Neoteerikot () olivat ryhmä latinaksi kirjoittaneita runoilijoita hieman ennen ajanlaskun alkua. Ryhmän jäsenet ottivat vaikutteita kreikkalaisilta kirjailijoilta (Kallimakhos ja Theokritos). Heidän tavaramerkkinsä olivat kirjoituksen tiukka rakenne, leikkisä lajityypin käyttö, sanoilla leikittely ja monimutkaisten viittausten käyttäminen.
Sanan neoteerikko voi ajatella tarkoittavan ”uutta runoilijaa”, sillä neoteerikot olivat ajattelijoita, jotka alkoivat välttää perinteisiä normeja sekä sosiaalisessa elämässä että kirjoituksissa. Tästä tunnetuimpana esimerkkinä on roomalainen Catullus, joka kritisoi ylellistä roomalaista aristokrattista elämäntyyliä. Catulluksen kirjoituksissa näkyy selvästi hänen kriitiinen asenteensa sosiaalisia normeja kohtaan.
Merkittävimmät säilyneet neoteerikkojen työt ovatkin Catulluksen. Hänen 116 runon kokoelmansa kerrotaan löytyneen vuonna 900 Veronassa ja sen jälkeen uudelleen 1200-luvun lopulla. Vaikka teoksesta on otettu useita kopioita ja alkuperäinen käsikirjoitus on hävinnyt, Catulluksen runous ilmentää neoteerikkojen pääperiaatteita: tyylikäs sanasto, mitta ja soinnikkuus. Kreikkalaisten esikuvien merkitystä neoteerikoille ei voi kuitenkaan unohtaa.
Latinankielisiksi neoteerikoiksi luetaan yleisesti: Catullus Ovidius Propertius Tibullus ja Gallus - toskin heidän töitään on niin vähän jäljellä, ettei heitä voi varmasti luokitella. Vergilius - osa hänen töistään, kuten Eclogae.
Luokka:Latinankielinen kirjallisuus