Puna-Mustat (lyhenne PuMu) on pesäpalloseura, jonka kotipaikka on Helsinki. Seuran miesten edustusjoukkue kilpailee Miesten Superpesiksessä. Seura on voittanut miesten Suomen mestaruuden vuonna 1973 ja naisten Suomen mestaruuden viisi kertaa vuosina 1970, 1972, 1974, 1975 ja 1976. Puna-Mustat on pelannut miesten pääsarjassa yhteensä 20 kauden ja naisten pääsarjassa 16 kauden ajan.
Puna-Mustat perustettiin talvisodan jälkeen 19. maaliskuuta 1941 osakuntatiloissa Uudella ylioppilastalolla. Seura liittyi välittömästi Suursarjan ja pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa toukokuussa 1941. Jatkosota keskeytti kuitenkin sarjatoiminnan. Puna-Mustat vakiinnutti paikkansa mestaruussarjassa 1960-luvulla ja saavutti ensimmäisen SM-mitalin vuonna 1963. Seuran nais- ja miesjoukkueet saavuttivat 1960- ja 1970-luvuilla yhteensä 17 SM-mitalia.
Seura perustettiin sodassa kotipaikkakuntansa menettäneiden toimesta. Ensimmäiset sodanjälkeiset vuodet pelattiin Hukkien alaisuudessa. Nimi Puna-Mustat on ollut vakituisesti käytössä vuodesta 1949. Seura pelasi ottelunsa vuoteen 1967 saakka Hesperian kentällä. Vuodesta 1968 lähtien seuran kotikenttä on ollut Meilahden pesäpallokenttä.
Historia
Seuran perustaminen ja nimen valinta Seura perustettiin 19. maaliskuuta 1941. Seuran nimi periytyy Karjalan ja Viipurin väreistä, punaisesta ja mustasta, ja alkuperäisen seuran, Viipurin Pallonlyöjien lempinimestä (Viipurin ”Puna-Mustat”)1930-luvulla. Viipurin Pallonlyöjissä peliasun värit esiintyivät mustissa paidoissa ja housissa joiden hihansuut ja kaulus olivat punaiset. Tarinan mukaan nimeä ehdotti 1930-luvun alun VPL:n pelaaja Aulis Hakala.
Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kouluneuvos Väinö Lahtinen. Toiminta alkoi ripeästi ja muut johtokuntaan kuuluneet olivat myös tunnettuja pesäpallopiiristä. Varapuheenjohtajana toimi Enson Kisailijoiden, Pesäpalloliiton Viipurin piirin toimintaa 1930-luvulla hoitanut Antti Vänskä. Sihteerinä toimi Uolevi Lamppu, jonka lisäksi johtokuntaan kuuluivat myös Osmo Kupiainen, Reino Pesonen, Unto Savolainen, Lasse Salminen ja Vilho Nordström.http://www.pumu.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=264:kausi-1941&catid=165:kaudet-1941-1949&Itemid=301
Ensimmäinen kausi Suursarjassa 1941 Seura peri 1941 suursarjan paikan 1939 sarjassa pelanneilta Viipurin Kisa-Veikoilta ja Enson Kisalijoilta joiden kotipaikka oli menetetty sodan seurauksena. Puna-Mustien katsottiin näin ollen jatkavan näiden seurojen toimintaa. Seurassa pelasi pelaajia myös muista Karjalan alueen menetetyistä seuroista, ainakin Antreasta, Hiitolasta, Salmista ja Terijoelta. Ensimmäisen kauden joukkueeseen kuuluvat pelaajat olivat lähes kaikki viipurilaisia: Lauri Salminen (lukkari), Viljo Pyykkö (lukkari/3-vahti) , Reino Pesonen (sieppari), Reino Salovaara (1-vahti), Sulo Kirsi (2-vahti/lukkari), Pentti Toropainen (polttaja), Aimo Jokinen (2-vahti/3-vahti), Unto Savolainen (2-varavahti), Tauno Salovaara (2-varavahti/3-varavahti), Pekka Uosukainen (koppari), Pentti Pukero (polttaja), Lauri Parkkinen (3-varavahti), Rantanen (sieppari).
Ensimmäisellä kaudella Puna-Mustilla oli kasassa kolme joukkuetta: kaksi miesten joukkuetta ja yksi alle 18-vuotiaiden juniorijoukkue. Seurahistorian ensimmäiset ystävyysottelut käytiin Työväen Mailapoikia vastaan. Puna-Mustat pelasivat historiansa ensimmäisen virallisen sarjaottelun Suursarjassa 18. toukokuuta,1941 vieraskentällä Lauritsalassa. Ottelussa oli vastassa Etelä-Saimaan Kisa. Vastaperustettu Puna-Mustat ehti pelata sarjassa vain neljä ottelua, kun jatkosota keskeytti sarjan ja vei pelaajat rintamalle.
Toiminta sodan jälkeen - Pelaaminen Hukkien nimissä Jatkosodan jälkeen pesäpallotoiminta Helsingissä jatkui. Urheiluvälineistä syntyi kuitenkin pulaa. Pelipaitojen puuttuessa päätettiin toimintaa jatkaa Hukkien nimissä, joilta paidat löytyivät. Hukat oli viipurilaisten, Viipurin Palloseuran entisten jäsenten vuonna 1942 Helsingissä perustama seura, joka pelasi jääpalloa ja jalkapalloa. Hukat perustettiin kun Viipurin Sudet siirtyi takaisin Viipuriin ja Helsinkiin jääneet eivät halunneet siirtyä paikallisiin seuroihin.
Vuoden 1945 mestaruussarjan osallistuvat joukkueet ratkaistiin neljässä karsintasarjassa. Hukat oli mukana läntisen alueen toisessa lohkossa. Hukat sijoittuivat viiden joukkueen yksinkertaisessa sarjassa kolmanneksi. Hukat pelasi muiden karsintalohkojen kolmansia vastaan karsintaturnaukset, joiden voittaja pääsi vielä mukaan Suursarjaan. Hukat voitti kaikki kolme otteluaan ja paikka sarjassa varmistui ottelussa Helsingin Kullervoa vastaan. Suursarja alkoi Heinäkuun lopussa ja Hukat sijoittui sarjassa lopulta neljänneksi. Vaikka Hukkien kotipaikka oli jaon mukaan Lännen alueella, sen pelaajat edustivat Itä-Länsi-ottelussa Itää Viipurin perinteiden mukaisesti. Idän joukkueeseen Hukista valittiin lukkariksi Lauri Salminen, 1-vahdiksi Nils Hagman ja koppariksi Rainer Nuutinen.http://www.pumu.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=268:kausi-1945&catid=165:kaudet-1941-1949&Itemid=301
Kaudella 1946 uusia pelaajia olivat Tuhkanen ja Lahden Mailaveikoista siirtynyt Lauri Ritvola. Kauden kulkua haittasi Hesperian kentällä ollut peruskorjaus joka valmistui vasta syksyllä. Kotiottelut pelattiin Kaisaniemen kentällä. Heikon kevätkauden mennessä alakanttiin lopullinen sijoitus oli sarjan puolivälissä. Itä-Länsi-otteluun joukkueesta valittiin Unto Liukkunen, Reino Pesonen ja Lauri Salminen. Salminen pelasi lukkarina myös Liitto-Lehdistö-ottelussa Lehdistön joukkueen parhaana ulkopelaajana.http://www.pumu.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=267:kausi-1946&catid=165:kaudet-1941-1949&Itemid=301
Toiminta eteenpäin
Vuonna 1962 joukkueen lukkari Heikki Kujala valittiin vuoden lukkariksi ja seuraavana kesänä seura saikin ensimmäisen SM-mitalinsa. Kesällä 1964 seuran lyöjätykki Uuri Ståhlhammar voitti lyöjäkuninkuuden ja valittiin myös vuoden pesäpalloilijaksi. Kaudella 1965 oli kuitenkin edessä putoaminen suomensarjaan.
1966 PuMu jälleen voitti suomensarjan lohkonsa ja nousi mestaruussarjaan. 1967 mestaruussarjassa joukkue sijoittui seitsemänneksi pystyen napsimaan pisteitä kaikilta mitalijoukkueilta, Ulvilalta (hopeaa) jopa kaikki neljä. Ainoa joukkue, jolta PuMu ei pinnaakaan saanut oli pykälää huonommin sijoittunut Halsuan Toivo. Kesällä 1968 PuMu:n kohtalona oli mestaruussarjan viimeinen sija, vaikka pisteitä oli kokonaista 12. Tämä tiesi jälleen sarjatason vaihtumista pykälää alemmas.
Historia Menestysvuodet ja mitaliputki (1970–1978)
Kausi 1970: Puna-Mustien naiset voittivat Suomen mestaruuden. Historiallisesti koko mestarijoukkue pelinjohtajaa myöten valittiin edustamaan Itää naisten Itä–Länsi-otteluun. Myös seuran ikämiehet uusi Suomen mestaruuden.
Kausi 1971: Seuran 30-vuotisjuhlavuonna sekä miehet että naiset ylsivät SM-mitaleille. Miehet saavuttivat yllätyksellisesti pronssia ja naiset hopeaa uusintaottelun jälkeen. Juhlaottelussa Puna-Mustat voitti hallitsevan mestarin Ulvilan Pesä-Veikot. Kauden päätteeksi pelatussa näytösottelussa "Muut Maan Mainiot" -joukkuetta vastaan kokeiltiin uusia sääntöjä ja kenttäkokoa.
Kausi 1972: Pesäpallon 50-vuotisjuhlavuonna naiset voittivat Suomen mestaruuden. Marja Kanerva valittiin vuoden naislukkariksi. Seuran puheenjohtajuus siirtyi kahdeksan vuotta tehtävää hoitaneelta Ossi Haloselta Pauli Kanervalle. Seuraan perustettiin myös pöytätennisjaosto.
Kausi 1973: Kilpailullisesti seuran historian menestyksekkäin vuosi. Miehet voittivat seuran ensimmäisen ja historian ainoan Suomen mestaruuden. Naiset saavuttivat SM-hopeaa. Herttoniemen Urheilijoiden miesjoukkue liityi Puna-Mustiin, ja seura sai haltuunsa myös HU:n suomensarjapaikan. Maaliskuussa seura avasi oman bingohallin.
Kausi 1974: Naisten mestaruussarja pelattiin ensimmäistä kertaa kaksinkertaisena sarjana, ja Puna-Mustat vei mestaruuden. Pia Viertonen valittiin vuoden naispelaajaksi ja Merja Kanerva vuoden naislukkariksi. Miesten joukkueen kautta varjosti ykkösvahti Kari Kelkan kuolema huhtikuussa, ja hallitseva mestarijoukkue putosi kauden päätteeksi pääsarjasta.
Kausi 1975: Naiset voittivat Suomen mestaruuden vahvan ulkopelin turvin; vastustajat tekivät otteluissa keskimäärin vain kaksi juoksua. Miesten alamäki jatkui putoamisella suomensarjasta maakuntasarjaan.
Kausi 1976: Naiset uusi Suomen mestaruuden, ja Marja Solakivi valittiin toistamiseen vuoden naispelaajaksi. Miesten joukkue putosi maakuntasarjasta piirisarjaan.
Kausi 1977: Pelaajamenetyksistä huolimatta naiset saavuttivat SM-pronssia, mikä oli joukkueen 14. peräkkäinen SM-mitali. Heikki Serkamo aloitti seuran puheenjohtajana.
Kausi 1978: Naisten uudistunut joukkue putosi mestaruussarjasta suomensarjaan. Miesten puolella helsinkiläisen pesäpallon kärkiaseman otti uusi seura Helsinki-Pesis, Puna-Mustien pelatessa maakuntasarjassa.
Suvanto-vaihe ja paluu liiton sarjoihin (1979–1984)
Kausi 1979–1980: Seuran toiminta oli alimmillaan miesten pelatessa Helsingin piirisarjaa (Helsinki-sarja). Vuonna 1979 seurassa oli 120 jäsentä. Junioritoiminta alkoi elpyä poikajoukkueiden osallistuessa Uudenmaan piirin sarjoihin.
Kausi 1981: Seuran 40-vuotisjuhlavuonna miehet voittivat piirisarjan ja nousivat maakuntasarjaan.
Kausi 1982: Seura siirtyi harjoittamaan toimintaansa Kallioon Haapaniemen kentälle, joka oli aiemmin tunnettu Työväen Mailapoikien kotikenttänä.
Kausi 1983–1984: Seuralla oli kaksi joukkuetta maakuntasarjassa, joista reservijoukkue tunnettiin nimellä Pumuri.
Vuonna 1984 kunniapuheenjohtaja Erkki Kivelä kuoli, ja hänen muistokseen perustettiin rahasto helsinkiläisen junioripesäpallon tukemiseksi.
Vaihtelevat vuodet Ykkössarjassa ja Suomensarjassa (1985–1999)
1985–1986: Helsinki-Pesis luopui Ykkössarjan paikastaan keväällä 1985, ja paikka siirtyi Puna-Mustille pelaajasiirtojen myötä. Vuonna 1986 joukkue säilytti paikkansa Suomensarjan itälohkossa täysin uusiutuneella kokoonpanolla.
Kausi 1987: Miesten edustusjoukkuetta nuorennettiin, ja A-pojat selviytyivät SM-jatkopeleihin. Hannu Tamminen valittiin seuran puheenjohtajaksi.
Kausi 1988: Kausi päättyi putoamiseen maakuntasarjaan. Yhteistyö sijoittaja Taito Tuunasen kanssa kariutui putoamisen myötä, ja Tuunanen perusti oman Ykköset-seuransa.
Kausi 1989: Puna-Mustat sai suomensarjapaikan "takaoven kautta" Keravan Pallokerhon luovuttua paikastaan. Joukkue sijoittui lohkon keskivaiheille.
Kausi 1991: Vaikea kausi Ykköspesiksessä johti putoamiseen Suomensarjaan. Joukkue sijoittui runkosarjassa 11:nneksi keräten 14 pistettä.
Kaudet 1992–1999: Seura pelasi pääasiassa Suomensarjassa sijoitusten ollessa keskivaiheilla. Painopiste siirtyi juniorimäärien kasvattamiseen ja kestävämmän pohjan rakentamiseen omista kasvateista.
2000-luvun nousut ja laskut (2000–2023)
Kausi 2000–2001: Seura koki suoran putoamisen Suomensarjasta maakuntasarjaan.
Kaudet 2002–2004: Uusi nousu alkoi Suomensarjasta, ja kauden 2005 päätteeksi miehet nousivat Ykköspesikseen.
Kaudella 2005 miesten edustusjoukkue sijoittui Ykköspesiksessä kahdeksanneksi. Samana vuonna naiset sijoittuivat Suomensarjan etelälohkossa toiseksi mutta hävisivät nousukarsinnan Hämeenkyrön Räpsälle.
Kaudeksi 2007 miesten joukkue putosi takaisin Suomensarjaan.
Uutta vauhtia Suomensarjasta 2008-2011. Miesten joukkueen taival jatkui Suomensarjan etelälohkossa. Seura keskittyi vakauttamaan toimintaansa sarjatasoa alempana tavoitteenaan paluu valtakunnalliseen kärkikastiin, mutta nousu Ykköspesikseen vaati vielä usean vuoden rakennustyön.
Kaudet 2012 ja 2013 seura pelasi jälleen maamme toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykköspesiksessä sijoittumalla yhdenneksitoista molemmilla kausilla. Ennen vauhdin kerrämistä jälleen Suomensarjasta.
Pandemiavuonna 2020 seura keskittyi organisaation vakauttamiseen ja juniorien etäharjoittelumallien kehittämiseen.
Uusi nousu ja Superpesis-tavoite (2024–2026)