thumb|200px|Vallikynsimö. Vallikynsimö eli vallikynsikkö (Draba muralis) on yksivuotinen, lähinnä Euroopassa tavattava ristikukkainen kasvi. Suomessa vallikynsimö on luokiteltu silmälläpidettäväksi, mutta aiemmin se on luonnonsuojeluasetuksessa määritelty uhanalaiseksi lajiksi.Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 23.8.2010.
Ulkonäkö ja koko Vallikynsimö kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Varsi on hoikka, haaraton tai haarova ja tähtikarvainen. Varren tyvellä on lehtiruusuke. Varren puoliväliin saakka vuorottain kasvavat lehdet ovat ruusukelehtiä pienempiä. Lehtiä kasvaa myös haarojen tyvillä. Lehdet ovat leveän herttamaisia, sepiviä ja hammaslaitaisia. Valkoiset kukat, jotka ovat halkaisijaltaan 2–4 mm, ovat kukintona latvassa melko pitkien perien päässä. Punertava kukkapohjus erottuu selvästi. Suomessa vallikynsimö kukkii touko-kesäkuussa. Kuihduttuaan kukat muuttuvat soikeiksi, sirottaviksi siemenkodiksi, liduiksi.Retkeilykasvio 1998, s. 180.
Vallikynsimö muistuttaa suuresti samoilla kasvupaikoilla viihtyvää keltakynsimöä (Draba nemorosa).Laine 1997, s. 137.
Levinneisyys Vallikynsimöä tavataan lähes ainoastaan Euroopasta, jossa sen levinneisyysalue ulottuu etelässä Portugalista Bulgariaan, pohjoisessa Britteinsaarille, Fennoskandian eteläosiin ja Viroon. Yleisin laji on Etelä-Euroopassa. Euroopan ulkopuolella laji kasvaa harvinaisena Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa.Den virtuella floran: Lunddrabba (Draba muralis) Viitattu 23.8.2010. Suomessa vallikynsimö on harvinainen ja lajia tavataan satunnaisesti lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Lajista on havainto myös Keski-Pohjanmaan rannikolta.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Vallikynsimön levinneisyys Suomessa Viitattu 23.8.2010.
Elinympäristö Vallikynsimö viihtyy paahteisilla kalliokedoilla ja hakamailla kalkkipitoisella alustalla, ja muureilla ja valleilla. Se hyötyy laidunnuksesta, joka pitää kasvupaikkoja avoimina. Se on harvinaistunut laidunnuksen loputtua.
Lähteet Laine, Unto: Keltakynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 137. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Vallikynsikön (Drabella muralis) levinneisyys Suomessa. Suomen Lajitietokeskus: Vallikynsikkö – Drabella muralis Pohjolan kasvien pauloissa: Drabella muralis - vallikynsikkö Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Vallikynsikkö (Drabella muralis) Den virtuella floran: Vallikynsimön levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla.
Luokka:Kynsimöt