Ruijanesikko (Primula nutans) on pääasiassa pohjoisten alueiden esikkolaji. Sen Suomessa kasvavat yksilöt on määritelty yhteen muunnokseen Primula nutans ssp. finmarchica var. jokelae. Ruijanesikko kuuluu Euroopan unionin suojeltuihin direktiivilajeihin ja on rauhoitettu Suomessa ja Ruotsissa.Ruijanesikko on Simon kunnan nimikkokasvi.
Ulkonäkö ja koko Ruijanesikko kasvaa 10–20 senttimetriä korkeaksi. Kasvin lehtiruusuke on heleänvihreä, ja vihertää keväällä jo nurmikon ollessa ruskeana. Lehdet ovat lusikkamaiset, puikeita tai pyöreänsoikeita ja melko ehjälaitaiset. Lehden ruoti on pitkä. Kukat ovat vaaleanpunaiset, keskeltä keltaiset, ja niitä on kaksi tai kolme varressaan. Ruijanesikko kukkii kesä-heinäkuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 216.
Ruijanesikko leviää sekä rönsyistä että siemenistä. Siemenet putoavat kasvin viereen ja itävät tulvavedessä. Ne eivät kellu, mutta nousevat pintaan sirkkalehtien puhjettua. Kelluvien lehtien avulla ruijanesikko leviää tulvaveden mukana uusille kasvupaikoille.Väre 2008, 224.
Levinneisyys Ruijanesikkoa tavataan Pohjois-Norjan, Kuolan niemimaan ja Vienanmeren rannoilla. Perämeren rannoilla on erillinen esiintymisalue. Näillä alueilla kasvaa ruijanesikoksi kutsuttua alalajia finmarchica (joskus laskettu myös eri lajiksi tai vain muunnokseksi, Perämeren rannoilla var. jokelae). Itä-Siperian pohjoisosissa ja Alaskassa Beringinsalmen lähistöllä sekä toisaalta Keski-Aasian vuoristoissa kasvaa alalajia sibirica. Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa on myös muita läheisiä lajeja.Ulvinen 1997, s. 221.
Suomessa ruijanesikkoa tavataan Perämeren rannikolla Ruotsin rajalta Himangalle. Suurimmat esiintymät ovat Kalajoella, Raahessa, Haukiputaalla, Iissä ja Simon–Tornion alueella. Lajia on aikanaan tavattu myös muutamilla kasvupaikoilla sisämaassa. Kaikkiaan esiintymiä tunnetaan Suomesta noin 300, joista neljännes on hävinnyt. Euroopan unionin ruijanesikoista Suomessa kasvaa arviolta 15–20 prosenttia.
Elinympäristö Ruijanesikko kasvaa Suomessa avoimilla tulvivilla ja hiesuisilla rantaniityillä ja -laitumilla. Se on huono kilpailija, joten se pärjää parhaiten alueilla, joissa uutta maata nousee jatkuvasti merestä. Laiduntamisen loppumista ja vesistöjen rehevöitymisestä seurannut ruijanesikkojen kasvupaikkojen umpeenkasvu uhkaavat lajia Suomessa. Myös rantarakentaminen on paikoin lajin uhkana.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ulvinen, Tauno: Ruijanesikko. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 221. Väre, Henry: Ruijanesikko. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 224.
Viitteet
Aiheesta muualla Pohjolan kasvien pauloissa: Primula nutans subsp. finmarchica var. jokelae - nuokkuesikko subsp. ruijannuokkuesikko var. perämerennuokkuesikko Kasviatlas 2014: Ruijanesikon levinneisyys Suomessa Den virtuella floran: Ruijanesikon levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla
Luokka:Esikot Luokka:Suomen vaarantuneet kasvit