Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira () on keskikokoinen paimenkoira. Hollanninpaimenkoirasta on kaksi muutakin karvamuunnosta: pitkäkarvainen ja lyhytkarvainen.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia karkeakarvaisen hollanninpaimenkoiran pentueita vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira on sopusuhtainen ja lihaksikas koira. Karva on paksua, karkeaa, kovaa ja pörröistä, ja siinä on vielä tiheä ja villava pohjavilla. Kuonossa ja kulmakarvoissa tulee olla pystyä karvaa. Päässä ja korvissa karva ei ole yhtä runsasta kuin muualla rungossa. Hännässä on runsas karvapeite. Karvapeitteen väri on aina brindle eli juovikas. Brindlessä voi olla mustia juovia keltaisella pohjalla (gold brindle) tai harmaalla pohjalla (silver brindle). Musta maski on toivottava. Aikaisemmin karkeakarvalle hyväksyttiin väreiksi myös siniharmaa ja pippuri&suola. Uroksen säkäkorkeus on 57–62 cm ja nartun 55–60 cm, korkeuteensa nähden koiran tulee olla painoltaan sopusuhtainen. Rungon pituuden ja korkeuden suhde toisiinsa tulee olla 9:10.
Luonne Karkeakarvainen hollanninpaimenkoiraa kuvataan huumorintajuiseksi ja topakaksi koiraksi.Nykyisin karkeakarvaista hollanninpaimenkoiraa käytetään muun muassa haku-, jälki-, viesti- sekä rauniokoirana. Myös agility- ja toko-koiria löytyy. Hollanninpaimenkoira on luonteensa puolesta mainio harrastus- ja työkoira. Hollanninpaimenkoirilla on Suomessa palveluskoirakoeoikeudet, ja vuoden 2020 alussa FCI hyväksyi rodun käyttökoiraroduksi.
Alkuperä Hollanninpaimenkoira on yksi hollantilaista alkuperää olevista roduista ja se on alkujaan puhtaasti työkoira. Koiria käytettiin paimentamiseen, vahtimiseen, metsästämiseen, kärryjen vetämiseen ja ne avustivat monissa maatilojen tehtävissä.
Karkeakarvaisen hollanninpaimenkoiran jalostukseen on ajan kuluessa muutaman kahdesti käytetty belgianpaimenkoiria (laekenois ja tervueren, molempia kerran) sekä lyhytkarvaista hollanninpaimenkoiraa. Lyhytkarvaristeytyksiä tehdään nykypäivinäkin poikkeusluvalla jonkun vuoden välein jossakin päin maailmaa. Kannan pienuuden vuoksi karkeakarvainen hollanninpaimenkoira on geenipooliltaan erittäin kapea rotu ja mahdollisen katoamisuhan alainen.
NHC eli Nederlandse Herdershonden Club perustettiin Hollannissa vuonna 1898. Suomen Hollanninpaimenkoirat ry on merkitty yhdistysrekisteriin vuonna 1994 ja se toimii Suomen Palveluskoiraliiton alaisuudessa. Rotua harrastavan yhdistyksen statuksen Suomen Hollanninpaimenkoirat ry sai vuonna 2003.
Ensimmäinen karkeakarvainen hollanninpaimenkoira tuotiin Suomeen vuonna 1990. Se oli kantavana ja Suomen ensimmäinen pentue syntyi samana vuonna. Karkeakarvainen on muunnoksista harvinaisin niin Suomessa kuin kaikissa muissakin maissa.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus ja syöpäsairaudet. Karkeakarvaisen hollanninpaimenkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, välimuotoinen lanne-ristinikama ja muutamat silmäsairaudet.
Noin 64 %:lla karkeakarvaisista hollanninpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 5 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy vain 2 %:lla rodun edustajista.
Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille. Karkeakarvaisella hollanninpaimenkoiralla LTV-muutoksia esiintyy kohtalaisesti.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy glaukoomaa ja retinan dysplaisiaa. Hollanninpaimenkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, selkälausunto ja silmälausunto.
Harvinaisempina sairauksina rodulla on tavattu muun muassa verisuonivaskuliittia ja eosinofiilista granuloomaa "kurkkurakkulatautia".
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Karkeakarvaiset hollanninpaimenkoirat ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Karkeakarvaisen hollanninpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 36 %.
Katso myös
Belgianpaimenkoira laekenois Saksanpaimenkoira Tšekinpaimenkoira
Lähteet
KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Hollanninpaimenkoirat ry
Viitteet
Aiheesta muualla NHC, Hollannin rotuyhdistys VVHH, Hollannin uudempi rotuyhdistys
Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Alankomaalaiset koirarodut