thumb|right|François de La Mothe-Le-Vayer François de La Mothe-Le-Vayer (1588 Pariisi, Ranskan kuningaskunta – 1672 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, itsenäinen ajattelija ja yksi oppineista libertiineistä. Hän kehitti skeptisismin filosofian, joka oli radikaalimpi kuin Michel de Montaignen, mutta vähemmän absoluuttinen kuin Pierre Baylen.
Hänen isänsä oli Pariisin parlamentissa toiminut poliitikko, joka oli kirjoittanut diplomatiaa käsittelevän teoksen Legatus, seu De legatorum primlegiis, officio et munere libellus (1579). La Mothe-Le-Vayer seurasi isäänsä asianajajana parlamentissa, mutta luopui virastaan vuonna 1647 ja omisti itsensä matkoille ja kirjallisuudelle.
Vaatimattomana ja skeptisenä henkilönä ja joskus hieman epäsiveellisillä runoillaan La Mothe-Le-Vayer ansaitsi aseman Ranskan hovissa, jossa libertiineille ominainen ajatusten ja tapojen vapaamielisyys viehätti ihmisiä. Hänen teoksensa La Contrariété d’humeur entre la nation française et l’espagnole (1636; ”Eturistiriidat Ranskan ja Espanjan kansojen välillä”) sekäConsidérations sur l'éloquence française (1638) tuottivat hänelle vuonna 1639 Ranskan akatemian jäsenyyden tuolipaikalla 13, ja teos De l'instruction de Mgr. le Dauphin (1640) sai kardinaali Richelieun huomion.
Vuonna 1649 kuningatar Anna Itävaltalainen antoi hänelle nuoremman poikansa Gastonin kasvatuksen ja myöhemmin myös tulevan Ludvig XIV:n koulutuksen, mikä oli aiemmin laiminlyöty. Hän toimi useiden aatelisnuorten opettajana, kuten Ludvig XIV:n vuosina 1652–1657, jolle hän kirjoitti täydellisen tekstisarjan. Hänen pedagogiikkaa koskevien töidensä lopputuloksena syntyi sarja teoksia: Géographie, Rhétorique, Morale, Economique, Politique, Logique ja Physique du prince (1651–1658). Kuningas palkitsi La Mothe-Le-Vayerin nimittämällä hänet Ranskan historiografiksi ja valtioneuvokseksi.
Koulutusta koskevien teosten lisäksi hän kirjoitti filosofiset teokset De la vertu des païens (1642; ”Pakanoiden hyvyydestä”); Jugement sur les anciens et principaux historiens grecs et latins (1646); tutkielman nimeltä Du peu de certitude qu'il y a en histoire (1668, Varmuuden puutteesta historiassa), joka merkitsi historiallisen kritiikin alkua Ranskassa; sekä viisi skeptistä dialogia Dialogues, joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen salanimellä Orosius Tubero ja jotka käsittelevät mielipiteiden monimuotoisuutta, elämäntapojen ja sukupuoliroolien vaihtelua, yksinäisyyden arvoa, aikansa typerysten hyveitä ja uskontojen eroja.
Osittainen painos hänen teoksistaan toimitettiin Dresdenissä vuosina 1756–1759.
Aiheesta muualla Académie française: François de La Mothe-Le-Vayer
Lähteet
Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Ranskan akatemian jäsenet Luokka:Vuonna 1588 syntyneet Luokka:Vuonna 1672 kuolleet