Alfa Romeo on Stellantis-konserniin kuuluva, Stellantis Europe S.p.A. -yhtiön omistama italialainen henkilöautojen valmistaja. Alkuaan autoissa oli nimenä A.L.F.A. (Anonima Lombarda Fabbrica Automobili). Alfa Romeon brändi nojaa vahvasti urheilullisuuteen merkin pitkän autourheiluhistorian kautta.
Historia pienoiskuva|Alfa Romeo 6C vuodelta 1930 pienoiskuva|Alfa Romeo 8C 2900 Mille Miglia vuodelta 1938 pienoiskuva|Alfa Romeo 2000 Touring Spider (1959–1961) pienoiskuva|Alfa Romeo GT 1300 Junior vuodelta 1972 pienoiskuva|Alfa Romeo 33 1.3 vuodelta 1991 pienoiskuva|Alfa Romeo 156 Sportwagon (1997–2007) pienoiskuva|Alfa Romeo 156 GTA (2001–2005) pienoiskuva|Alfa Romeo 159 (2004–2011) Alfa Romeo -nimellä nykyään tunnettu merkki perustettiin vuonna 1907 Napoliin valmistamaan ranskalaisperäisiä Darracq-merkkisiä autoja myytäväksi Italiassa. Yhtiö ei ollut menestynyt erityisen hyvin, joten italialaiset sijoittajat ottivat haltuunsa yrityksen, jolle annettiin myös uusi nimi A.L.F.A., ja uusi tehdas perustettiin Il Portello -kaupungin laitamille. Ensimmäinen tuotantoauto (1910) oli Giuseppe Merosin suunnittelema 24 hv. Alkuun kauppa kävi hyvin, mutta ensimmäinen maailmansota pysäytti autojen valmistuksen. Vuonna 1916 Nicola Romeo otti yhtiön johtoonsa, ja vuonna 1918 hän osti koko yhtiön. Sodan ajan yhtiö valmisti sotatarviketuotteita, kuten generaattoreita ja lentokonemoottoreita. Sodan loputtua merkiksi vaihtui Alfa Romeo.
Giuseppe Merosi korvattiin vuonna 1923 Vittorio Janolla. Enzo Ferrari oli tuona vuonna jo Alfalla kilpakuskina. Janon suunnittelema ensimmäinen Alfa oli kilpa-auto P2, jossa oli muun muassa DOHC-rakenne moottorissa. Auto voittikin ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 1925. P2:n moottorin pohjalta Jano suunnitteli sarjan neljä-, kuusi- ja kahdeksansylinterisiä moottoreita, joille oli tunnusomaista kevytmetallirakenne, puolipallon muotoiset palotilat (hemi), tulpat keskellä, kaksi riviä yläpuolisia venttiilejä ja yleensä myös kaksi yläpuolista nokka-akselia.
Yhtiö ajautui valtion omistukseen vuoden 1929 tietämissä, ja vuonna 1934 yhtiö sulautettiin fasistihallituksen muodostamaan eri yhtiöistä koostuvaan yksikköön Instituto di Riconstruzzione Industrialeen (IRI) yli 50 vuoden ajaksi. Koko 1930-luvun ajan yhtiön autot osallistuivat ahkerasti kilpa-autoiluun, kunnes toinen maailmansota keskeytti jälleen autojen valmistuksen. Sodan aikana tehdas valmisti muun muassa moottoreita asevoimien tarpeisiin. Tehdas vaurioitui pahasti liittoutuneiden pommituksessa. Sodan loputtua tuotanto aloitettiin hiljalleen uudelleen ja menestyksekkäästi: vuonna 1950 Alfa voitti F1-mestaruuden tipo 158 Alfetta -mallilla (Giuseppe Farina) ja vuonna 1951 tipo 159 -mallilla (Juan Manuel Fangio). 1960- ja 1970-luvut olivat suurta kasvun aikaa, ja kaksi uutta tehdasta perustettiin: ensimmäinen Areseen, Pohjois-Milanoon 1960-luvun alussa ja toinen Pomigliano d’Arcoon 1970-luvun alussa.
Vuonna 1987 Fiat-konserni osti talousvaikeuksista kärsineen Alfa Romeon. Fiat oli ostanut jo vuonna 1969 Lancian osaksi konserniaan, ja näistä kahdesta merkistä muodostui tytäryhtiö Alfa Lancia Industriale S.p.A. Kovaa kilpailua Alfa Romeon ostosta oli käynyt myös Ford. Omistajanvaihdoksen jälkeen Alfat muuttuivat pikkuhiljaa etuvetoisiksi, ja viimeiseksi takavetomalliksi jäi Alfa Romeo 75, joka esiteltiin merkin 75-vuotisjuhlavuotena 1985. Alfa Romeo lopetti myynnin Yhdysvalloissa vuonna 1994. 2000-luvulle tultaessa Alfa Romeo kasvatti mallistoaan, johon kuuluivat hatchback 147, sedan- ja farmarimallisto 156, suurempi edustusluokan sedan 166 sekä linjakas GT-coupé ja urheiluautot Brera ja sen avoversio Spider. Nelivetoiset Q4-versiot olivat saatavana osaan malleista. 156 oli valittu Vuoden autoksi Euroopassa 1998 ja 147 sai saman tittelin vuonna 2001.
Vuosina 2007–2010 Alfa Romeo valmisti V8-moottorista 8C Competizione -mallia. Auto oli saatavana sekä coupéna että kangaskattoisena avomallina, ja yhteensä sitä valmistettiin alle tuhat kappaletta.
147:n korvaaksi tuli vuonna 2010 esittelyaikanaan hyvin edistyksellinen Giulietta (sijoittui toiseksi Vuoden auto 2011 -äänestyksessä) ja lisäksi mallistoon oli vuonna 2008 tullut myös pienempi kolmiovinen hatchback, nimeltään MiTo, jonka suorin kilpailija oli kenties Minin Cooper-malli. Giulietta oli saatavana ainoastaan viisiovisena ja MiTo kolmiovisena, joten valmistaja siis tavallaan pyrki korvaamaan 147:n kahdella eri mallilla.
Kauan suunnitellun ja pitkään odotetun 159:n seuraajan myötä Alfa teki paluun takavetoon keskikokoisella Giulia-mallillaan, joka esiteltiin vuonna 2015. Giulialla pyritään kilpailemaan erityisesti Jaguar XE:tä sekä BMW 3 -sarjaa vastaan urheilullisten taka- ja nelivetoisten sedanien osa-alueella. Seuraavana vuonna esiteltiin myös citymaasturi Alfa Romeo Stelvio, joka oli valmistajalle ensimmäisen malli luokassaan. Kumpikin malli on saatavana Quadrifoglio-versiona, jossa on turboahdettu 2,9-litrainen V6-moottori.
Viimeiset Alfa Romeon omalla, autoharrastajien keskuudessa legendaarisen maineen saaneella ”Busso”-V6-moottorilla varustetut autot valmistuivat vuonna 2005. Alfan V6-moottoria on pidetty ääneltään ja luonteeltaan ainutlaatuisena. Sitä valmistettiin Moottorin suunnittelija Giuseppe Busso kuoli pian tämän jälkeen, tammikuun alussa 2006. Tämän jälkeen Alfa Romeo käytti 159-, Brera- ja Spider-malleissaan General Motorsin V6:n pohjalta kehitettyä 3,2-litraista JTS-moottoria. 2010-luvulla esitellyissä Giulia- ja Stelvio Quadrifoglio -malleissa käytetty V6-moottori pohjautuu osittain Ferrarin V8-tyyppiseen F154-moottoriin.
Alfa Romeoihin liittyy myös paljon kerhotoimintaa ja autonomistajien vahvaa yhteishenkeä. Suomessa toimii kaksi aktiivista kerhoa, Club Alfa Romeo Finland ja Alfa Romeo Entusiasti Finlandese. Alfa Romeojen kuljettajien perinteisiin kuuluu myös toistensa tervehtiminen.
Alfa Romeo Suomessa
Suomessa Alfa Romeo on paljon tunnetumpi automerkki kuin sen sikäläiset myyntimäärät edellyttäisivät. Alfa Romeo -autoja oli nähty ensimmäisen kerran Eläintarhan ajoissa ulkomaisten kilpailijoiden käytössä jo 1930-luvulla, mutta varsinaisen maahantuonnin aloitti Helkama-konsernin tytäryhtiö Suomen Koneliike Oy vuonna 1951.
Alfa Romeo pysyi vuosikausia hyvin harvinaisena merkkinä, ja henkilöautojen tuonnin vuonna 1962 vapauduttuakin niitä myytiin Suomessa vain 10–20 kappaletta vuosittain. Parhaana myyntivuonna 1968 rekisteröitiin 42 Alfa Romeota.Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 33–34. Helsinki: Kustannus Oy Alfamer, 2002. Alfa Romeolla ei ollut vuosikausiin edes omaa piirimyyjäverkostoa, vaan merkkiä haluavat tilasivat autonsa suoraan maahantuojalta. 1970-luvun aikana Suomessa rekisteröitiin 870 Alfa Romeota – eniten vuosina 1972–1975, ja merkkiä oli ajoneuvorekisterissä vuoden 1979 lopussa 1 099 autoa. 1970-luvun lopulla Alfa Romeon tuonti hiipui yksittäiskappaleiksi, kunnes merkki otettiin tuontiohjelmaan vakavasti jälleen 1980-luvun puolivälin tienoilla.Timo Laitinen: Auto 70-luvulla, s. 21–24. Helsinki: Alfamer Oy, 2008.
Helkaman lopetettua Alfa Romeon edustuksen 1980-luvun lopulta lähtien maahantuonnista vastasi Alfa Romeo Svenska Ab:n Helsingin sivuliike. Huippuvuonna 1989 Suomessa rekisteröitiin 701 Alfa Romeo -autoa.Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 43. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990. Vuonna 1993 maahantuonti siirtyi Oy Konela Ab:n tytäryhtiölle Italkon Oy:lle.Laurell, Heikki (toim.): Suomen henkilöautot 1994, s. 354. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1994. Vuoden 1995 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 3 123 Alfa Romeota, jolloin se oli 28. yleisin henkilöautomerkki.Laurell, Heikki (toim.): Suomen henkilöautot 1996, s. 48. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1995.
Vuonna 2006 Suomessa rekisteröitiin 417 Alfa Romeota, joista yli puolet (218) yritysten ja yhteisöjen käyttöön. Tuolloin Alfa Romeo oli automerkkikohtaisessa myyntitilastossa 28. sijalla, ja sen osuus Suomen henkilöautomarkkinoista oli 0,3 prosenttia.
Vuosina 2015–2019 Alfa Romeon maahantuoja oli Fiat Group Automobiles Finland Oy. Bergé Auto Group osti FCA Finland Oy:n vuonna 2019, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Italmotor Finland Oy. Merkin maahantuoja oli vuoteen 2023 asti Astara Ital Finland Oy.
Maaliskuussa 2023 Bassadone Automotive Nordic ilmoitti ostavansa Alfa Romeo -autoja maahantuovan Astara Ital Finland Oy:n. Alfa Romeon maahantuoja on ollut kyseisestä vuodesta alkaen Auto-Bon Ital Oy.
Alfa Romeo autourheilussa
Perustamisestaan lähtien yhtiö on ollut aktiivisesti mukana autourheilussa. Se on ollut mukana muun muassa F1-merkkinä 1950–1951 ja vetäytyi sen jälkeen, kun autot muuttuivat F2-mallisiksi. Formula 1 -sarjaan Alfa palasi takaisin vuonna 1976 moottoritoimittajana Brabhamille ja itse valmistajana kesken kautta vuonna 1979, kunnes lopetti jälleen vuonna 1985. Viimeisen kerran Alfan moottoreita käytettiin Formula 1 -sarjassa Osella-tallin autossa kaudella 1988. Vuosina 1989–1991 se toimitti moottoreita myös IndyCar -sarjaan. Euroopan vakioautosarjoissa on tullut myös menestystä.
Merkittävimmät saavutukset autokilpailuissa
Italian vakioautojen mestaruus, 1992 Ranskan vakioautojen mestaruus, 1982 Saksan vakioautojen mestaruus, 1982 ja 1983 Saksan vakioautosarjan mestaruus (DTM), 1993 Englannin vakioautosarjan mestaruus, 1994 Espanjan vakioautosarjan mestaruus, 1994 ja 1995 Italian vakiosautosarjan mestaruus, 1988, 1998 ja 1999 Italian superturismo, 1992 Euroopan vakioautosarjan mestaruus (STC), 2000 Euroopan vakioautosarjan mestaruus (FIA), 1966–1968, 1970–1971,1982–1984 ja 2001–2003 86 Grand Prix -voittoa 11 Mille Miglia -kilpailua 9 Targa Florio -kilpailua 4 Le Mansin 24 tunnin ajoa, 1931–1934 2 Formula 1 -sarjan mestaruutta, 1950 ja 1951 3 urheiluautojen maailmanmestaruutta, 1925, 1975 ja 1977
Nykymallisto Giulia Junior Stelvio Tonale
Aikaisempia malleja
1910-luku 24 HP (1910-1920) 40/60 HP (1913-1922) Grand Prix (1914)
1920-luku 20/30 HP (1921-1922) G1 (1921-1922) 20/30 HP ES Sport (1921) G2 (1923) P1 (1923) RL (1922-1927) RM (1923-1925) P2 (1924) 6C 1500 (1927-1929) 6C 1750 (1929-1933)
1930-luku 8C 2300 (1931-1934) 6C 1900 (1933-1933) 8C 2900 (1937-1939)
1940-luku 6C 2500 (1939-1953) 6C 3000 (1948)
1950-luku 1900 (1950-1959) AR51 "Matta" (1951-1955) Giulietta (1954-1964) 2000 102-sarja (1957-1962)
1960-luku Giulia (1962-1978) Giulia TZ (1963-1967) GTV/GTA (1963-1968) GTC (1964-1966) Giulia GTA (1965-1969) Giulia GT Junior (1966-1971) 2600 (1962-1969) 2600 SZ (1965-1967) Spider 105/115-sarjat (1966-1993) Gran Sport Quattroruote (1965-1967) 33 Stradale (1967-1971) 1750 (1968-1972) 1750 GTV (1967-1971) Giulia GTA Junior (1968-1975) Giulia GT Junior Z (1969-1975)
1970-luku GTAm (1970-1971) Montreal (1970-1977) 2000 105-sarja (1971-1977) Alfasud (1972-1983) Alfetta (1972-1977) Sprint (1976-1989) Giulietta 116-sarja (1977-1985) Alfa 6 (1979-1986)
1980-luku GTV6 (1981-1984) Arna (1983-1986) 33 (1983-1994) 90 (1984-1986) 75 (1985-1992) 164 (1987-1997) SZ/RZ (1989-1993)
1990-luku 155 (1992-1997) 145 (1995-2001) 146 (1995-2001) GTV 916-sarja (1995-2005) 156 (1997-2006)
2000-luku 147 (2000-2010) GT 159 Brera MiTo 8C
2010-luku Alfa Romeo 4C Alfa Romeo Giulietta
Paketti-, kuorma- ja linja-autot
Pakettiautot Romeo (1954-1958) Romeo 2 (→1966) Romeo 3 (valmistettiin vain 6kk) A11/F11 A12/F12 (→1983)
Kuorma-autot Alfa Romeo 430 Alfa Romeo 500 Alfa Romeo 800 Alfa Romeo 900 Alfa Romeo 950 Alfa Romeo Mille (Alfa Romeo 1000)
Linja-autot Alfa Romeo 900 Alfa Romeo 950 Alfa Romeo Mille (Alfa Romeo 1000)
Johdinautot Alfa Romeo 110AF Alfa Romeo 140AF Alfa Romeo 900 Alfa Romeo Mille (Alfa Romeo 1000)
Erikois- ja konseptimallit
Alfa Romeon konseptimallit Giulia Scarabeo (1966) Proteo (1991) Nuvola (1996) Centauri (1999) 8C Competizione (2003)
Pininfarinan konseptimallit Superflow (1956) Giulietta SS Spider & Coupe aerodinamico (1961 & 62) 2600 Spider & Coupe (1962 & 63) Giulia 1600 Sport (1965) 33 Coupe (1969) 33 Spider (1971)