pienoiskuva|350px|Arakin raskasvesireaktori vuonna 2012 kuvattuna. Iranin ydinohjelma on Iranin pyrkimys tuottaa, jalostaa ja käyttää uraania. Länsimaissa on epäilty, että ohjelma vie ydinaseen luomiseen. Tämäkin seikka on ajanut Iranin huonoihin väleihin länsimaiden kanssa. IAEA:n mukaan Iran ei ole kehitellyt ydinasetta vuoden 2009 jälkeen. Ydinohjelmasta käydyt neuvottelut ovat milloin kariutuneet, milloin edistyneet. Yhdysvallat on asettanut Iranille talouspakotteet ohjelman takia. Israelin tiedustelu on tehnyt sabotaasi-iskuja Iranin ydinlaitoksiin. Asiantuntijoiden mukaan ulkomaat eivät kykene pysäyttämään Iranin ydinohjelmaa.
Ohjelma 1960-luvulta alkaneeseen Iranin ohjelmaan kuuluu nykyään ainakin kaivoksia, jalostuslaitoksia ja voimaloita sekä useita tutkimuslaitoksia. Yhdysvaltojen ja Euroopan mukaan ohjelmaan kuuluu myös ydinaseen kehittelyä, mutta Iranin johto sanoo ohjelman tähtäävän vain energiantuotantoon ja ydinvoiman lääketieteelliseen käyttöön.
Ohjelma on ajanut maan kiistaan kansainvälisen yhteisön kanssa, koska sen epäillään liittyvän ydinaseen hankkimiseen. Kiistan aiheena on Iranin päätös rikastaa itse ydinvoimaloidensa uraani, vaikka rikastettua uraania voi ostaa halvalla ulkomailta. Iran sanoo tuottavansa vain matalarikasteista reaktoriuraania, mutta samalla tekniikalla voi valmistaa myös korkearikasteista aseluokan uraania. Mahdolliseen tulevaan ydinaseeseen viittaa myös maan kehittynyt kantoraketti- ja ohjusohjelma.
Vuonna 2011 IAEA:n asiantuntijaraportissa arvioitiin Iranin olleen ainakin vuoden, luultavasti useamman päässä aseluokan uraanin tuotannosta.
Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen, jonka mukaan maa ei saa hankkia ydinaseita. Se ratifioi sopimuksen 1970, ja päästi IAEA:n tarkkailijat maahan vuonna 1992.
Yhdysvaltain tiedustelun raportin mukaan Iranin pommiohjelma olisi lopetettu jo vuonna 2003 ja sen jäänteetkin vuoden 2007 keskivaiheille. Kuitenkin vuonna 2009 Iran rakensi uutta uraanirikastamoa, mikä liittyi länsimaiden mielestä pommiohjelmaan. Myös vuonna 2009 Iranin hallitusta vastaan nousseen opposition uskotaan tukevan ydinohjelmaa.
Iranilla on luultavasti uraania rikastavia sentrifugeja enemmän kuin se maailmalle kertoo. Helmikuussa vuonna 2010 Iran ilmoitti rakentavansa 10 uutta rikastamoa ja nostavansa uraanin rikastusastetta 3,5 %:sta 20 %:iin lääketieteellisten isotooppien tuotantoa varten. 20 % on jo melko korkea rikastusaste, vaikka ei vielä sopiva ydinaseeseen.
Iran allekirjoitti vuonna 2015 sopimuksen Euroopan unionin ja niin sanotun P5+1-ryhmän (Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta + Saksa) kanssa. Sopimus asetti rajoituksia Iranin ydinohjelmalle ja pyrki heikentämään sen kykyä valmistaa ydinase. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi Yhdyvaltojen osuuden irti vuonna 2018, koska epäili Iranin kiertävän sopimusta. Iran sanoi oman osuutensa irti vuoden 2020 alussa, jolloin Iranin ja Yhdysvaltain välit olivat sodan partaalla.
Iranin ydinohjelma ja ydinase Monet Iranin ydinohjelman ja ohjusohjelman piirteet viittaavat ydinaseen kehittelyyn.
Iran on ilmoittanut rikastavansa uraania rauhanomaista käyttöä varten käytettäväksi ydinpolttoaineena. Ydinvoimaloissa ”palava” uraani on lähinnä kevyttä isotooppia U-235:tä, ja suurin osa luonnonuraanista hoitainna neutroneilla halkeamatonta U-238:aa. Ydinvoimalan polttoaineeseen tarvittava 3–5% pitoisuusasteen uraani olisi Iranille taloudellisempaa ostaa kuin valmistaa itse. Muita kriisin kohteita on Iranin rakenteilla oleva raskasvesilaitos, joka voisi soveltua plutoniumin valmistukseen. Iranille on tarjottu omasta ydinpolttoaineen rikastamisesta luopumista ja samalla kevytvesireaktoria, millä ei voitaisi tuottaa ydinaseeseen tarvittavaa rikastetta. Venäjä tarjoutui rikastamaan uraania Iranille, jolloin Iranin ei tarvitsi suorittaa epäiltyä rikastusprosessia itse. Iran kieltäytyi ilmoittaen, että syy omalle uraaninrikastamiselle on juuri se, ettei Iranille ollut myyty rikastettua uraania.
Iran on ollut osittain haluton antamaan Kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle tietoa ja tarkastusmahdollisuuksia. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA ei ole löytänyt Iranin väitetystä ydinaseohjelmasta minkäänlaisia todisteita.
Ohjusteknologia Iran on hankkinut ohjuksia muista maista, lähinnä Pohjois-Koreasta. Niiden uskotaan kantavan Länsi-Euroopan pääkaupunkeihin ja Moskovaan asti.
Vuonna 2011 IAEA raportoi Iranin tutkivan Shahab 3 -ohjusten varustamista ydinkärjillä.
Tarpeeksi kehittyneellä tekniikalla Iran pystyisi uhkaamaan Yhdysvaltoja, millä olisi vaikutusta myös Euroopan turvallisuuteen Venäjän vastustaman ohjuskilpihankkeen vuoksi. Egypti ja Saudi-Arabia saattaisivat ryhtyä kehittämään omaa ydinasettaan, mikä johtaisi varustelun laajenemiseen Lähi-idässä.
Historia Iranin ydinohjelma alkoi shaahin valtakaudella Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja Saksan tuella vuonna 1975. Tarkoituksena oli hankkia maahan ydinvoimaa. Ydinvoimaa tarvittiin, koska piti kyetä tuottamaan sähköä kasvavaa kansantaloutta varten ja varautua aikaan, jolloin maan öljyvarat ehtyvät. Iran sopi ostavansa kaksi voimalaa Ranskasta, kaksi Saksasta ja neuvotteli Yhdysvaltojen kanssa kahdeksasta voimalasta. Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Yhdysvallat veti tukensa pois ja pyrki estämään Iranin ydinvoimakehitystä IAEA:n kanssa.
Saksalaisen Siemensin aloittama Busherin ydinvoimala jäi kesken vallankumouksen aikana. Venäläiset rakensivat sen valmiiksi vuodesta 1995 alkaen.
2000-luvun kriisi Vuonna 2003 Iran kertoi lopettavansa uraanin rikastusohjelman ja päästävänsä IAEA:n tarkastajat laitoksiinsa. IAEA raportoi että aseohjelmasta ei ollut todisteita.
Vuonna 2005 Iran ilmoitti aloittavansa uraanin rauhanomaiseen käyttöön tähtäävän jalostuksen uudelleen. IAEA:n mielestä tämä rikkoi ydinsulkusopimusta.
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1696 31. joulukuuta 2006 vaati Irania keskeyttämään rikastamisen, kunnes ohjelman rauhanomaisuudesta päästään selvyyteen. Tuolloin Iranille oli 164 sentrifugia uraanin rikastamiseen. Määrä aiotaan nostaa 60 000:een.
Kuubassa syyskuussa 2006 kokoontunut 118 maan sitoutumattomien maiden liike julisti päätöslauselmassaan tukensa Iranin rauhanomaiselle ydinohjelmalle.
IAEA:n taustalla Yhdysvallat ja erityisesti Israel ovat pyrkineet painostamaan Irania luopumaan ydinohjelmastaan. Yhdysvallat ja Israel pitävät säännöllisesti merisotaharjoituksia Hormuzinsalmella. Yhdysvalloilla oli syyskuussa 2007 Persianlahdella kolme lentotukialusryhmää.
YK:n turvallisuusneuvosto päätti 23. joulukuuta 2006 yksimielisesti asettaa Iranille pakotteita estääkseen ydinohjelmaan tai ballistisiin ohjuksiin liittyvän materiaalin, välineistön tai tekniikan siirtämisen Iraniin. Tekstiä muutettiin ennen sen hyväksymistä useaan otteeseen, etenkin Venäjän aloitteesta, koska Moskova ja Peking pitivät sitä liian ankarana, kun taas Yhdysvallat ajoi kovempaa linjaa.Security Council approves sanctions on Iran
2007 Iran ajautui vuoden 2007 aikana kiistaan länsivaltojen ja IAEA:n kanssa ydinohjelmastaan. Huhtikuussa 2007 Iran pidätti 15 brittisotilasta, jotka olivat Iranin mukaan harhautuneet sen aluevesille.
Huhtikuun puolivälissa 2007 Iran käynnisti kaikki Natanzin 1 300 sentrifugia.
2009 Syyskuun lopulla 2009 Iran ilmoitti rakentavansa toisen uraanirikastamon Natanzin laitoksen lisäksi. Iranin IAEA:lle lähettämän kirjeen mukaan laitos ei vielä rikasta uraania ja se on vasta kokeiluasteella. Länsimaiden mielestä Iran salasi uuden rikastamon rakentamisen liian pitkään. Iranin mielestä uuden rikastamon rakentamista ei salattu, koska maa ilmoitti siitä IAEA:lle. Myös Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin mielestä laitoksen rakentaminen salattiin. Iran ilmoitti sallivansa IAEA:n tarkastuksen uuteen laitokseen, ja tällöin laitos olisi täysin laillinen. Iranin mielestä laitoksessa ei rikasteta uraania aseluokan väkevyyteen asti.
Länsivallat ja Israel tuomitsivat laitoksen jyrkästi sanoen sen liittyvän maan pommiohjelmaan. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama uhkasi Irania pakotteilla uuden laitoksen vuoksi. Länsimaat vaativat Iranilta varmoja merkkejä siitä ettei maan uraanin rikastaminen liity kehitteillä olevaan ydinaseeseen. Israel vaati länsimailta selvää vastausta Iranin uraanin rikastusohjelmaan. Myös Venäjä vihjasi halusta tukea Iranin vastaisia pakotteita. Aiemmin Venäjä ei ole ollut yhtä halukas toimimaan Irania vastaan pakottein YK:ssa.
2010 Iran ilmoitti helmikuussa 2010 rakentavansa 10 uutta uraanirikastamoa ja nostavansa rikastusastetta 3,5%:sta 20%:iin. 20 % tarvitaan lääketieteellisten isotooppien tuotantoon. Vaikka 20%:inen uraani ei kelpaa ydinaseeseen, siitä voidaan puolessa vuodessa tuottaa aseluokan uraania. Israel raivostui Iranin uusista aikeista. Yhdysvallat ja Israel halusivat Iranille tästä kovat kansainväliset pakotteet.
Stuxnet-tietokonemato riehui syyskuussa Busherin ydinvoimalan työntekijöiden koneissa.
2011 Iran ilmoitti, että Busherin generaattorit toimivat pienellä teholla toukokuussa ja kytkettiin valtakunnanverkkoon syyskuussa.
Marraskuussa IAEA raportoi, että Iranin ydintutkimus tähtää pommin laukaisijan kehittämiseen.
2012 Iran aloitti uraanin rikastamisen maanalaisessa Fordon laitoksessa. YK:n tarkkailijat löysivät jäänteitä 27 % uraanista.
Länsimaat sopivat taloudellisista pakotteista: Euroopan unioni sopi öljyn tuontikiellosta. Iranin keskuspankin varat jäädytettiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
2013 Helmikuussa Yhdysvaltojen varapresidentti Joe Biden ehdotti kahdenvälisiä neuvotteluja mutta Iran kieltäytyi.
2014 Maaliskuussa Iranin presidentti Hassan Rouhani ilmoitti, että Iran on hylännyt ydinohjelmansa sotilaallisen puolen, koska on syntiä omistaa ydinaseita.
2015 Iran allekirjoitti sopimuksen EU:n ja P5+1-ryhmän kanssa, mikä asetti rajoituksia sen ydinohjelmalle.
2018 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump veti Yhdysvallat pois Iranin ydinsopimuksesta.
2020 Iranin hallitus vetäytyi ydinsopimuksesta. Kesä-heinäkuussa 2020 Iranin ydinlaitoksissa ja sotilaskohteissa tapahtui tulipaloja ja räjähdyksiä, joiden aiheuttajaa tai syytä ei ole tiedossa. Iskuista epäiltiin muun muassa Israelin, Yhdysvaltain tai Saudi-Arabian tiedustelupalveluita. Sabotaasitekojen ei uskottu ratkaisevasti haittaavan Iranin mahdollista ydinohjelmaa.
Marraskuussa 2020 Iranilla oli uraania kyllin kahteen ydinaseeseen, jos uraani jatkojalostettaisiin.
Tuntematon taho murhasi 27. marraskuuta Iranin oletetun ydinaseohjelman johtajan Mohsen Fakhrizadehin. Hyökkääjät pysäyttivät Fakhrizadehin auton autopommilla ja ampuivat haavoittavasti. Fakhrizadeh kuoli pian sairaalassa. Iran epäili murhasta Israelia ja vaati länsimaita tuomitsemaan teon. Vain vähän aiemmin luultavasti israelilaisagentit olivat murhanneet Al-Qaidan kakkosmiehen Iranissa. Iranilaiset ilmoittivat jatkavansa Fakhrizadehin johtamaa teknistä työtä.
Iranin parlamentti kielsi 3. joulukuuta tarkastukset maan ydinlaitoksiin. Se ilmoitti nostavansa uraanin rikastusasteen 20 prosenttiin. Iranin presidentti Hasan Ruhani vastusti parlamentin säätämää uutta lakia.
2021 2. tammikuuta 2021 Iran ilmoitti IAEA:lle alkavansa rikastaa 20-prosenttista uraania, mikä on vastoin aiempaa ydinasesopimusta. Helmikuussa 2021 IAEA ilmoitti Iranin valmistavan ydinaseisiin soveltuvaa uraanimetallia.
Israelin tiedustelupalvelu teki 11. huhtikuuta 2021 sabotaasi-iskun Natanzin ydinlaitokseen.
Muiden maiden reaktiot