Wolfgang Amadeus Mozart (27. tammikuuta 1756 – 5. joulukuuta 1791) oli tuottelias säveltäjä, joka sävelsi lähes kaikkia aikansa musiikin lajityyppejä.
Hänen ihailtuimpiin teoksiinsa kuuluvat oopperat, pianokonsertot ja sinfoniat sekä jousikvartetot ja -kvintetot. Mozart sävelsi myös soolopianoteoksia, muuta kamarimusiikkia, messuja ja muuta kirkkomusiikkia sekä loputtoman määrän tansseja, divertimentoja ja muuta aikansa kevyttä viihdettä.
Joistakin Mozartin teoksista on erillinen artikkeli, ja niihin on linkki tältä sivulta.
Mozartin teosten luetteloinnista
Merkintä ”KV” viittaa Köchelin luetteloon, joka on Ludwig von Köchelin laatima kronologinen (sävellysajankohdan mukaan järjestetty) luettelo Mozartin teoksista. Luetteloa on uudistettu useita kertoja, mikä on johtanut joidenkin numeroiden epämääräisyyteen.
Alla olevassa luettelossa sävellykset on järjestetty temaattisesti eli teostyypin mukaan. Kaikilla Mozartin teostyypeillä ei ole yleisesti hyväksyttyä numerointia: Köchel numeroi ainoastaan sinfoniat (1–41), pianokonsertot (1–27, jättäen pois joitakin varhaisia Mozartin transkriptioita) ja eräitä muita tyyppejä; toisaalta esimerkiksi jousikvartetoilla ja useimmilla muilla kamarimusiikkiteoksilla ei ole vastaavaa yleisessä käytössä olevaa numerointia.
Vain muutamilla Mozartin sävellyksillä on opusnumero, sillä kovin montaa Mozartin sävellystä ei julkaistu hänen elinaikanaan; hänen teostensa luettelointi opusnumeron mukaan on siksi epäkäytännöllistä.
Sinfoniat
Mozartin sinfoniatuotanto kattaa 24 vuoden ajanjakson, 1764–1788. Uusimpien tutkimusten mukaan Mozart kirjoitti yhteensä jopa 68 kokonaista sinfoniaa, vaikka perinteinen numerointi käsittää 41 sinfoniaa. Alkuperäistä numerointia kuitenkin noudatetaan vieläkin niin, että hänen viimeisen sinfoniansa numero on edelleen 41. Säveltäjä muokkasi uudelleen joitakin sinfonioita (KV 297, 385, 550) ensimmäisen version jälkeen.
Lapsuuden sinfoniat (1764–1771) Nämä ovat Mozartin lapsuusajan numeroidut sinfoniat. Tältä ajalta on myös useita numeroimattomia sinfonioita.
Sinfonia nro 1 Es-duuri, KV 16 Sinfonia nro 2 B-duuri, KV 17 (epäaito) Sinfonia nro 3 Es-duuri, KV 18 (epäaito, säveltänyt Karl Friedrich Abel) Sinfonia nro 4 D-duuri, KV 19 Sinfonia nro 5 B-duuri, KV 22 Sinfonia nro 6 F-duuri, KV 43 Sinfonia nro 7 D-duuri, KV 45 Sinfonia nro 8 D-duuri, KV 48 Sinfonia nro 9 C-duuri, KV 73 Sinfonia nro 10 G-duuri, KV 74 Sinfonia nro 11 D-duuri, KV 84 Sinfonia nro 12 G-duuri, KV 110 Sinfonia nro 13 F-duuri, KV 112
Salzburgin kauden sinfoniat (1771–1781) Nämä sinfoniat jaetaan joskus ”varhaisiin” (1771–1773) ja ”myöhäisiin” (1773–1775) ja luokitellaan joskus ”saksalaisiksi” (menuetin kera) tai ”italialaisiksi” (ilman menuettia). Ainoatakaan ei painettu Mozartin elinaikana.
Vaikkei niitä ole numeroitu sinfonioina, kolmiosaisen italialaisen alkusoiton tyyliin sävelletyt kolme divertimentoa KV 136–138 luetaan joskus mukaan Salzburgin sinfonioihin.
Sinfonia nro 14 A-duuri, KV 114 (1771) Sinfonia nro 15 G-duuri, KV 124 (1772) Sinfonia nro 16 C-duuri, KV 128 (1772) Sinfonia nro 17 G-duuri, KV 129 (1772) Sinfonia nro 18 F-duuri, KV 130 (1772) Sinfonia nro 19 Es-duuri, KV 132 (1772) Sinfonia nro 20 D-duuri, KV 133 (1772) Sinfonia nro 21 A-duuri, KV 134 (1772) Sinfonia nro 22 C-duuri, KV 162 (1773) Sinfonia nro 23 D-duuri, KV 181 (1773) Sinfonia nro 24 B-duuri, KV 182 (1773) Sinfonia nro 25 g-molli, KV 183 (173d B) (1773) Sinfonia nro 26 Es-duuri, KV 184 (1773) Sinfonia nro 27 G-duuri, KV 199 (1773) Sinfonia nro 28 C-duuri, KV 200 (1774) Sinfonia nro 29 A-duuri, KV 201 (1774) Sinfonia nro 30 D-duuri, KV 202 (1774)
Myöhäiset sinfoniat (1781–1791)
Sinfonia nro 31 ”Pariisilainen” D-duuri, KV 297 (KV 300a) (1778) Sinfonia nro 32 ”Italialainen alkusoitto” G-duuri, KV 318 (1779) Sinfonia nro 33 B-duuri, KV 319 (1779) Sinfonia nro 34 C-duuri, KV 338 (1780) Sinfonia nro 35 ”Haffner” D-duuri, KV 385 (1782) Sinfonia nro 36 ”Linziläinen” C-duuri, KV 425 (1783) Sinfonia nro 37 G-duuri, KV 444 (1784) (epäaito) Vuosien ajan tämä luokiteltiin Mozartin sinfoniaksi, mutta myöhempi tutkimus on paljastanut sen olevan Michael Haydnin sävellys, johon Mozart kirjoitti vain hitaan johdannon. Sinfonia nro 38 ”Prahalainen” D-duuri, KV 504 (1786) Kolme viimeistä sinfoniaa valmistuivat kolmessa kuukaudessa vuonna 1788. On todennäköistä että Mozart aikoi julkaista ne yhtenä opuksena, vaikka ne jäivätkin julkaisematta hänen elinaikanaan. Yksi tai kaksi niistä on saatettu esittää Leipzigissa 1789. Sinfonia nro 39 Es-duuri, KV 543 (1788) Sinfonia nro 40 g-molli, KV 550 (1788) Sinfonia nro 41 ”Jupiter” C-duuri, KV 551 (1788)
Konsertot Pianokonsertot Mozartin teokset pianolle ja orkesterille numeroidaan 1–27. Neljä ensimmäistä konserttoa ovat varhaisteoksia. Niiden osat ovat sovituksia aikalaissäveltäjien (Raupach, Honauer, C.P.E. Bach) pianosonaateista. 7. pianokonsertto on kolmelle pianolle ja 10. pianokonsertto kahdelle pianolle. Loput 21 ovat omaperäisiä sävellyksiä soolopianolle ja orkesterille. Mozart sävelsi niistä viisitoista vuosina 1782–1786, mutta viimeisen viiden elinvuotensa aikana hän sävelsi enää kaksi pianokonserttoa.
Pianokonsertto nro 1 F-duuri, KV 37 Pianokonsertto nro 2 B-duuri, KV 39 Pianokonsertto nro 3 D-duuri, KV 40 Pianokonsertto nro 4 G-duuri, KV 41 Pianokonsertto nro 5 D-duuri, KV 175 Pianokonsertto nro 6 B-duuri, KV 238 Pianokonsertto nro 7 F-duuri kolmelle pianolle, KV 242 Pianokonsertto nro 8 ”Lutzow” C-duuri, KV 246 Pianokonsertto nro 9 ”Jeunehomme” Es-duuri, KV 271 Pianokonsertto nro 10 Es-duuri kahdelle pianolle, KV 365 Pianokonsertto nro 11 F-duuri, KV 413/387a Pianokonsertto nro 12 A-duuri, KV 414/385p Pianokonsertto nro 13 C-duuri, KV 415/387b Pianokonsertto nro 14 Es-duuri, KV 449 Pianokonsertto nro 15 B-duuri, KV 450 Pianokonsertto nro 16 D-duuri, KV 451 Pianokonsertto nro 17 G-duuri, KV 453 Pianokonsertto nro 18 B-duuri, KV 456 Pianokonsertto nro 19 F-duuri, KV 459 Pianokonsertto nro 20 d-molli, KV 466 Pianokonsertto nro 21 C-duuri, KV 467 Pianokonsertto nro 22 Es-duuri, KV 482 Pianokonsertto nro 23 A-duuri, KV 488 Pianokonsertto nro 24 c-molli, KV 491 Pianokonsertto nro 25 C-duuri, KV 503 Pianokonsertto nro 26 ”Kruunaus” D-duuri, KV 537 Pianokonsertto nro 27 B-duuri, KV 595
Viulukonsertot Viisi viulukonserttoa on kirjoitettu myöhäisteini-iässä Mozartin vielä kierrellessä isänsä kanssa Eurooppaa, matkasäveltäjälle poikkeuksellisena saavutuksena. Mozartin viulukonserttojen erityispiirteitä ovat huomattavan kauniit melodiat ja viulun ilmaisullisten ja teknisten mahdollisuuksien taitava käyttö, vaikka Mozart ei hyödyntänytkään kaikkia viulun mahdollisuuksia kuten muut (esimerkiksi Beethoven ja Brahms) hänen jälkeensä. (Alfred Einstein huomauttaa että serenadien viulukonserttomaiset jaksot ovat virtuoottisempia kuin viulukonsertoiksi merkityt teokset.)
Viulukonsertto nro 1 B-duuri, KV 207 (1775) Viulukonsertto nro 2 D-duuri, KV 211 (1775) Viulukonsertto nro 3 G-duuri, KV 216 (1775) Viulukonsertto nro 4 D-duuri, KV 218 (1775) Viulukonsertto nro 5 A-duuri, KV 219 (1775) Viulukonsertto Es-duuri, KV 268 (1780) (epävarma) Viulukonsertto D-duuri, KV 271a Kolb (1777) (epävarma)
Käyrätorvikonsertot Neljä käyrätorvikonserttoa ovat soitetuimpia lajissaan ja muodostavat merkittävän osan useimpien käyrätorven soittajien ohjelmistosta. Mozartin sanotaan kirjoittaneen ne ystävälleen ja elinikäiselle toverilleen Joseph Ignaz Leitgebille. Konsertot, erityisesti neljäs, on kirjoitettu virtuoosikappaleiksi joissa solisti pääsee esittelemään taitojaan laajasti. Mozartin aikana käyrätorvessa ei vielä ollut venttiilejä, mikä teki siitä erittäin vaikean instrumentin.
Käyrätorvikonserttoja luonnehtii elegantti ja humoristinen dialogi solistin ja orkesterin välillä. Monet alkuperäiskäsikirjoituksista sisältävät kantaesityksen solistille suunnattuja vitsejä.
Käyrätorvikonsertto nro 1 D-duuri, KV 412 (1791) Numerostaan huolimatta tämä on sävelletty viimeisenä. Toisen osan lienee viimeistellyt Mozartin kuoleman jälkeen hänen oppilaansa Franz Xaver Süssmayr.
Käyrätorvikonsertto nro 2 Es-duuri, KV 417 (1783) Osat: Allegro, Romanssi ja Rondo.
Käyrätorvikonsertto nro 3 Es-duuri, KV 447 (c. 1784-87) Tämän konserton Rondo on ehkä Mozartin käyrätorvikonserttojen osista kuuluisin.
Käyrätorvikonsertto nro 4 Es-duuri, KV 495 (1786) Mozart käytti alkuperäiskäsikirjoituksessaan monivärisiä musteita, ehkä hämätäkseen esittäjää.
Muita konserttoja
Fagottikonsertto B-duuri, KV 191 (1774) Konsertto harpulle, huilulle ja orkesterille, KV 299 (1778) Hyvin omaperäinen kahden hyvin erilaisen instrumentin yhdistelmä. Oboekonsertto C-duuri, KV 314 (periytynyt jälkipolville toisena huilukonserttona, mutta melko varmasti oboekonsertto) Klarinettikonsertto A-duuri, KV 622 (1791) Huilukonsertto nro 1 G-duuri, KV 313 (1778) Huilukonsertto nro 2 D-duuri, KV 314 (1778) Oboekonserton sovitus. Andante huilulle ja orkesterille C-duuri, KV 315 (1778)
Sinfonia concertantet
Sinfonia concertante viululle, alttoviululle ja orkesterille Es-duuri, KV 364 (1779) Sinfonia concertante oboelle, klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille Es-duuri, KV 297b, Anh.9 myöhemmin Anh. C 14.01 (1791) Sävellyksen autenttisuus on kyseenalainen, sillä Mozartin käsikirjoitusta ei ole. Todennäköisesti alkuperäinen instrumentaatio oli erilainen.
Soolopianomusiikki Mozartin varhaisimmat sävellykset olivat pianosonaatteja ja muita pianokappaleita, koska hän sai musiikkikasvatuksensa pianolla. Melkein kaikki Mozartin pianoteokset oli tarkoitettu hänen itsensä tai hänen sisarensa soitettaviksi. Esimerkkejä hänen varhaisimmista töistään on Nannerlin nuottikirjassa. Vuosina 1782 - 1786 Mozart kirjoitti 20 teosta soolopianolle, mukaan lukien sonaatteja, muunnelmia, fantasioita, sarjoja, fuugia, rondoja sekä nelikätisiä ja kahdelle pianolle sävellettyjä kappaleita.
Nannerlin nuottikirja Andante C-duuri, KV 1a Allegro C-duuri, KV 1b Allegro F-duuri, KV 1c Menuetti F-duuri, KV 1d Menuetti G-duuri, KV 1e Menuetti C-duuri, KV 1f Menuetti F-duuri, KV 2 Allegro B-duuri, KV 3 Menuetti F-duuri, KV 4 Menuetti F-duuri, KV 5 Allegro C-duuri, KV 5a Andante B-duuri, KV 5b Pianosonaatti nro 1 C-duuri, KV 279 (München, kesä 1774) Pianosonaatti nro 2 F-duuri, KV 280 (München, kesä 1774) Pianosonaatti nro 3 B-duuri, KV 281 (München, kesä 1774) Pianosonaatti nro 4 Es-duuri, KV 282 (München, kesä 1774) Pianosonaatti nro 5 G-duuri, KV 283 (München, kesä 1774) Pianosonaatti nro 6 D-duuri, KV 284 (München, helmi-maaliskuu 1775) Pianosonaatti nro 7 C-duuri, KV 309 (Mannheim, 8. marraskuuta 1777) Pianosonaatti nro 8 a-molli, KV 310 (Pariisi, kesä 1778, joissakin luetteloissa a-molli- ja D-duurisonaatti on käänteisessä järjestyksessä) Pianosonaatti nro 9 D-duuri, KV 311 (Mannheim, marraskuu 1777, joissakin luetteloissa a-molli- ja D-duurisonaatti on käänteisessä järjestyksessä) Pianosonaatti nro 10 C-duuri, KV 330 (kesä 1778) Pianosonaatti nro 11 ”Turkkilainen marssi” A-duuri, KV 331 (kesä 1778) Pianosonaatti nro 12 F-duuri, KV 332 (kesä 1778) Pianosonaatti nro 13 B-duuri, KV 333 (kesä 1778) Pianosonaatti nro 14 c-molli, KV 457 (Wien, 14. lokakuuta 1784) Pianosonaatti nro 15 F-duuri, KV 533 (Wien, 3. tammikuuta, 1788) Pianosonaatti nro 16 C-duuri, KV 545 (lisänimeltään facile tai semplice sonaatti; Wien, 26. kesäkuuta 1788) Pianosonaatti nro 17 F-duuri, KV 547a (Wien, kesä 1788) Pianosonaatti nro 18 B-duuri, KV 570 (Wien, helmikuu 1789) Pianosonaatti nro 19 D-duuri KV 576 (Wien, heinäkuu 1789) Fantasia ja fuuga nro 1 C-duuri, KV 394 (Wien, 1782) Fantasia nro 2 c-molli, KV 396 (Wien, 1782) Fantasia nro 3 d-molli, KV 397 (Wien, 1782) Fantasia nro 4 c-molli, KV 475 (Wien, 20. toukokuuta 1785) Nelikätinen pianosonaatti C-duuri, KV 19d (Lontoo, toukokuu 1765) Nelikätinen pianosonaatti D-duuri, KV 381 / 123a Nelikätinen pianosonaatti B-duuri, KV 358 / 186c