thumb|Jääkärimerkki Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

R Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö __NOTOC__

Erkki Johannes Raappana

Juhana Raassina () oli suomalainen reservin luutnantti. Raassinan vanhemmat olivat maanviljelijä Juhana Raassina ja Ingeborg Tolkki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Anna Karoliina Komulaisen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja kaksivuotisen liikemiesten kauppa-iltakoulun Sortavalassa sekä suoritti yksityisesti osan keskikoulukurssia vuonna 1923. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1924. Raassina työskenteli liikemiehenä Savonlinnassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan elokuussa 1917. Raassina palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen elokuussa vuonna 1918 ja astui 18. lokakuuta 1918 alkaen varavääpelinä palvelukseen Sortavalan rajavartioryhmän 3. pataljoonan 1. komppaniaan, jossa hän toimi komppanianvääpelinä ja joukkueenjohtajana. Sortavalasta Raassina siirtyi 1. huhtikuuta 1919 Salmin ja 23. lokakuuta 1920 alkaen Kainuun rajavartiostoon. Hän osallistui myös 7. maaliskuuta – 17. maaliskuuta 1920 Porajärvellä käytyihin taisteluihin. Porajärvellä hän toimi joukkueenjohtajana ja hoiti ajoittain komppanianpäällikönkin tehtäviä. Hän erosi armeijasta 31. lokakuuta 1929 ja työskenteli sen jälkeen Pohjolan Osake-Pankin Kuhmoniemen konttorin esimiehenä. Hänet on haudattu Kuhmoon. Ylennykset: Varavääpeli 21. lokakuuta 1918, Reservin vänrikki 13. kesäkuuta 1924, Reservin luutnantti 6. joulukuuta 1928. Kunniamerkit: 18px|Jääkärimerkki Jääkärimerkki, 35px|Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristin kunniamerkkinauha Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Hjalmar Raatikainen

Emil (Olavi) Railo ent. Emil Granström () oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen äitinsä oli Leena Sofia Antintytär. Hän kävi kansakoulun ja puutarhakoulun sekä työskenteli puutarhurina Helsingissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekäAa-joella. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa, missä hän haavoittui 23. huhtikuuta 1918. Railo määrättiin sisällissodan jälkeen 12. heinäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 4. komppaniaan, josta hän erosi 4. kesäkuuta 1919 vain voidakseen osallistua Karjalan (Aunuksen) retkeen. Railo kuoli espanjautautiin Helsingissä 3. helmikuuta 1920. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli elokuussa 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Aaprami Arvid Raja myöh. Rinne Hänen sukunimensä oli vuoteen 1920 saakka Raja () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Kristiina Raja. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Helmi Aino Gustava Nybergin kanssa. Rinne työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 5. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Rinne astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi ensin Jääkäripioneeripataljoonassa, josta hänet siirrettiin 16. maaliskuuta 1918 alkaen 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella. Rinne siirrettiin sisällissodan jälkeen 15. heinäkuuta 1918 alkaen Pioneerikoulutuspataljoonaan ja 24. maaliskuuta 1919 alkaen Pioneeripataljoona 2:een, joissa hän toimi kuormastovääpelinä. Hän erosi armeijan palveluksesta 1. lokakuuta 1920, mutta astui takaisin palvelukseen jo 1. joulukuuta 1920 ja hänet sijoitettiin kuormastovääpeliksi Kaartin jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Kaartin jääkäripataljoonasta hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1921 alkaen kuormastovääpeliksi Suomen valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan. Valkoisesta kaartista hänet siirrettiin 20. toukokuuta 1922 Tampereen rykmentin I pataljoonaan, missä hän toimi 1. syyskuuta 1928 alkaen rehumestarina. Hänet on haudattu Lahteen. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Kersantti 15. syyskuuta 1918, Vääpeli 23. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 35px|Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitalin kunniamerkkinauha Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali, 18px Jääkärimerkki.

Samuli Raja () oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen äitinsä oli Kristiina Raja. Raja työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 5. tammikuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Raja astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueen varajohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamassa, Kivennavalla ja Raivolassa, jossa hän kaatui taistelussa 23. huhtikuuta 1918. Hänet haudattiin Keuruun sankarihautaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki.

Kaarle Aukusti Rajala () oli suomalainen jääkäri ja Viron armeijan vääpeli. Hänen vanhempansa olivat torppari Antti Rajala ja Anna Helena Heimari. Rajala työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Rajala astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kuokkalassa ja etenemiseen Rajajoelle. Rajala siirrettiin sisällissodan jälkeen 12. heinäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 4. komppaniaan. Hän erosi armeijan palveluksesta 14. tammikuuta 1919 vain liittyäkseen Viron vapaussotaan lähteviin joukkoihin. Hän kuului Viron vapaaehtoiseen retkikuntaa ja hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi Pohjan Poikain rykmentin I pataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui Viron vapaussodan taisteluihin Varnassa, Valkissa, Marienburgissa ja Potserissa. Virosta palattuaan hän liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, jossa hän katosi syksyllä vuonna 1919, eikä hänestä sen koommin ole kuultu. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 12. heinäkuuta 1918, Vääpeli 31. maaliskuuta 1919 (Girossa). Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk. , 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px|Viron vapaudenristi II/3 lk. kunniamerkkinauha Viron vapaudenristi II/3 lk., Viron Vapaussodan muistomitali.

Gustav Eliel Rajander Rajander käytti Saksassa peitenimeä Fredriksson, () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kauppias Gustaf Fredrik Rajander ja Augusta Margareta Bergsten. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1900 Maria Mathilda Holmin kanssa. Rajander kävi kansakoulun ja työskenteli liikemiehenä Vaasassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 29. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 23. heinäkuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rajander astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan lähettialiupseeriksi 1. jääkäriprikaatin esikuntaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Kämärällä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen Rajander sijoitettiin armeijan uudelleen järjestelyn yhteydessä kansliavääpeliksi Suomen valkoisen kaartin esikuntaan, josta hänet siirrettiin 7. marraskuuta 1918 Kaartin jääkäripataljoonaan, jossa hän toimi upseerikerhon hoitajana. Armeijasta Rajander erosi 31. toukokuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen kanslistina ja työnjohtajana Kruunupyyn työlaitoksella. Myöhemmin hän työskenteli Strengbergin tupakkatehtaan palveluksessa vahtimestarina aina vuoteen 1942 saakka. Ylennykset: Aliupseeri 1 1. helmikuuta 1918, Varavääpeli 9. kesäkuuta 1918, Vääpeli 4. lokakuuta 1918. Kunniamerkit: 35px Vapaudenmitali 1. lk. , 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Saara Rampanen

Gustaf Holger Ramstedt () oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat palomestari Gustaf Adolf Ramstedt ja Maria Guetava Grundströrn. Hän avioitui vuonna 1943 Irma Aili Marita Björkgrenin kanssa. Ramstedt kävi kansakoulun ja työskenteli sen jälkeen autonkuljettajana Pietarsaaressa. Hän toimi jääkärialokkaiden oppaana Pietarsaaren seuduilla ja osallistui 5. joulukuuta 1915 suoritettuun jääkärietappimies Johannes Sandvikin vapauttamiseen Pietarsaaren poliisilaitokselta. Tämän episodin jälkeen matkusti Saksaan ja liittymistään vapaaehtoisena siellä sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 11. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon. Täydennysjoukosta hänet komennettiin värväys- ja etappi tehtäviin Ruotsiin ja Suomeen. Suomen sisällissodan alkaessa hän kuului Pietarsaaren suojeluskuntaan. Itse sisällissotaan hän osallistui joukkueenjohtajana aluksi Keski-Pohjanmaan reservipataljoonan 1. komppaniassa ja myöhemmin Porin rykmentin 3. pataljoonan 3. komppaniassa. Ramstedt osallistui sisällissodan taisteluihin Laitikkalassa ja Alvettulassa. Armeijasta hän erosi 23. toukokuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen liikemiehenä Pietarsaaressa. Hänet on haudattu Pietarsaareen. Ylennykset: Vääpeli 2. huhtikuuta 1918. Kunnianterkit: 35px Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, 35px Vapaussodan muistomitali soljen kera, 18px Jääkärimerkki, 35px Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.