Henrik Gustaf Borenius (11. helmikuuta 1840 Porvoo – 22. toukokuuta 1909 Vaasa) oli suomalainen lakimies ja säveltäjä.
Henkilöhistoria Borenius syntyi vanhaan Boreniuksen pappissukuun, joka 1600-luvun lopulla oli nimeltään Lähteenkorva. Hänen isänsä Alexander Ferdinand Borenius toimi Porvoossa kymnaasin lehtorina sekä sittemmin tuomiokapitulin asessorina ja osallistui valtiopäiville. Borenius opiskeli samassa kymnaasissa muun muassa J. L. Runebergin oppilaana. Hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1857 ja opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa. Ylioppilasaikoinaan hän harrasti kuorolaulua ja viulunsoittoa, mutta hänen musiikinopinnoistaan ei ole tietoa. Hän johti yhtä "Kaksitoistikoista" (), jotka kiersivät maata keräämässä rahaa Ylioppilastalon rakentamiseen. Vuosina 1860–1864 hän johti Akademiska Sångföreningenin kuoroa.
Borenius valmistui ensin filosofian maisteriksi 1864 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1873. Hän hoiti juridisia virkoja muun muassa senaatissa ja toimi prokuraattorin apulaisena 1887–1892, senaattorina 1892–1902 sekä Vaasan hovioikeuden presidenttinä 1902–1909. Borenius sai valtioneuvoksen arvon 1891.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Henrik Gustaf Borenius
Boreniuksen puoliso vuodesta 1877 oli Maria Pesonius (k. 1932). Heidän tyttärensä oli sosiaalineuvos Elsa Borenius ja poikansa asianajaja Heikki Borenius (toimistossa Borenius & Kemppinen). Boreniukselle myönnettiin Upsalan yliopiston lakitieteen kunniatohtorin arvo vuonna 1893.
Taiteellinen tuotanto Boreniuksen sävellystuotanto käsittää pienimuotoisia yksin- ja kuorolauluja, joista tunnetuimpia ovat "Muisto", "Kalastajan laulu merellä", "On lintu liverrellyt" sekä "Uusmaalaisten marssi".
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Suomen hovioikeuksien presidentit Luokka:Suomalaiset senaattorit Luokka:Vuonna 1840 syntyneet Luokka:Vuonna 1909 kuolleet