Yrjö Aleksanteri Murto (24. elokuuta 1899 Revonlahti – 17. joulukuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kansanedustajana (1948–1963) sekä ministerinä Paasikiven III (1945–1946) ja Pekkalan hallituksessa (1946–1948).
Yrjö Murto aloitti poliittisen toimintansa 1920-luvulla ammattiyhdistysliikkeessä. Hän toimi 1920-luvun lopussa Suomen Puutyöläisten Liiton luennoitsijana ja 1930-luvun alussa puheenjohtajana.Kansanedustajat 1907–2000 (www.eduskunta.fi) linkki Murto oli lyhyen aikaa myös Suomen Ammattijärjestön johdossa kesällä 1930. Suomen kommunistiseen puolueeseen kuulunut Murto siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1930. Siellä hän opiskeli kolme vuotta Karjalan kommunistisessa maatalouskorkeakoulussa. Kesällä 1935 Murto sai komennuksen maanalaiseen puoluetyöhön Suomeen, mutta hän jäi kiinni lähes heti ja joutui istumaan vankilassa Moskovan välirauhaan (1944) asti.Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi, s. 39 Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006
Vapauduttuaan Yrjö Murto nousi vaikutusvaltaisiin asemiin SKP:ssä ja SKDL:ssä. Hän toimi muun muassa molempien puolueiden varapuheenjohtajana. Kulkulaitosministerinä Murto ajoi Hella Wuolijoen pääjohtajaksi Yleisradioon. Myös ura ammattiyhdistysliikkeessä jatkui, sillä Murto valittiin Kansainvälisen rakennus-, rakennusaine- ja puuteollisuustyöväen liiton pääsihteeriksi. Murto kuului myös Helsingin kaupunginvaltuustoon, ja hänet valittiin kolmesti presidentin valitsijamieheksi.
Murto oli naimisissa kahdesti: vuosina 1924−1947 Aina Elisabet Huovisen kanssa ja 1947−1957 Kerttu Kauniskankaan kanssa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut Luokka:Suomen ministerit Luokka:Oulun vaalipiiri Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat Luokka:Vuonna 1899 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet