3G () on yleinen lyhenne ns. "kolmannen sukupolven" matkapuhelinteknologioille. 3G-verkko mahdollisti sen, että kännykän avulla saattoi käyttää internetiäKännykällä pääsee nettiin pian joka paikassa. 13.1.2010. https://yle.fi/uutiset/3-5488330. Kolmatta sukupolvea edustaa esimerkiksi Universal Mobile Telecommunications System UMTS, joka toimii W-CDMA-radiotekniikkalla.
Määritelmä ITU-T on luonut yleisimmin tunnetun 3G-määritelmän. Sen mukaan 3G-matkapuhelinjärjestelmän tulee tukea:
1) suuria bittinopeuksia
144 kbit/s laajalla ulkopeittoalueella (kulkuneuvot)
38 kbit/s laajalla ulkopeittoalueella (jalankulkijat)
2 Mbit/s tai enemmän sisäpeittoratkaisuilla
mahdollistaa videopuhelut
2) sallia liikkuvuus eri operaattoreiden verkkojen ja eri maiden välillä, sekä mahdollistaa käyttö- ja laskutustietojen vaihtaminen eri operaattoreiden välillä
3) päätelaitteiden maantieteellisen sijainnin määrittelyä ja tukea multimediapalveluita
kiinteänopeuksisia ja vaihtelevannopeuksisia palveluita
epäsymmetristä lähetystä ja vastaanottoa
laajakaistayhteyksiä 2 Mbit/s -bittinopeuksiin asti
Lisäksi 3G tekniikkaa standardoivat 3GPP (3G Partnership Project), joka määritteli alkuperäisen 3G UMTS -tekniikan, joka myös tunnetaan nimellä WCDMA (UTRAN), ja joka vuodesta 2001 lähtien on kehittänyt myös EDGE (GERAN) -tekniikkaa, sekä 3GPP2, joka kehittää CDMA2000-pohjaista tekniikkaa (mm. 1x, EVDO, EVDV).
Standardit 3G-standardeiksi lasketaan yleensä: UMTS, Euroopan yleisin 3G-standardi, GSM-perhettä. EDGE, alkujaan Amerikassa käyttöönotettu ja nykyään laajimmin käytössä oleva 3G-standardi (tai tarkemmin 2.5G), GSM-perhettä. CDMA2000, Amerikassa suosittu kova kilpailija, myös käytössä Aasiassa ja Afrikassa, CDMA-perhettä. FOMA, Japanin NTT DoCoMon kehittämä W-CDMA-pohjainen järjestelmä, joka yleensä lasketaan ensimmäiseksi kaupalliseksi 3G-verkoksi, GSM-perhettä. HSDPA, 3G-standardin laajennus nopeampaan tiedonsiirtoon.
Katso myös 3G-verkot Suomessa
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Matkapuhelinverkot