Harri Heino (22. huhtikuuta 1944 Pori – 2. joulukuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen teologian tohtori, kirkkososiologi ja Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja. Hän oli 1900-luvun viimeisen neljänneksen luterilaisen kirkon sisällä sekä julkisen mielipiteen muokkaajana yksi voimakkaimmista vaikuttajista kirkon suhteen määrittämisessä muihin uskonnollisiin järjestöihin. Kotimaa nimesi Heinon 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.
Elämä ja ura Heino vihittiin Turun arkkihiippakunnan papiksi vuonna 1969. Hän toimi Porin lyseon uskonnon, psykologian ja filosofian opettajana. Teologian tohtoriksi Heino valmistui vuonna 1976. Aiheena kirkkohistorian alan väitöskirjassa oli rukoilevaisuuden kehittyminen. Heino toimi Tampereen yliopiston historian dosenttina vuodesta 1987.
Heino toimi Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton opintoasiain sihteerinä. Hän toimi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon alaisen erillisyksikön, Kirkon tutkimuskeskuksen, palveluksessa vuodesta 1978 ja sen johtajana vuodesta 1982.
Teokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset teologit Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Vuonna 1944 syntyneet Luokka:Vuonna 1999 kuolleet