Maureen O’Hara (oik. Maureen FitzSimons, ) oli irlantilainen näyttelijä.
Ura
O’Hara teki urallaan usein töitä ohjaaja John Fordin ja pitkäaikaisen ystävänsä John Waynen kanssa. Hänen ensimmäinen suuri elokuvansa oli Jamaica Innin rannikkorosvot (1939), jonka ohjasi Alfred Hitchcock. Samana vuonna hän näytteli Esmeraldan roolin elokuvassa Notre Damen kellonsoittaja. Hän näytteli John Fordin ohjaamassa elokuvassa Vihreä oli laaksoni (1941), joka voitti parhaan elokuvan Oscarin vuonna 1941.
O’Hara puhui sujuvasti iiriä ja käytti sitä elokuvissa Vaitelias mies (1952), Suuri paraati (The Long Gray Line, 1954) ja Äitini on naiseni (Only the Lonely, 1991). Hänen muihin tunnettuihin elokuviinsa kuuluu muun muassa Rio Grande (1950).
O’Hara lopetti näyttelijänuransa 1970-luvun alussa, mutta palasi näyttelemään 1990-luvun alussa. Vuonna 1991 hän esiintyi Äitini on naiseni -elokuvassa John Candyn ja Ally Sheedyn kanssa. Hänen viimeinen televisiotyönsä oli televisioelokuva The Last Dance yhdessä muun muassa Eric Stolzin kanssa. Vuonna 2014 O’Haralle myönnettiin Oscar-kunniapalkinto.
Yksityiselämä
O’Hara oli naimisissa kolme kertaa, ja hänellä oli yksi lapsi.
Filmografia
Lähteet
Aiheesta muualla
Maureen O’Hara Magazine Maureen O’Hara (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat Maureen O’Hara Notable Names Databasessa
Luokka:Hollywood Walk of Fame Luokka:Irlantilaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 2015 kuolleet