Tatarstan, virallisesti Tatarstanin tasavalta, on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Itä-Euroopassa Volga- ja Kamajokien ympärillä. Tatarstan on väkiluvultaan yksi Venäjän suurimmista tasavalloista. Tatarstanin pääkaupunki on Kazan.
Tatarstanin tasavaltaa edelsi vuonna 1920 perustettu Tatarstanin ASNT. Sen ja nykyisen tasavallan nimikkokansa ovat turkkilaiset tataarit. Alueen monivaiheisen historian aikana varhaisin tunnettu järjestäytynyt valtio oli keskiaikainen Volgan Bulgaria, joka omaksui islaminuskon vuonna 922. Tätä juhlitaan vuosittain Tatarstanin Bolgarin kaupungissa. Tatarstan on keskeinen osa Venäjän ja islamilaisen maailman välistä yhteistyötä.
Tatarstanin viralliset kielet ovat tataari ja venäjä, ja suurimmat uskonnot sunni-islam ja ortodoksinen kristinusko. Vuonna 2014 Tatarstanissa oli 1,428 rekisteröityä moskeijaa ja 319 kirkkoa. Tatarstanin mufti on vuodesta 2013 Kamil Samigullin. Tatarstanin metropoliitta vuodesta 2020 on Kirill (Mihail Nakonetšnyi). Vuonna 2021 Tatarstanissa oli asukkaita 4 004 809.
Tatarstan on Venäjän taloudellisesti kehittyneimpiä alueita. Tatarstan sijoittuu Venäjällä neliökilometriä kohden mitattuna toiseksi heti Samaran alueen jälkeen sen teollisuustuotannossa. Tatarstanin talous keskittyy öljyyn, kaasuun ja petrokemiaan, mutta myös tekniikka-, tekstiili-, vaatetus-, puunjalostus- ja elintarviketeollisuus ovat keskeisessä asemassa. Tatarstanilainen öljy- ja kaasuyhtiö on Tatneft.
Tatarstan on perinteisesti eronnut muista Venäjän "etnisistä tasavalloista" suhteellisen laajan autonomiansa vuoksi. Tasavaltojen itsehallintoa on kuitenkin kasvavissa määrin kavennettu, mikä on vaikuttanut myös Tatarstanin asemaan. Yksi näkyvimmistä muutoksista on ollut tasavaltojen päämiesten presidentti-nimikkeen poistaminen ja sen korvaaminen nimityksellä "johtaja". Tatarstan oli viimeinen Venäjän tasavalta, jolla muutos tuli voimaan (2023). Tatarstanin johtaja on Rustam Minnihanov.
Etymologia
Termillä "tataari" on pitkä ja monimutkainen historia, mutta tasavallan nimessä se viittaa sen nimikkokansaan, tataareihin.
Pääte "-stan" tulee persian kielestä (ـستان, stân). Se on toponyymisuffiksi, joka merkitsee [jonkun] "paikka", "maa", tai "paikka / maa, jossa on runsaasti". Se esiintyy monien alueiden nimissä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa sekä osissa Kaukasiaa ja Venäjää. (Turkestan, Baškortostan, Kazakstan, Uzbekistan, Turkmenistan).
Tataariksi tasavallasta käytetään nimeä Tatarstan Respublikası (Татарстан Республикасы), tai vaihtoehtoisesti Tatarstan Cömhüriyäte (Татарстан Җөмһүрияте; arabialaisesta jumhūriyya جمهورية).
Neuvostoaikana Tatarstan (silloinen ASNT) tunnettiin lisänimellä "Tataria" (Татария, Tatariya).
Historia Muinaisaika Alueen asutus juontaa juurensa Acheulin ajan loppupuolelle. Paleoliittisia monumentteja on löydetty Volgan alueelta. Myös lukuisia pronssikauden monumentteja on löydetty.
Varhaiskeskiajalla Kasaarien kaanikunta muodostui osittain Volga-joen ala- ja keskijuoksusta.
Keskiaika vasen|pienoiskuva|293px|Tatarstanin presidentit Rustam Minnihanov ja Mintimer Šaimijev juhlistamassa Volgan Bulgarian islamin uskoon kääntymisen vuosipäivää. (2010, Kazan).
Volgan Bulgaria (–1236)
900–1200-luvuilla Keski-Volgan alueella oli Volgan Bulgaria, jonka väestön perustana olivat bulgaarit. He muuttivat alueelle Donin ja Volgan alajuoksuilta. Vuonna 922 Bulgaria kääntyi islamiin. Burtasseista löytyy mainintoja Volgan varrella bulgaarien ja kasaarien maiden välissä.Denis Sinor: The Cambridge History of Early Inner Asia, s. 248−249. Cambridge University Press, 1990. . (englanniksi)
Ennen 400-lukua unkarilaiset heimot muuttivat vähitellen Volga-joen mutkan lähelle, nykyisen Kazanin alueelle. Myöhemmin he muuttivat Donin ja alemman Dnepr-joen väliselle alueelle, jossa he asuivat lähellä bulgaareja. Yhteisen kiinnostuksen kohteen vuoksi Tatarstanin ja Unkarin tutkijat ovat nykypäivänä tehneet yhteistyötä.
Kultainen orda (1240–1438)
Vuosina 1222–1236 mongolijoukot hyökkäsivät Volgan Bulgariaan, mikä päättyi valtion tappioon ja alueen liittämiseen Kultaiseen ordaan vuonna 1243 . Ensimmäinen ordan pääkaupunki (1200-luvulla), poliittinen, kauppa- ja käsityökeskus oli Bolgarin kaupunki. Modernin Tatarstanin alue oli osa ordaa bulgarian valtiona (Bolğar ulus). 1400-luvun puoliväliin mennessä Kultaisen ordan heikkenemisen seurauksena Ulu-Muhammed (Oluğ Möxəmmət) valloitti sen.
Kazanin kaanikunta (1438–1552)
Kazanin kaanikunnan perusti Ulu-Muhammed, joka kuului yhteen "tšingidien haarasta". Hänen isänsä joutui pakenemaan ordasta sisällisriitojen vuoksi. Muhammad valloitti vuoteen 1445 mennessä Kazanin ja sen ympäristön, joka kuului yhdelle Kultaisen ordan pienistä vasalleista. 1400–1500 -lukujen taitteessa Kazanin kaanikunta taisteli Venäjän kanssa vallasta alueella, mikä päättyi kaanikunnan siirtymiseen Moskovan alaiseksi. pienoiskuva|Kazanin yliopisto vuonna 1894. Kazanin valloituksen jälkeen (1552) ja Pietari Suuren alueelliseen valtiouudistukseen saakka (1708) olemassa oli "Kazanin ujesti". Se liitettiin lopulta Kazanin kuvernementtiin. (1708–1917).Справочник по городу Казани и Казанской губернии на 1920 г. Ч. 1. Центральные, губернские и уездные установления. Казань, 1920.
Neuvostoaika
Sisällissota (1918–1920)
Volgan alueen kansojen kongressissa (Milli Majlis) päätettiin 20. marraskuuta 1917 Kazanin ja Ufan kuvernementtien ja osittain viereisten maakuntien alueelle julistaa Idel-Uralin tasavalta. Vaikka tämä valtiokokonaisuus käytännössä luotiin 1. maaliskuuta 1918, suunniteltu muodollinen julistus ei toteutunut bolshevikkineuvostojen ja puna-armeijan vallankumouksellisen päämajan vastustuksen vuoksi. Elokuussa 1918 valkoinen armeija valtasi Kazanin, ja syyskuussa 1918 sen miehittivät punaiset.Татарский энциклопедический словарь. Казань: Институт Татарской энциклопедии АН РТ, 1999.
Tataarien ASNT
22. maaliskuuta vuonna 1920 Venäjän SFNT:n kansankomissaarien neuvoston puhemies V.I. Lenin sai Kremliin vieraakseen tataarilaisia poliitikkoja, kuten S. G. Said-Galijev. Aiheena oli tataarilaisen tasavallan perustaminen. Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin saman vuoden toukokuussa.
30. elokuuta 1990 – 7. helmikuuta 1992 Tatarstan oli sosialistinen neuvostotasavalta (SNT) ja 7. helmikuuta 1992 alkaen Tatarstanin tasavalta.
Tatarstanin tasavalta (1992–nykypäivä) pienoiskuva|Presidentti Mintimer Šaimijev ja mufti Talgat Tadžuddin. (1992). Neuvostoliiton romahtamisen seurauksena Tatarstanin tasavallan korkein neuvosto hyväksyi 26. joulukuuta 1991 julistuksen Tatarstanin tasavallan liittymisestä Itsenäisten valtioiden yhteisöön. Mintimer Šaimijev oltiin valittu presidentiksi 12. kesäkuuta.
Tatarstanissa pidettiin 21. maaliskuuta 1992 kansanäänestys Tatarstanin tasavallan itsenäisyydestä. Kysymykseen: "Oletko samaa mieltä siitä, että Tatarstanin tasavalta on suvereeni valtio, kansainvälisen oikeuden subjekti, joka rakentaa suhteitaan Venäjän federaatioon ja muihin tasavaltoihin ja valtioihin tasa-arvoisten sopimusten pohjalta?" Yli puolet äänestykseen osallistuneista tasavallan kansalaisista äänesti puolesta. Kuitenkin ennen tätä Venäjän SFNT:n perustuslakituomioistuimen 30. elokuuta 1990 annetussa Tatarstanin SNT:n valtion suvereniteettia koskevassa julistuksessa määrättiin joukko säännöksiä, jotka rajoittavat sen toimintaa. Постановление Конституционного Суда РСФСР от 13.03.1992 № П-Р3-I
31. maaliskuuta 1992 Tatarstan kieltäytyi allekirjoittamasta liittovaltiosopimusta. Huhtikuussa 1992 Venäjän federaation ja Tatarstanin viranomaisten välillä käytiin ensimmäiset neuvottelut Tatarstanin tasavallan liittymisestä liittovaltiosopimukseen. Tämän seurauksena vuonna 1994 tehtiin sopimus "Venäjän federaation ja Tatarstanin tasavallan hallintoelinten välisen toimivallan rajaamisesta ja keskinäisestä toimivallan siirtämisestä".
30. marraskuuta 1992 otettiin käyttöön Tatarstanin tasavallan uusi perustuslaki, joka julisti sen itsenäiseksi valtioksi.Закон Республики Татарстан от 6 ноября 1992 года № 1665-XII
Venäjän perustuslain kansanäänestyksessä 12. joulukuuta 1993 Tatarstanissa äänestäneistä 74,84 % äänesti Venäjän federaation perustuslain hyväksymisen puolesta. Laissa Tatarstan määritellään Venäjän federaation subjektiksi. Tatarstanin viranomaiset olivat kehottaneet väestöä boikotoimaan kansanäänestystä, ja äänestysprosentti oli siten vain noin 15 %.
15. helmikuuta 1994 presidentti Boris Jeltsin ja Venäjän federaation hallituksen puheenjohtaja V. Tšernomyrdin sekä Tatarstanin tasavallan presidentti Mintimer Šaimijev ja Venäjän pääministeri M. Sabirov allekirjoittivat sopimuksen "Venäjän federaation valtion viranomaisten ja Tatarstanin tasavallan valtion viranomaisten välisen toimivallan rajaamisesta ja keskinäisestä toimivallan siirtämisestä". Sopimuksen tekemistä edelsi pitkä neuvotteluprosessi, joka alkoi jo vuonna 1991 .Sopimuksessa Tatarstan julistettiin Venäjän kanssa yhdistyneeksi valtioksi. Sopimuksen mukaan Tatarstanin tasavalta sai oikeuden omaan perustuslakiinsa ja lainsäädäntöönsä, oikeuden perustaa ja kantaa tasavallan veroja, ottaa käyttöön tasavallan kansalaisuus, luoda ja ylläpitää suhteita Venäjän federaation ja ulkomaiden muodostaviin yksiköihin, perustaa kansallispankki, ja harjoittaa itsenäisesti ulkomaista taloudellista toimintaa.
2000-luku vasen|pienoiskuva|Vladimir Putin ja mufti Gusman Ishakov. (2000). Vuonna 2000 Tatarstanista tuli osa Volgan federaatiopiiriä. Vuoden 2000 jälkeen Tatarstanin perustuslakia alettiin mukauttaa Venäjän perustuslain kanssa. Tatarstanin valtioneuvosto hyväksyi 19. huhtikuuta 2002 tasavallan perustuslain uuden version, jonka mukaan Tatarstan on Venäjän federaation kanssa yhdistynyt valtio eikä kansainvälisen oikeuden alla.
Tatarstanin valtioneuvosto hyväksyi lokakuussa 2005 uuden sopimuksen vallanjaosta Tatarstanin ja liittovaltion keskuksen välillä, jonka seurauksesta se menetti joitain aiempia taloudellisia etujaan. Asiakirjassa määritellään kaksi valtion kieltä, venäjä ja tataari, samoin kuin tasavallan korkeimman virkamiehen tarve osata molempia. Alue säilytti oikeuden myöntää kaksikielisiä passeja, joissa oli tasavallan vaakunan kuva. Vuonna 2006 Vladimir Putin ja Tatarstanin presidentti Mintimer Šaimijev allekirjoittivat sopimuksen, jonka valtionduuma hyväksyi, mutta liittoneuvosto käytti veto-oikeuttaan. Parlamentin ylähuoneen puhemies Sergei Mironov sanoi, että "on vaarallista hyväksyä tämä sopimus", koska se heikentää federalismin perustaa. Siitä huolimatta, neljä kuukautta myöhemmin Vladimir Putin esitti jälleen sopimusluonnoksen duumalle, ja edustajat voittivat onnistuneesti liittoneuvoston veto-oikeuden. Asiakirja oli voimassa 10 vuotta, sitä ei uusittu ja se vanheni heinäkuun 2017 lopussa.
Venäjän tunnustaessa Abhasian ja Etelä-Ossetian, tataarilainen organisaatio Milli Melijis julisti Tatarstanin itsenäiseksi ja pyysi YK:n tunnustamista 20. joulukuuta 2008. Sekä YK että Venäjän hallitus kuitenkin jättivät julistuksen huomioimatta.The Tatars: The History of the Tatar Ethnic Groups and Tatar Confederation. Charles River Editors, 2020.Azade-Ayse Rorlich: The Volga Tatars: A Profile in National Resilience. Hoover Institution Press; 1st edition, 2017.
pienoiskuva|Tatarstanin nykyinen johtaja Rustam Minnihanov. (2021). Vuonna 2023 Tatarstanin perustuslakiin tehtiin merkittäviä muutoksia, jotka poistivat määräykset tasavallan suvereniteettista, Tatarstanin ja Venäjän välisestä sopimuksesta, Tatarstanin kansalaisuudesta, Tatarstanin perustuslakituomioistuimesta. Myös titteli Tatarstanin presidentti muuttui Tatarstanin johtajaksi.