thumb|Pariisin salaisuudet I – Prinssi ja katulaulajatar (Arvi A. Karisto 1923). Kannen tekijä tuntematon. Pariisin salaisuudet (Les Mystères de Paris) on ranskalaisen kirjailijan Eugène Suen, oikealta nimeltään Marie-Joseph Sue, (1804–1857) Journal des Débats -lehdessä alun perin jatkokertomuksena 19. kesäkuuta 1842 – 15. lokakuuta 1843 julkaistu romaani. Romaani oli hyvin suosittu aikanaan, mutta se on myös merkittävä romaanitaiteen kannalta. Se oli yhteiskunnallisesti tiedostava ja enteili vuoden 1848 helmikuun vallankumousta.
Karl Marx kirjoitti Suen romaanista hajanaisessa ja omituisessa teoksessaan Pyhä perhe. Hän arvosteli pitkään romaanin "sekapäistä" tulkintaa, jonka mukaan siihen sisältyy "avain nykyajan maailman salaisuuksiin".Books and writers -Eugène SueMcLellan 1990, s. 131
Suen romaanin rakenne ja sisältö sai runsain määrin jäljittelijöitä: Émile Zolan Les Mystères de Marseille, George W. M. Reynoldsin The Mysteries of London, Paul Févalin Les Mystères de Londres, Jean de La Hiren Les Mystères de Lyon, Francesco Mastrianin I misteri di Napoli ja ehkä viimeisimpänä Léo Malet’n Mystères de Munich, Les Nouveaux Mystères de Paris (päähenkilönä Nestor Burma).
Vuonna 1923 teos ilmestyi suomeksi kahdeksassa osassa kääntäjänä Urho Kivimäki:
Prinssi ja katulaulajatar Temple-kadun talossa Timantinhiojan tytär Satakieli vankilassa Naaraajan-saari Kiristäjä ja kaunotar Rudolf ja Sarah Prinsessa Amelie
1900-luvun alussa esitettiin Suomessa elävät kuvat -tilaisuuksissa musiikin säestyksellä kuvasarjaa Pariisin salaisuudet.Vaasa 131A, 20.11.1909 (Digitaalinen Kansalliskirjasto)
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Romaani on ilmestynyt Gutenberg-projektissa: Tome I Tome II Tome III Tome IV Tome V
Luokka: Kirjasarjat