Abruzzese maremmano (), aiemmin maremmano-abruzzese, on suurikokoinen italialainen koirarotu. Sitä käytetään laumanvartijakoirana, joka suojelee kotieläinlaumoja petoeläimiltä sekä vartioi omistajansa omaisuutta.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata abruzzese maremmanoa.

Ulkonäkö

Abruzzese maremmano on suurehko, valkoinen, ylvään näköinen koira. Painoa sillä voi olla 30–45 kiloa, ja säkäkorkeus vaihtelee 60–73 cm:n välillä. Ruumiinrakenne on vankka ja tasapainoinen, runko säkäkorkeutta pidempi. Maremmano-abruzzese on voimakas mutta kokoonsa nähden ketterä. Rungonmyötäinen turkki on pitkä, karheahko ja runsas. Peitinkarva on lasimainen. Kevyt aaltoilu sallitaan. Pohjavilla on tiheää erityisesti talvella. Turkin väri on puhtaan valkoinen, mutta pienet norsunluun, vaalean oranssin tai sitruunan sävyiset merkit sallitaan. Kirsu on musta.

Pään tulee tuoda mieleen jääkarhun pää. Leuat ovat vahvat ja purenta leikkaava. Koiran korvat ovat melko pienet, kolmiomaiset ja riippuvat. Myös silmät ovat koiran kokoon nähden pienet, ja ilme on älykäs. Häntä on matalalle kiinnittynyt ja tuuhea, lepoasennossa riippuva.thumb|280px|Kaksi abruzzese maremmanoa

Luonne ja käyttäytyminen

Abruzzese maremmano on ystävällinen ja tasapainoinen laumanvartija, joka suorittaa velvollisuutensa tyynesti ja arvokkaasti. Perusluonteen tulee olla rauhallinen. Koira kiintyy perheeseensä sekä muuhun laumaansa ja puolustaa heitä valppaasti. Vartioimistaipumuksensa vuoksi se suhtautuu vieraisiin usein varautuneesti, mutta tulee toimeen ihmisten ja muiden eläinten kanssa. Se ei kuitenkaan käyttäydy uhkaavasti tai hyökkää, ellei siihen anneta aihetta.

Rotu on älykäs, mutta ei erityisen miellyttämishaluinen. Se on itsenäinen ja osaa tehdä omia päätöksiä, koska laumanvartijakoirana se saatetaan jättää itsenäisesti vastuuseen laumasta. Rotu ei sovellu kerrostaloon eikä tiheästi asutulle alueelle. Parhaiten se viihtyy maaseudulla alkuperäisen työtehtävänsä parissa.

Alkuperä Abruzzese maremmano on noin kaksituhatta vuotta vanha laumanvartijarotu Italiasta. Sen muinaisen esi-isän arvellaan olleen tiibetinmastiffi, kuten muidenkin valkoisten laumanvartijarotujen. Rotu polveutuu koirista, joita on käytetty jo tuhansia vuosia laumanvartijakoirina Abruzzon sekä Toscanan ja Latiumin Maremman alueilla Keski-Italiassa. Ensiksi mainitun alueen koirat tunnettiin alun perin nimellä "abruzzienpaimenkoira" (cane da pastore Abruzzese, abruzzese) ja jälkimmäisen nimellä "maremmano" (cane da pastore Maremmano).Gómez-Toldrà, Salvador. Suuri koirakirja 1. Tammi, Helsinki: 1991. Rodun alkuperäinen tehtävä oli suojella paimenten laumoja ja omaisuutta pedoilta ja varkailta. Tässä rodun vaikuttava ja massiivinen olemus on ollut hyödyksi. Lumisissa olosuhteissa vuoristossa myös paksu turkki on ollut tarpeen. Viime aikoina rotu on saavuttanut suosiota myös seurakoirana.pienoiskuva|Abruzzese maremmano ja lampaita Kantarodut Abruzzienpaimenkoiran juuret olivat aasialaisissa molossikoirissa. Sen tiedetään olleen kookas, pitkäkarvainen ja valkoinen laumaa vartioiva ja ohjaileva koira. Sen pää oli leveä ja kuonoa kohti kapeneva. Silmät olivat vinoasentoiset ja väriltään vaaleat. Korvat olivat pystyt ja pienehköt, ja niiden kärjestä tarttui kolmasosa alaspäin. Kaula oli voimakas ja lyhyehkö. Raajat olivat vankat ja voimakkaat. Häntä oli pitkä, kohtuullisen paksu ja pitkäkarvainen. Karvapeite oli suora, sileä ja pidempi kuin maremmanolla. Säkäkorkeus vaihteli 60–65 cm välillä. Abruzzese maremmano on perinyt enemmän ulkonäköään abruzzeselta kuin maremmanolta.

Maremmanon alkuperä oli abruzzienpaimenkoiran tapaan aasialaisissa molossikoirissa, mutta tästä poiketen se oli kotoisin Toscanasta. Sen kirsu oli useimmiten ruskea. Kooltaan se oli abruzzesea pienempi. Sen karvapeite oli laineikkaampi ja nyöriytyvämpi sekä hyvin kihara. Väriltään maremmano oli yleensä vaalea isabella, puhtaanvalkoisen ollessa harvinainen.

Nämä kaksi rotua eivät maantieteellisistä syistä olleet aiemmin risteytyneet keskenään. Abruzzienpaimenkoira rekisteröitiin Italiassa alun perin omaksi rodukseen vuodesta 1898 vuoteen 1950. Vuosien 1949–1950 aikana sitä rekisteröitiin kuitenkin äärimmäisen vähän: ensiksi mainittuna viisi ja jälkimmäisenä vain kolme yksilöä – kun taas maremmanoja rekisteröitiin 49 yksilöä vuonna 1950. Abruzzesen äärimmäisen pienen populaatiokoon takia rodut yhdistettiin virallisesti vuonna 1951.

Terveystilanne pienoiskuva|Abruzzese maremmano Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin seitsemän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Keskimääräistä elinikää laskevat merkittävästi luusto- ja nivelsairauksien sekä käytösongelmien takia lopetetut yksilöt. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luusto- ja nivelsairaudet, tapaturmat sekä eutanasia käytösongelmien takia. Abruzzese maremmanon tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, atopia ja allergiat. Rodussa esiintyy jonkun verran myös selkänikamien spondyloosia ja eturistisidevaurioita.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 66 %:lla abruzzese maremmanoista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 11 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 12 %:lla rodun edustajista. Abruzzese maremmanon PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.

Rodulla esiintyy jonkun verran kutinaa ja ihotulehduksia. Atopiassa ja ruoka-aineallergiassa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Abruzzese maremmanoilla esiintyy ristisidevaurioita jonkin verran.

Katso myös

Kaukasiankoira Keskiaasiankoira Tiibetinmastiffi Pyreneittenkoira

Lähteet Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf) The Maremma Sheepdog (Maremma Sheepdog Club of Great Britain) Suomen Maremmano-Abruzzese Seura ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Italian rotujärjestö CPMA Juha Westerlund: Maremmano-abruzzesen työskentely Anne Juppi: Maremmano-abruzzese laumanvartijana.pdf

Luokka:Italialaiset koirarodut Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit