Kemi Oy oli vuonna 1893 perustettu, Kemissä puunjalostusteollisuutta harjoittanut yhtiö. Yhtiön nimi oli aluksi Trävaruaktiebolaget Kemi. Nimi muuttui muotoon Ab Kemi Oy vuonna 1918 ja lopulliseen muotoonsa Kemi Oy vuonna 1953. Yhtiön perustajina olivat oululaiset kauppahuoneet J. W. Snellman G:son ja G. & C. Bergbom. Muita merkittäviä osakkaita olivat englantilainen sahatavaran tuontiliike G. F. Neamen & Co, konsuli Alf. Jacobson ja kauppaneuvos C. M. Dahlström. Alkuperäisistä omistajista Bergbomin omistajat luopuivat Kemi Oy:n omistajuudesta 1919. Snellmanin kauppahuoneen jälkeläiset olivat sen jälkeen aina vuoteen 1953 keskeisessä asemassa niin omistajina kuin yhtiön operatiivisessa johdossa. Vuoden 1953 jälkeen Kemi Oy:stä tuli yhtiöiden yhtiö eli useat keskeiset metsäteollisuuden toimijat – ennen kaikkea Veitsiluoto Oy ja Metsäliitto – olivat sen omistajina. 1980-luvulla keskeisimmäksi omistajaksi nousi Metsäliitto. Yhtiön pääkonttori oli Oulussa vuoteen 1921 saakka, jonka jälkeen se siirtyi Kemiin. Vuonna 1991, jolloin Kemi Oy:n fuusio Metsä-Botniaan tapahtui, oli sahausta ja myöhemmin aloitettua selluloosa- ja kartonkituotantoa.
Ensi vuosikymmenet pelkästään sahaustoimintaa Yhtiön haltuun siirtyivät sen perustajilta Kemijokisuussa sijainneet Laitakarin (per. 1862) ja Karihaaran (per. 1874) höyrysahat sekä Torniossa sijainnut Röyttän höyrysaha (per. 1862). Kemiyhtiön sahaustoiminta laajeni vuonna 1909 Ruotsin puolelle, kun yhtiö osti Haaparannan edustalla Seittenkarin saarella sijainneen Sandvikin sahan. Sahaa varten Kemiyhtiö perusti ruotsalaisen tytäryhtiön Svenska Trävaruaktiebolaget Kemi.Virtanen 1993, s. 111. Vuonna 1914 alkaneen ensimmäisen maailmansodan aikaan ruotsalaisesta tytäryhtiöstä oli todellista hyötyä, kun Kemi-yhtiö saattoi käyttää puolueettoman Ruotsin yritystään tuotteidensa vientiin länsimaihin, kuten Britanniaan ja Alankomaihin. Lisäksi kirjeenvaihto asiakkaisiin voitiin hoitaa Sandvikin kautta. Kemiyhtiö käytti tuotteidensa vientiin vuosina 1916 ja 1917 norjalaista Narvikin satamaa, jonne tavara kuljetettiin rautateitse.Virtanen 1993, s. 128–129. pienoiskuva|Kemiyhtiön kolme ensimmäistä toimitusjohtajaa tuli Snellmanien omistajasuvusta vuosien 1893-1922 aikama. He hoitivat toimitusjohtajuutta käytännössä Oulusta käsin, jossa sijaitsi Kirkkokadun varrella Snellmanin-suvun talo.
Kemi-yhtiön metsäkonttori oli aluksi Kemijärvellä, koska siellä oli käynnissä Isokylän lohkon suursavotta. Vuonna 1900 metsäkonttori siirrettiin Rovaniemelle Konttisen kartanoon. Tunnetuin Kemi-yhtiön puunhankintaa johtaneista metsäpäälliköistä oli Hugo Richard Sandberg, joka organisoi muun muassa Nuortin konesavotan maailmansodan aikaan 1910-luvun puolivälissä. Kemi-yhtiö hankki puunsa yksityisiltä maanomistajilta hankintakauppoina, valtion metsien konsessio- ja huutokaupoista tai omista metsistään, joita sillä oli noin 75 000 hehtaaria ennen ensimmäistä maailmansotaa.Virtanen 1993, s. 398–401.
Kemi-yhtiö eli silloinen Trävaruaktiebolaget Kemi oli alkuaikoina leimallisesti Snellmanien johtama yritys. Kauppaneuvos Albert Oskar Snellman, J. W. Snellman G:son -kauppahuoneen päämies, oli toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana vain vuoden eli kuolemaansa saakka. Uudeksi toimitusjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi veljensä jälkeen astui Karl August ”Addi” Snellman, joka oli tässä tehtävässä aina kuolemaansa asti eli vuodet 1894–1918. Sen aikaisessa sahaukseen keskittyneessä yrityksessä keskeisimmät toimitusjohtajan yhteistyökumppanit olivat sahan isännöitsijä ja metsäpäällikkö. Snellmanin suvusta nousi sahan isännöitsijäksi K. A. Snellmanin veljenpoika Georg Snellman vuosiksi 1906–1918. Vaikka yhtiöllä oli selvät omistajatahot, yhtiön osakkeilla oli alettu käydä kauppaa Helsingin pörssissä vuonna 1916. Merkittäviin omistajamuutoksiin toimenpide ei kuitenkaan tässä vaiheessa vaikuttanut.Virtanen 1993, s. 55–67. pienoiskuva|Laitakarin saha vuonna 1934. Kemin kaupungin keskusta-alue eli Sauvosaari tulee kuvan vasempaan yläkulmaan. Snellmanin suvussa aiempien toimitusjohtajien Albert Oskarin ja Karl Augustin lisäksi Albert Oskarin vävy eversti Reinhold Weckman oli merkittävässä asemassa Snellmanin kauppahuoneen johdossa. Tilanne suvun sisällä tulehtui, sillä Karl August ajoi seuraajakseen poikaansa Augustia, Weckman taas sahan isännöitsijää, vaimonsa serkkua Georg Snellmania. Vuoden 1919 aikana tilanteessa ajauduttiin omistusjärjestelyihin, jolloin alkuperäinen omistajataho Bergbomit vetäytyivät pääosin yhtiön omistajuudesta. Suurimmaksi omistajatahoksi nousivat norjalaiset, muiden merkittävien omistajien ollessa Snellmanit ja Weckmanit. Tilanne ei ratkennut vaikka August Snellman valittiin tammikuussa 1919 toimitusjohtajaksi. Yhtiön hallitusta oli tähän asti johtanut toimitusjohtaja, mutta nyt hallituksen puheenjohtajaksi nousi pankinjohtaja Axel Ehrnrooth, joka edusti Privatbankenia – yhtiön yhdeksi suuromistajaksi noussutta tahoa. August Snellman ei halunnut hoitaa toimitusjohtajan tehtävää, vaan luopui siitä vuoden 1922 aikana.Virtanen 1993, s. 116–117, 142–156.
Kemi Oy:n vaikutus Lapissa näkyi ennen kaikkea puunhankinnassa ja uitossa. Yhtiö oli 1900-luvun alkupuoliskolla ylivoimaisesti suurin puun hankkija ja uittaja Kemijoessa. Kemi Oy hoiti Kemijoen uiton vuodesta 1893 eli perustamisestaan lähtien. Vielä 1930-luvulla Kemi Oy:n uittamien puiden osuus uitosta oli noin puolet. Sotien välisen ajan aina 1960-luvulle toinen Kemi Oy:n metsäpuolen päällikkö Jarl Sundqvist oli tunnettu kautta Lapin. Hän toimi tehtävässä vuodet 1927–1962 eli 35 vuotta. Hänen päällikkyysjaksonsa loppuvaiheessa kuorma-autot ottivat entistä suuremman osan puunkuljetuksesta. Suomen itsenäisyyden alkuvuosina Kemi Oy joutui näkyvään rooliin helmikuussa 1922, kun Itä-Karjalasta tunkeutui joukko entisiä suomalaisia punakaartilaisia Sallan-Savukosken alueen savotoille, joihin kuului Kemi Oy:n suuri savotta Värriössä. Siellä maahan saapuneet punakaartilaiset julistivat vallankumouksen alkaneeksi. Savotan työläisiä liittyi joukkoon ja kiersi myös alueen muilla savotoilla viiden päivän ajan palaten takaisin Itä-Karjalaan. Suomeen tunkeutumisen taustalla olivat käynnissä olleet suomalaisten tukemat heimosodat Itä-Karjalassa – viime vaiheessa Vienan alueen kansannousu.Virtanen 1993, s. 460–463.
Sahauksen rinnalle sellutuotantoa thumb|Karihaaran saha Kemissä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti W. G. Palmqvist ja se on rakennettu vuosina 1935–1937.
Kemi-yhtiön toimitusjohtajina toimineet Snellmanit olivat panostaneet erityisesti sahatavaran markkinointiin, myyntiin ja laivaukseen liittyviin kysymyksiin. Nyt uusi suvun ulkopuolinen toimitusjohtaja Herman Möller keskittyi tuotantolaitosten kehittämiseen ja johtamiseen. Myynti ei ollut hänen niin näkyvänä kuin edeltäjillään. Myyntipäälliköksi nousi edellinen toimitusjohtaja August Snellman, jolle tehtävä olikin sopivampi. Tässä tehtävässä hän oli kaksi vuosikymmentä vuodesta 1924 alkaen.
Suomen itsenäistyessä Kemiyhtiöstä tuli mekaanisen ja kemiallisen puunjalostuksen yritys. Kemi-yhtiö suunnitteli mäntypuuta raaka-aineena käyttävän sulfaattiselluloosatehtaan rakentamista 1907 ja 1914, mutta vasta 1919 Karihaaran saha-alueen naapurisaarelle Pajusaareen valmistui yhtiön ensimmäinen kuusipuuta käyttävä sulfiittiselluloosatehdas syksyllä 1919. Samaan aikaan käynnistettiin sahan uudistus- ja laajennusohjelma, jolloin sahan kymmenen raamia vaihdettiin kahdeksaan uuteen sekä kaikki laitteet vaihdettiin sähkökäyttöisiksi, joten höyryn aikakausi oli mennyt ohi.Virtanen 1993, s. 158.
Sulfiittiselluloosatehtaan rakentamisen mahdollisti Metsähallituksen kanssa vuonna 1913 tehty 30 vuoden mittainen hakkuusopimus miljoonasta pinokuutiometristä kuusipuuta. Seuraavaksi valmistui 1927 sulfaattiselluloosatehdas, joka käytti mäntypuuta raaka-aineena. Kemi-yhtiöllä olikin tietoinen pyrkimys vähentää suhdanneherkän sahaustoiminnan osuutta yhtiön liikevaihdoista. Tätä strategiaa lähti toteuttamaan uusi toimitusjohtaja Möller, joka johti yritystä 1923–1932.Virtanen 1993, s. 165–168.
Tilanne 1930-luvun alussa oli vaikea niin mekaanisen kuin kemiallisen metsäteollisuuden puolella. Sahauksessa markkinoille oli tullut Neuvostoliitto painaen myyntihintoja alas. Sellutuotteilla oli myös lamasta aiheutuvia myyntiongelmia. Kemi-yhtiöön hallitukseen nousi 1930-luvun alussa merkittävä yhtiön omistaja Rudolf Walden, joka sellukaupan asiantuntijana vaikutti toimitusjohtaja Möllerin toimintaan. Walden edusti yhtiökokouksissa valtakirjalla myös toista merkittävää omistajaa kenraali Mannerheimia, jonka veljentytär oli naimisissa Reinhold Weckmanin pojan Björn Weckmanin kanssa. Waldenin tulo yhtiön hallitukseen muutti näin Möllerin asemaa toimitusjohtajana. Möller irtisanoutui tehtävästään vuoden 1932 alussa.Virtanen 1993, s. 181–183.
thumb|Entisen Kemi Oy:n pääkonttori Karihaarassa Kemissä, Pajusaarentiellä. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti W. G. Palmqvist ja se valmistui 1936. Möllerin seuraaja Kemi-yhtiön toimitusjohtajana oli Karl Erik Ekholm – yhtiön hallituksessa toimineen kenraalimajuri Waldenin ehdokas. Hänen aikanaan, joka kesti vuoteen 1937, Karihaaran saha uudistettiin perusteellisesti. Siinä yhteydessä tehostettiin myös sahan ja sellutehtaan yhteistoimintaa. Sellutehtaan yli-insinöörinä oli alusta eli vuodesta 1915 alkaen toiminut Gustaf Adolf Finne, joka luopui tehtävistään vuoden 1933 aikana. Seuraajaksi tuli Reinhold Weckmanin poika Stig Weckman. Kemialliseen teollisuuteen tehtiin investointeja, muun muassa Kone ja Silta Oy toimitti selluloosatehtaalle kaksi Kamyr-kuivauskonetta vuosina 1933–1936. Molemmat koneet olivat 3200 mm leveitä. Merkittävänä käännekohtana yhtiössä oli vuosi 1934, jolloin sellutehtaiden voitto oli ensi kerran suurempi kuin sahojen. Sellutehtaiden liikevaihto oli ollut sahoja suurempi jo vuonna 1932.
Sahausta oli lisätty 1930-luvun alussa Karihaarassa korvaamalla tulipalossa tuhoutuneen Röyttän tuotanto. Ruotsin Haaparannalla ollut Sandvikin saha oli myyty 1930. Karihaaran sahan uudistuksen tuloksena siitä tuli Euroopan suurin saha vuoden 1936 lopulla. Sahaus keskittyi lopullisesti Karihaaraan, kun Laitakarin saha lopetettiin vuonna 1939. Kaikkinensa 1930-luvun loppupuolisko oli yhtiön taloudellisen vahvistumisen aikaa niin mekaanisen kuin kemiallisen metsäteollisuuden puolella. Pääkonttorin valmistuminen helmikuussa 1936 ilmensi myös yhtiön ulkoista arvovaltaa. Helsingin pörssissä Kemi-yhtiön osake on arvioitu olleen vuosina 1936-1938 keskimääräistä selvästi kiinnostavampi sijoituskohde sekä koko teollisuuden että metsäteollisuuden osakkeiden joukossa.Virtanen 1993, s. 183–187.
K. E. Ekholm kutsuttiin vuonna 1937 Kymiyhtiön toimitusjohtajaksi, ja hän jätti Kemi-yhtiön kesäkuussa 1937. Hänet valittiin sittemmin Kemi-yhtiön hallitukseen aina vuoteen 1952 asti. Uudeksi toimitusjohtajaksi nousi Snellmanien kauppahuoneen jälkeläinen tekniikan tohtori Stig Weckman, joka äitinsä puolelta oli Snellmaneja. Hän oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1932, ja hän oli ollut tiiviisti mukana yhtiön sellutuotannon kehittämisessä. Samassa yhteydessä hallituksen puheenjohtajaksi nousi entinen toimitusjohtaja, Stig Weckmanin serkku August Snellman. Kemi-yhtiön johtopaikat olivat näin J. W. Snellman G:sonin perillisten hallussa.Virtanen 1993, s. 188–189.
Sotien ja niiden jälkeinen aika