pienoiskuva|Kamakura-shōgunaatin ensimmäinen shōgun Minamoto no Yoritomo
Shōgun () eli šogunNykysuomen sanakirja. Osa 5: S–Tr. Hakusana ”šogun”. 1959, s. 469. Kotimaisten kielten keskus, näköisjulkaisu 2021. ISBN 978-952-7359-08-2. oli samurai-armeijan ylipäällikön ja Japanin todellisten hallitsijoiden arvonimi vuodesta 1192 aina Meiji-restauraatioon asti vuonna 1868, vähäisin keskeytyksin. Länsimaisiin kieliin lainattu sana shōgun tarkoittaa itse asiassa yksinkertaisesti kenraalia; japaninkielinen titteli sei-i taishōgun tarkoitti "suurta kenraalia, joka kukistaa barbaarit". Barbaarit viittasivat alun perin pohjoisen ainu-kansaan.
Historia
Alkuperäisessä merkityksessään pohjoisalueiden komentajana shōgun-arvonimi oli käytössä lähinnä 800-luvulla. Tällöin ei ollut kyse mistään laajemmasta vallasta Japanin muilla alueilla. Kun ainuväestö oli alistettu Honshū-saaren pohjoisnokkaan asti, arvo jäi pois käytöstä.
1100-luvulla Japani siirtyi niin kutsutusta klassisesta kaudesta feodaaliaikaan. Hoviaateliston valta alkoi murtua nousevan samurailuokan tieltä etenkin 1100-luvulla, jolloin feodalismi lujitti myös huomattavasti otettaan niin että suurten maaomistusten hallinta siirtyi poissa olevilta hoviaatelisilta paikallisille samuraijohtajille. Lopulta näiden mahtavimmat johtomiehet saivat huomattavaa valtaa valtionkin asioiden suhteen, hoviaatelin johtohenkilöiden sijasta. Syntyi samuraihallinto. Sen johtohahmolle titteliä kehitettäessä, vuonna 1192 otettiin käyttöön uudestaan shōgun-arvonimi. Ensimmäinen tällainen shōgun oli Minamoto no Yoritomo, joka siirsi Kioton keisarinhovilta todellisen vallan itselleen. Hän perusti Kamakuraan feodaalistyyppisen hallinnon, jossa kaikkea poliittista valtaa käytti samurailuokka, Kioton keisarin ja aristokraattien jäädessä vain nimellisiksi hallitsijoiksi. Shōgunien johtamaa keskushallintokoneistoa kutsuttiin nimellä bakufu kaikkien seuraavienkin shōgunaattien kausilla. Varsin pian Kamakura-shōgunaatti menetti todellisen vallan alaisilleen samuraijohtajille, erityisesti Hōjō-klaaniin kuuluville ministereilleen.
pienoiskuva|Tokugawa-shōgunaatin ensimmäinen shōgun Tokugawa Ieyasu.
Tilanne alkoi purkautua 1300-luvun alkuvaiheilla, jolloin itsepäinen keisari Go-Daigo yritti palauttaa valtaa keisarinhallinnolle. Tuloksena riidoista ja sisällissodista seurasi, että kenraali Ashikaga sai shōgunin arvonimen ja vallan, ja käynnisti parisataa vuotta oman sukunsa vallassa pysyneen Ashikaga-shōgunaatin. Tämän shōgunaatin valta-asema heikkeni samuraisukujen välisten pikkusotien roihahdettua laajaksi sisällissodaksi 1400-luvun loppupuolella, ja Ashikaga-shōgunaatti musertui lopullisesti Sengoku-kauden lopussa. Sodan voittajaksi kohosi lopulta Oda Nobunaga ja tämän murhan jälkeen valta siirtyi käytännössä Toyotomi Hideyoshille. Kummallekaan heistä ei kuitenkaan myönnetty shōgunin arvonimeä.
Lopulta 1600-luvun alussa heidän liittolaisensa Tokugawa Ieyasu (jonka valtaannousuun Shōgun-romaani on juoneltaan löyhästi perustettu) varmisti vallan itselleen ja perusti Tokugawa-shōgunaatin. Näiden shōgunien aikana Japanin pääkaupungiksi tuli heidän tukikohtansa Edo, nykyiseltä nimeltään Tokio. Heidän shōgunaattinsa oli erittäin keskusjohtoinen ja yhteiskuntaa kaikilla tasoilla kontrolloiva. Japani muun muassa sulkeutui ulkomaailmalta lähes täysin. Noita pariasataa vuotta on kutsuttu jopa sotilasdiktatuurin kaudeksi. Shōgunien aika päättyi Meiji-restauraatioon 1868.
Kun Yhdysvallat ja Brittiläinen kansainyhteisö miehittivät Japania toisen maailmansodan päätyttyä (1945–1952), miehityshallinnon johtajaa, yhdysvaltalaista kenraali Douglas MacArthuria kutsuttiin toisinaan valkoihoiseksi shōguniksi.
Luettelo shōguneista
Järjestys Omassashōgunaatissaan Nimi Vallassa Ōtomo no Otomaro2 Sakanoue no Tamuramaro797–811?- Funya no Watamaro 813 - Fujiwara no Tadabumi 9403 Minamoto no Yoshinaka1184 Kamakura-shōgunaatti4 1 Minamoto no Yoritomo1192–11995 2 Minamoto no Yoriie1202–12036 3 Minamoto no Sanetomo1203–12197 4 Kujō Yoritsune1226–12448 5 Kujō Yoritsugu1244–12529 6 Prinssi Munetaka1252–126610 7 Prinssi Koreyasu1266–128911 8 Prinssi Hisaaki1289–130812 9 Prinssi Morikuni1308–1333 Kemmu-restauraatio13 Prinssi Moriyoshi133314 Prinssi Nariyoshi1335–1336 Ashikaga-shōgunaatti15 1 Ashikaga Takauji1338–135816 2 Ashikaga Yoshiakira1358–136717 3 Ashikaga Yoshimitsu1367–139418 4 Ashikaga Yoshimochi1394–142319 5 Ashikaga Yoshikatsu1423–142520 6 Ashikaga Yoshinori1429–144121 7 Ashikaga Yoshikatsu1442–144322 8 Ashikaga Yoshimasa1449–147323 9 Ashikaga Yoshihisa1473–148924 10 Ashikaga Yoshiki1490–149325 11 Ashikaga Yoshizumi1494–150826 10 Ashikaga Yoshitane1508–152127 12 Ashikaga Yoshiharu1521–154628 13 Ashikaga Yoshiteru1546–156529 14 Ashikaga Yoshihide156830 15 Ashikaga Yoshiaki1568–1573 Tokugawa-shōgunaatti31 1 Tokugawa Ieyasu1603–160532 2 Tokugawa Hidetada1605–162333 3 Tokugawa Iemitsu1623–165134 4 Tokugawa Ietsuna1651–168035 5 Tokugawa Tsunayoshi1680–170936 6 Tokugawa Ienobu1709–171237 7 Tokugawa Ietsugu1713–171638 8 Tokugawa Yoshimune1716–174539 9 Tokugawa Ieshige1745–176040 10 Tokugawa Ieharu1760–178641 11 Tokugawa Ienari1787–183742 12 Tokugawa Ieyoshi1837–185343 13 Tokugawa Iesada1853–185844 14 Tokugawa Iemochi1858–186645 15 Tokugawa Yoshinobu1866–1867
Lähteet
Aiheesta muualla
*