thumb|Erlkönig. Maalaus: Moritz von Schwind ennen 1871.
Erlkönig eli Keijujen kuningas (Keijuinkuningas) on Johann Wolfgang von Goethen tunnetuimpia runoja, lajityypiltään balladi. Goethe kirjoitti runon vuonna 1782 alun perin Die Fischerin -oopperaa varten. Runon ovat säveltäneet muiden muassa itävaltalainen Franz Schubert, saksalainen Carl Loewe ja suomalainen Tapani Länsiö. Schubert sävelsi runon sooloäänelle ja pianolle vuonna 1815, ja se kuuluu hänen tunnetuimpiin liedeihinsä.
Runo kertoo kuolemansairaasta pojasta, joka ratsastaa isänsä kanssa kohti kotia. Poika kuvittelee houreissaan keijujen kuninkaan yrittävän houkutella häntä mukaansa ja huutaa isäänsä apuun. Isä yrittää tyynnytellä poikaa ja vakuuttaa, että keijujen kuningas on vain kuvitelmaa. Lopussa kuitenkin paljastuu pojan kauhea kohtalo; kun he viimein saavuttavat kotinsa, poika on kuollut. Keijujen kuningas on runossa kuoleman vertauskuva.
Runon ovat suomentaneet Otto Manninen,Mannisen suomennos. Erkki Pullinen ja Teivas Oksala.
Sanat Runon saksankieliset sanat:
Lähteet
Kirjallisuutta Buberl, Brigitte: Erlkönig und Alpenbraut: Dichtung, Märchen und Sage in Bildern der Schack-Galerie. (Bayerische Staatsgemäldesammlungen. Studio-Ausstellung 12.) Lipp, München 1989. Düring, Werner-Joachim: „Erlkönig“-Vertonungen: Eine historische und systematische Untersuchung. Bosse, Regensburg 1972. Lösener, Hans: Der Rhythmus in der Rede, s. 113–153. Niemeyer, Tübingen 1999. Richter, Marita: Das „Erlkönig“-Syndrom: Eine kultur-kriminalistische Studie. Karin Fischer Verlag, 1998.
Luokka:Balladit Luokka:Johann Wolfgang von Goethe Luokka:Saksalaiset musiikkikappaleet Luokka:Franz Schubertin teokset Luokka:1810-luvun musiikkiteokset