ydinvoimayhtiöt perustivat yhteisyrityksen, Posivan, tutkimaan ja kenties myöhemmin toteuttamaan käytetyn polttoaineen loppusijoittamista. STUK valvoo Posivan työtä ja sen ydinlaitoksia, sekä toimii asiantuntijana kun sen toimintaa koskevia poliittisia päätöksiä tehdään.
Eduskunnan periaatepäätös 2002 viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisen hyväksymisestä palautti ydinvoimalaitoksen suunnittelun rakentamisen valvonnan STUK:n aktiivisen toiminnan piiriin. Samalla tekniikan kehittyminen on monipuolistanut säteilyn käytön valvontaa. Vuodesta 1977 STUK:n toimialaan kuulunut ionisoimattoman säteilyn tutkimus ja valvonta ovat myös kasvava työtehtävä kännyköiden ja muiden radiolaitteiden käytön lisääntyessä Suomessa. Kaiken kaikkiaan säteilyturvakeskuksen toiminta ja tehtävät ovat nykyään laajempia kuin koskaan.
Pääjohtajat Säteilyturvakeskuksen ja sen edeltäjien pääjohtajina ovat toimineet seuraavat henkilötPääjohtajakunta, s. 230. SKS, Helsinki 2005.:
Titteli vuoteen 1975 johtaja, 1975–1987 ylijohtaja, 1987 alkaen pääjohtaja Kauno Salimäki 1959–1968 Aulis Isola 1969–1984 Antti Vuorinen 1984–1997 Jukka Laaksonen 1997–2012 Tero Varjoranta 2012–2013 Petteri Tiippana 2013–
STUK nykyään Säteilyturvakeskuksessa työskentelee noin 300 ihmistä. STUK:n organisaatioon kuuluvat seuraavat osastot:
Johto Hallinto Yhteiset asiantuntijapalvelut Ydinvoimalaitosten valvonta Ydinjätteiden ja ydinmateriaalien valvonta Säteilytoiminnan valvonta Ympäristön säteilyvalvonta
STUK:n toimialat esitellään seuraavassa lyhyesti.
Ydinvoimalaitosten valvonta Ydinenergialain nojalla ydinvoiman käyttö on Suomessa sallittua vain jos on varmistettu, "että ydinenergian käyttö on ihmisen ja ympäristön kannalta turvallista". Ehdon täyttämiseksi Suomessa toimivien ydinvoimalaitosten turvallisuus tarkistetaan laitoshanketta valmistellessa, laitosta suunniteltaessa, sitä rakennettaessa, ennen käyttöönottoa, käytön aikana ja laitosta huollettaessa. Valvonnan piiriin kuuluvat yhtä lailla laitosten tekniikka kuin laitosoperaattorien toimintatavatkin. Valvonta tapahtuu tarkastuksin, testauksin, satunnaistarkastuksin ja auditoimalla.
Ydinjätteiden ja ydinmateriaalien valvonta
Kansainvälisin sopimuksin on velvoitettu kukin maa pitämään täsmällistä kirjaa ydinmateriaaleistaan sekä tarkastuksin varmentamaan kirjanpidon täsmällisyys. Suomessa tästä toiminnasta huolehtii STUK. Lisäksi IAEA ja Euratom tarkastavat Suomessa olevan ydinaineen ja ydinlaitosten raportoimat tiedot ydinaineiden määrästä ja kuljetuksista. Yhtä lailla STUK:n toiminnan piiriin kuuluu käytetyn polttoaineen varastoinnin, kuljetusten ja loppusijoituksen valmistelun valvonta.
Säteilytoiminnan valvonta Säteilyä ja radioaktiivisuutta käytetään hyödyksi monin tavoin teollisuudessa, lääketieteessä, tutkimuksessa ja jopa eräissä kulutustavaroissa. STUK:n tehtäviin kuuluu ohjeistaa ja valvoa tuota käyttöä. Ionisoimaton säteily, esim. radioaallot, laservalo ja UV-säteily, kuuluvat myös STUK:n valvonnan ja tutkimuksen piiriin. STUK tutkii säteilyn vaikutuksia ja antaa määräyksiä ja ohjeita niiden käyttöön liittyen tarpeen mukaan.
Ympäristön säteilyvalvonta ja valmius STUKin tutkimustoiminnan tavoitteena on säteilyn esiintymistä ja terveyshaittoja koskevan uuden tiedon tuottaminen sekä viranomaisvalvonnan ja valmiustoiminnan tukeminen. Tarkoituksena on säteilyn vahingollisten vaikutusten estäminen ja rajoittaminen. Suomessa on koko maan kattava automaattinen säteilyvalvontaverkko. Mittausasemien tulokset päivittyvät STUKin internetsivuille kerran tunnissa. STUK valvoo ulkoilman radioaktiivisten aineiden pitoisuutta kahdeksalla paikkakunnalla Suomessa. Kerääjissä olevien pumppujen avulla ilmassa olevat hiukkaset kerätään lasikuitusuodattimelle ja suodattimet analysoidaan laboratoriossa. Menetelmällä havaitaan erittäin pienet muutokset säteilytilanteessa. Radon on asuntojen ja työpaikkojen sisäilmassa esiintyvä näkymätön ja hajuton jalokaasu. Radonmittauspalvelu on osa STUKin Tutkimus ja ympäristövalvonta -osastoa. Vakavan säteilyvaaratilanteen todennäköisyys Suomessa on pieni. Koska onnettomuuden riski on kuitenkin olemassa, on siihen varauduttu. STUK:n tehtäviin kuuluu ylläpitää varautumista säteilyvaaratilanteisiin Suomessa ja lähialueilla. STUK:n valmiustoiminnan tavoitteena on vaaran nopea havaitseminen ja tehokkaat toimenpiteen väestön suojaamiseksi säteilyn vahingollisilta terveysvaikutuksilta.
Lähialueyhteistyö Lähialueyhteistyön tavoitteena on kehittää ydinturvallisuutta Suomea ympäröivällä alueella. Erityisen huomion kohteena ovat Leningradin ja Kuolan ydinvoimalaitokset. STUK on yhteistyössä venäläisten kanssa auttanut kehittämään laitosten turvallisuutta, sen analysointia ja valvontaa. Lähialueyhteistyön historiasta julkaistiin marraskuussa 2025 tutkimusraportti
Uuden ydinvoimalan valvonta
600px|thumb|center|Ydinvoimalan lupaprosessi.
Ydinvoimalaitoksen rakentamisen ja käyttöönoton valmistelu on pitkä prosessi, jonka jokaisessa vaiheessa STUK arvioi ja valvoo hankkeen turvallisuutta. Turvallisuus on ehdoton edellytys kunkin vaaditun luvan saamiselle: periaatepäätökselle, rakentamisluvalle ja käyttöluvalle.
Kun "yleiseltä merkitykseltään huomattavan ydinlaitoksen" rakentamista valmistellaan, vaaditaan ydinenergialain mukaan ensin periaatepäätöstä siitä, onko rakentaminen "yhteiskunnan kokonaisedun mukaista". Tämän päätöksen tekee valtioneuvosto, jolle STUK antaa asiasta omaa toimialaansa koskevan lausunnon. Jos valtioneuvoston päätös on myönteinen, annetaan se tarkastettavaksi eduskunnalle, joka voi halutessaan kumota päätöksen tai jättää sen voimaan.