Hjalmar Fredrik Eugen Procopé (28. huhtikuuta 1868 Helsinki – 24. syyskuuta 1927 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija.
Procopén vanhemmat olivat kenraalimajuri Berndt Feodor Georg Procopé ja Agathe Louise von Knorring (1844–1871), joka oli Eugen von Knorringin ja Helena Catharina Schwenzonin (1822-1901) tytär.
Hjalmar Fredrik pääsi ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1889 ja valmistui filosofian kandidaatiksi sekä maisteriksi vuonna 1897. Procopé toimi Björneborgs Tidningin päätoimittajana 1898, Aftonpostenin aputoimittajana 1898–1899, sekä toimittajana Wasa Nyheter -lehdessä 1899–1900 ja Tammerfors Nyheter -lehdessä 1900–1904. Hän oli Ruotsalaisen teatterin sihteerinä ja kirjallisena neuvonantajana 1909–1915.Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961. Hän oli Porvoon Runoilijakodin ensimmäinen asukas vuosina 1923–1927.
Runokokoelmia
Dikter (1900) Ur Psaltaren (1900) Mot öknen (1905) Röda skyar (1907) Drömskeppet (1909) Vers och visa (1909) Oväder (1910) Dikter i urval (1911). Under stjärnorna (1913) I sanden (1915) Osanise strängar (1920) Samlade dikter (1920) Dikter i nytt urval (1921) Diktarhemmet (1924) Lyrik (1924) Eget och andras (1927)
Näytelmiä Belsazars gästabud. 1906. (Suomennos Belsazarin pidot, aihe Vanhan testamentin Danielin kirjan 5. luvusta; musiikin näytelmään sävelsi Jean Sibelius.)Jean Sibeliuksen näyttämömusiikkia – Belsazarin pidot Åskvädret (1905). Fädrens anda (1909). Inspektorn på Siltala. 1915. (Suomennos Siltalan pehtori, näytelmäversio Harald Selmer-Geethin 1903 ilmestyneestä romaanista Inspektorn på Siltala.) Galgfåglar (1914) Tvillingarna från Borgå (1916) Medaljongen (1922)
Katso myös Procopé
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1868 syntyneet Luokka:Vuonna 1927 kuolleet