Alfonso II Siveä tai Trubaduuri, esp. el Casto, el Trovador; (1.–25. maaliskuuta 1152 tai n. 1157 Perpignan tai Barcelona tai Huesca, Aragonian kuningaskunta – 25. huhtikuuta 1196 Perpignan, Roussillon, Katalonia) oli espanjalainen hallitsija, Barcelonan kreivi vuosina 1162–1196 ja Aragonian kuningas vuosina 1164–1196.

Hänen isänsä oli Barcelonan kreivi Ramón Berenguer IV ja äitinsä Aragonian kuningatar Peronella. Alfonso oli heidän ainoa lapsensa, hänen äidinisänsä oli kuningas Ramiro II. Miehensä kuoltua vuonna 1162 Peronella luopui kruunusta 10-vuotiaan poikansa hyväksi.

Kuningas Alaikäisyyden aikana Englannin kuningas Henrik II toimi Alfonson valtionhoitajana, ja hänen luotettuina neuvonantajinaan toimivat Guillém Ramón de Moncada ja Guillém de Torroja. Hän onnistui tunkeutumaan joukkoineen oksitaanien maihin ja saamaan ne hallintaansa, minkä hän turvasi Englannin kuninkaan tuella.

Aragonian osallistuminen Ranskan asioihin kasvoi tasaisesti Alfonsin hallituskaudella. Teruelin kaupungin valloitus vuonna 1171 kuitenkin avasi tien Valencian valloitukselle. Vuonna 1179 Cazorlan sopimus hänen liittolaisensa Kastilian kuningas Alfonso VII:n kanssa vahvisti molempien maiden tulevat takaisinvalloituksen eli reconquistan alueet. Testamentissaan Alfonso noudatti espanjalaista tapaa ja jakoi valtakuntansa, Provence menetettiin näin Aragonian kruunulle.

Hänen hallituskautensa aikana perustettiin Santa María de Albarracínin ja Teruelin kaupungit. Hän teki myös yhteistyötä kastilialaisten kanssa, erityisesti Cuencan piirityksessä vuonna 1177, varmistaen Alfonso VII:n luopumisen Aragoniasta. Molempien osapuolten etenemisalueet määriteltiin Cazolan sopimuksessa vuonna 1179.

Valistuneena hallitsijana hän näyttää omistaneen aikaa provencenkieliselle runoudelle. Hän oli San Juan de la Peñan 1300-luvun kronikan mukaan se kuningas, joka vaihtoi Aragonian vaakunan ja tunnukset sekä otti käyttöön vaakunassa näkyvät palkit. Hän oli ensimmäinen kuningas, joka sellaisenaan käytti Aragonian palkit -symbolia, joka näkyy hänen kansliansa käyttämissä sineteissä. Tämä tunnus näyttää olevan peräisin edellisen kuninkaan hallituskaudelta, vaikka se aina yhdistettiin Aragonian kuningashuoneeseen.

Hänen hallituskautensa kohokohtia olivat Sijenan luostarin perustaminen sekä ensimmäinen laaja historiallisen tekstin, Liber Regumin julkaiseminen aragonian kielellä. Sen merkitys on huomattava sekä historiallisesta että kielitieteellisestä näkökulmasta, edustamalla aragonian kielen varhaisinta vaihetta. Tämä tuntemattoman kirjoittajan tekemä teksti kertoo kuninkaiden sukupuun aina Raamatusta Aragonian kuninkaisiin saakka. Puoliso, kuningatar Sancha perusti Santa María de Sijenan luostarin. pienoiskuva|Alfonso II:n sinetti.

Avioliitto ja jälkeläiset Hän avioitui 18. tammikuuta 1174 Zaragozassa El Salvadorin katedraalissa Kastilian prinsessa Sanchan (1154/1155–1208) kanssa, joka oli Leónin ja Kastilian kuningas Alfonso VII:n ja Puolan prinsessa Richezan ainoa lapsi ja perijätär. pienoiskuva|Alfonso II ja kuningatar Sancha hovinaisten ympäröimänä, kuvitus käsikirjoitukseen Liber feudorum maior 1150.Heille syntyi ainakin kahdeksan lasta:

Pedro, Pietari II Katolilainen (1174/1176 – 14. syyskuuta 1213), Aragonian kuningas ja Montpellierin herra. Constanza (1179 – 23. kesäkuuta 1222), avioitui (1) 1196/1198 Unkarin kuningas Imre I:n kanssa, heille syntyi poika Ladislaus; avioitui (2) 1209/1210 tulevan Saksan kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin, 14-vuotiaan Sisilian ja Jerusalemin kuningas Fredrik II:n kanssa, heille syntyi poika Heinrich (Henrik VII). Alfonso II (1180 – helmikuu 1209), Provencen, Millaun ja Razèsin kreivi. Eleonor (1182 – helmikuu 1226), avioitui 1202 Toulousen kreivi Raimund VI:n kanssa. Ramón Berenguer (n. 1183/1185), kuoli pienenä lapsena. Sancha (1186 – vuoden 1241 jälkeen), avioitui Toulousen kreivi Raymond VII:n kanssa maaliskuussa 1211. Sancho, kuoli pienenä lapsena. pienoiskuva|Alfonso I:n isältään Ramon Berenguer IV:lta saamat perintömaat vuonna 1162.Fernando (1190–1249), sisterssiläismunkki Real Monasterio de Santa María de Pobletin luostarissa, 1205 Montearagónin luostarin apotti. Dulce (1192 – ?), nunna Real Monasterio de Santa María de Sijenan luostarissa, hänestä tuli lopulta Johanniittojen ritarikunnan komentaja.

vasen|pienoiskuva|Carzolan sopimuksen vuonna 1179 aluejako. pienoiskuva|Alfonso II:n hautamonumentti Real Monasterio de Santa María de Pobletin luostarissa, mestari Cascalis n. 1349. pienoiskuva|Pyreneiden niemimaan kuningaskunnat Alfonso II:n kuoleman aikoihin vuonna 1195.

Perintö Testamentissaan Alfonso II määräsi, että hänen kuoltuaan huhtikuussa 1196 hänen alueensa jaettaisiin kahden pojan, Aragonian kuningas ja Barcelonan kreivi Pietarin ja Provencen, Millaun ja Gévaudanian kreivi Alfonson kesken.

Tässä testamentissa kuningas antoi nuoremmalle pojalleen alueen ja lisäksi hyväksyi tarpeen saada Provencelle oma käskynhaltija. Vuonna 1185 Alfonso II nimitti alaikäisen poikansa Alfonsin Provencen kreiviksi, joten kuningas uskoi Provencen hallinnon valtionhoitajille Roger Bernard I Foix'lle (1185–1188), Barral de Marseille'lle (1188–1192) ja Lope Jiménezille.

Alfonso II:n kuoleman jälkeen seuraajaksi nousi hänen poikansa Pietari Katolilainen. Tytär Constanza avioitui vuosien 1196–1200 välisenä aikana Unkarin kuningas Imren kanssa ja tämän kuoltua vuonna 1204, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II:n kanssa.

Lähteet

Luokka:Aragonian hallitsijat‎ Luokka:Trubaduurit Luokka:Espanjalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1157 syntyneet Luokka:Vuonna 1196 kuolleet