Itäsiperianlaika () on venäläinen metsästykseen jalostettu pystykorvarotu.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 75. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–300 itäsiperianlaikaa.
Ulkonäkö Itäsiperianlaika on yleisvaikutelmaltaan voimakasrakenteinen. Luusto on voimakas ja lihakset ovat hyvin kehittyneet. Runko on hieman korkeutta pidempi. Pää on kiilanmuotoinen ja kallo-osa leveä. Huulet kuivat ja tiiviit. Silmät ovat väriltään tummat ja korvat ovat pystyt. Lanne lihaksikas ja hieman kaartunut. Rintakehä on syvä, leveä ja lihaksikas. Hännän tulisi olla kiertyneenä lanteelle tai reidelle tai sirpin muotoisena. Ojennettuna häntä ulottuu kintereille. Eturaajat ovat pidemmät kuin puolet säkäkorkeudesta. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 90–100°. Takaraajojen tulisi olla hyvin kulmautuneita. Karva on pitkää, pohjavilla tiheää ja pehmeää. Turkinlaatu on kuitenkin verrattain helppohoitoinen. Väreistä sallitaan pippuri ja suola, pilkullinen, täplikäs, valkoisen, harmaan, mustan, punaisen ja ruskean eri vivahteet. Pienet pilkut raajojen pohjavärissä ovat sallittuja. Säkäkorkeus on uroksilla 55–64 cm ja nartuilla 51–60 cm.
Luonne ja käyttäytyminen Itäsiperianlaika on länsisiperianlaikaa karumpi ja kovempi luonteeltaan. Rodun edustajat ovat energisiä ja niillä on voimakas metsästysvietti erityisesti suurriistaa kohtaan. Työskennellessään koirat ovat hyvin itsenäisiä. Ihmisiä kohtaan itäsiperianlaikat ovat ystävällisiä, miellyttäviä ja luottavaisia.
Itäsiperianlaikalla on hyvät hermot ja se on peräänantamaton ja määrätietoinen. Se on rauhallinen, mutta sen reagointi- ja harkitsemiskyky on nopea. Koulutus on suhteellisen helppoa. Nartut ovat usein luonteeltaan pehmeämpiä kuin urokset.
Alkuperä pienoiskuva|Itäsiperianlaika neuvostoliittolaisessa postimerkissä. pienoiskuva|Itäsiperianlaika neuvostoliittolaisessa postimerkissä. Itäsiperianlaika on aina toiminut metsästyskoirana, ja jalostus on painottunut metsästysominaisuuksiin. Itälaika on kotoisin Itä-Siperian vuoristo- ja taiga-alueilta, jossa sitä käytettiin kaiken riistan koirana. Sen avulla metsästettiin karhuja, hirviä, metsäkanalintuja, vesilintuja ja turkisriistaa.
Itälaikaa on jalostettu viidestä eri kantatyypistä: evenki ja irkutsk, jotka olivat jalostuksessa päätyyppejä, sekä jakutia, amur ja tofolar. Tyypit on jaettu alueittain ja ne eroavat myös ulkonäöltään. Evenki-tyypillä on suuri rooli itälaikan jalostuksessa, ja pohjoismaiden kantakoirat ovat suureksi osaksi tätä tyyppiä. Evenki-tyyppinen laika on suuri, rakenteeltaan voimakas ja pitkäjalkainen. Värit ovat valkoinen, valkoharmaa tai valkoinen suurin mustin tai harmain laikuin. Toinen tärkeä tyyppi on irkutsk. Se on keskikokoinen ja voimakas, ehkä hieman raskas. Väri on tavallisimmin musta tai mustanruskea pienillä valkoisilla läikillä. Muut tyypit ovat sulautuneet ja niillä on vähäisempi merkitys.
Itäsiperianlaika saapui Suomeen 70- ja 80-lukujen vaihteessa ja 20 vuoden aikana rotu on onnistunut kasvattamaan suosiotaan. FCI hyväksyi itäsiperianlaikan rotumääritelmän 1980.
Käyttötarkoitus Itäsiperianlaikaa kutsutaan usein ”kaiken viljan koiraksi”. Se toimii karhun ja hirven metsästyksessä, se haukkuu ja noutaa linnut sekä etsii haavoittuneet eläimet. Karhun metsästyksessä käytetään usein kahta laikaa, mutta itäsiperianlaikaa voi rohkeutensa ansiosta käyttää yksinkin. Hirven metsästyksessä itäsiperianlaika on pysäyttävä koira. Itäsiperianlaikoja käytetään myös näätä- ja turkiseläinten metsästykseen. Itäsiperianlaikaa ei tule pitää seurakoirana sen riistavietin (ja riistavietin säilyttämisen) vuoksi.
Monet harrastavat itälaikojensa kanssa myös valjakkohiihtoa.
Terveys thumb|ItäsiperianlaikaRodun keskimääräinen elinikä on vain noin 9 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Keskimääräistä elinikää laskee merkittävästi nuorille koirille sattuneet tapaturmat. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja tapaturmat. Itäsiperianlaikan merkittävimpiä terveysongelmia ovat muun muassa epilepsia, atopia ja allergiat.
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen häiriöitä. Osa koirista on tajuttomia kohtauksien aikana mutta osa on tajuissaan.
Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Itäsiperianlaikat ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Itäsiperianlaikan jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 15 %.
Katso myös
Länsisiperianlaika Venäläis-eurooppalainen laika
Lähteet Suomen laikajärjestö Kennelliiton jalostustietokanta Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:SKL 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Luokka:Pystykorvat Luokka:Metsästyskoirat Luokka:Venäläiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit