Erikoisjääkäripataljoona (ERIKJP) on Utin jääkärirykmentin joukkoyksikkö ja Suomen puolustusvoimien erikoisjoukkotoiminnan keskus. Se toimii kahdella paikkakunnalla Kouvolan Utissa ja Kirkkonummen Upinniemessä. Pataljoona perustettiin vuonna 2005 yhdistämällä Laskuvarjojääkärikoulu ja Sotilaspoliisikoulu.
Pataljoonan yksiköt ovat varusmiehistä laskuvarjohyppytaitoisia laskuvarjojääkäreitä kouluttava Laskuvarjojääkärikomppania sekä ammattisotilaista koostuvat Puolustusvoimien operatiiviset erikoisjoukot Erikoisjääkärikomppania ja Erikoistoimintaosasto. Merelliseen erikoisjoukkotoimintaan keskittyvä Erikoistoimintaosasto liitettiin pataljoonaan Rannikkoprikaatin Meritiedustelupataljoonasta vuonna 2022. Utin jääkärirykmentin järjestämän puolustusvoimien erikoisjoukkokurssin suorittaneet reserviläiset voivat hakeutua pataljoonan ammattiyksiköihin erikoisjääkäriksi tai taistelusukeltajaksi erikoisjoukkoaliupseerin virkaan.
Pataljoona toimii läheisessä yhteistyössä rykmentin muiden pataljoonien Helikopteripataljoonan (HEKOP) ja Tukipataljoonan (TUKIP) kanssa. HEKOP vastaa erikoisjoukkoilmailusta NH90- ja MD 500 -helikoptereilla ja TUKIP erikoisjoukkojen tarvitsemasta suojasta, huollosta ja johtamisjärjestelmistä. Hyppytoiminnassa pataljoona tukeutuu myös Satakunnan lennoston Tukilentolaivueeseen ja sen CASA C-295M -kuljetuskoneisiin.
Puolustusvoimien perustehtävien sotilaallisen maanpuolustuksen, viranomaisyhteistyön ja kansainvälisen kriisinhallinnan lisäksi Suomen erikoisjoukot on koulutettu erikoisjoukkojen tehtävätyyppeihin, joita ovat erikoistiedustelu, niin sanottu suora toiminta eli vaativat taistelu-, tuhoamis- ja kiinniottotehtävät sekä sotilaallinen avunanto.
Koulutus
Laskuvarjojääkärikomppania antaa varusmiehille peruskoulutusta maavoimien erikoisjoukkojen tiedustelu- ja taistelutehtäviin maastossa ja rakennetulla alueella. Koulutus koostuu ase-, ampuma-, taistelu- ja vesistökoulutuksesta sekä laskuvarjohyppykoulutuksesta ja yhteistoiminnasta helikoptereiden kanssa. Perustehtäviensä lisäksi kukin laskuvarjojääkäri erikoistuu muun muassa viestitoimintaan, pioneeritoimintaan tai lääkintään.
Koulutukseen haetaan ennen varusmiespalvelusta erikoishaun kautta, ja siihen valitaan kaksipäiväisten valintakokeiden perusteella 60–80 henkilöä. Vuoden 2026 koulutukseen haki 704 henkilöä, joka oli ennätysmäärä.
Kaikki komppanian varusmiehet palvelevat 347 vuorokautta ja saavat vähintään aliupseeritasoisen johtajakoulutuksen. Noin 20 prosenttia koulutetaan reserviupseereiksi omalla erikoisjoukkoreserviupseerikurssilla, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990. Myös Raja- ja merivartiokoulun Erikoisrajajääkärikomppanian upseerioppilaat ovat käyneet saman kurssin vuodesta 2014 alkaen.
Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssi on ammattimaisen erikoisjoukkotoiminnan peruskurssi, johon voivat hakeutua alle 30-vuotiaat varusmiehenä vähintään aliupseerikoulutuksen saaneet henkilöt puolustushaarasta ja aselajista riippumatta. Vuoden mittaisella kurssilla palvellaan sopimussotilaan virassa, ja sen suorittaminen on edellytyksenä hakeutumiselle pataljoonan ammattiyksiköihin. Erikoisjoukkokurssille on valittu vuosittain noin 15 henkilöä, joskin vuonna 2026 kurssin vahvuutta ollaan lisäämässä. Vuoden 2026 erikoisjoukkokurssille haki 230 henkilöä, joka oli ennätysmäärä.
Erikoisjääkärikomppania ja Erikoistoimintaosasto ovat pataljoonan ammattiyksiköitä, joissa palvellaan erikoisjääkärinä tai taistelusukeltajana erikoisjoukkoaliupseerin määräaikaisessa virassa. Virka kestää kerrallaan viisi vuotta, ja se voidaan uusia kahdesti. Yksiköiden operaattorit palvelevat myös ulkomailla harjoituksissa ja kriisinhallintaoperaatioissa.
Historia
Toisen maailmansodan kaukopartioista Laskuvarjojääkärikouluun
thumb|Suomalainen kaukopartio Rukajärven suunnalla jatkosodassa vuonna 1942.
Laskuvarjohyppykoulutusta järjestettiin suomalaisille joukoille pienimuotoisesti jo toisen maailmansodan aikana. Ensimmäinen kurssi pidettiin joillekin Päämajan kaukopartiosotilaille välirauhan aikana huhtikuussa 1941. Kolme kaukopartiomiestä kävi hyppykurssin Saksassa vuoden 1943 lopulla ja kaukopartio-osastoista muodostetun Erillisen pataljoonan 4 sotilaille järjestettiin kolme hyppykurssia Valkealan Utissa keväällä 1944. Hyppyjen lukumäärä varsinaisissa sotatoimissa jäi kuitenkin vähäiseksi. Muualla Euroopassa useat valtiot olivat perustaneet laskuvarjojoukkoja maailmansotien välissä ja laskuvarjohypyt tulivat tunnetuksi Kreetan taistelun, Normandian maihinnousun ja Market Gardenin kaltaisissa suurissa maahanlaskuoperaatioissa. Koulutus yleistyi toisen maailmansodan jälkeen ja joukkoja käytettiin myös 1950-luvun konflikteissa kuten Indokiinan sodassa, Korean sodassa ja Suezin kriisissä.
Tarve uusien kaukotiedustelukykyisten joukkojen kouluttamiselle tunnistettiin Suomessa 1950-luvun puolivälissä, jolloin Erillisen pataljoonan 4 veteraanien keski-ikä alkoi olla yli 35 vuotta. Suomessa laskuvarjojääkärit, kuten heitä alettiin nimittää, nähtiin maahanlaskujoukkojen sijaan ylijohdon alaisina kaukotiedusteluun erikoistuneina sissijoukkoina. Asiaa pohdittiin erityisesti vuoden 1960 alussa asetetussa laskuvarjokoulutustoimikunnassa, jota johti everstiluutnantti Simo Sirkkanen. Toimikunta hyödynsi pohdinnoissaan kapteeni Kaj Hagelbergin ja yliluutnantti Sami Sihvon ulkomaankomennusten kokemuksia ja niistä laadittuja muistioita. Hagelberg oli anonut pääsyä hyppykoulutukseen ulkomaille jo sota-aikana, mutta tämä toteutui vasta 1950-luvun lopulla Pääesikunnan komento- ja koulutuspäällikön eversti Jorma Järventauksen käytyä Ruotsissa tutustumassa laskuvarjojääkärikoulutukseen. Hagelberg komennettiin Ruotsin maavoimien laskuvarjojääkärikoulun (Fallskärmsjägarskolan) päällystökurssille kesällä 1958, ja vuotta myöhemmin hän kävi vielä kouluttajakurssin. Sihvo puolestaan oli vuonna 1958 kurssilla Ranskan maavoimien jalkaväkikoulussa (École de l’infanterie), minkä keskeydyttyä Algerian sodan vuoksi hän päätyi kurssitoverinsa suosituksesta maahanlaskujoukkojen koulun (École des troupes aéroportées) upseerikurssille.
Laskuvarjokoulutustoimikunnan esityksestä Utissa järjestettiin kantahenkilökunnan laskuvarjohyppykurssit vuosina 1960–1961 ja kaksi varusmiesten kurssia vuonna 1961. Kurssien johtajana toimi Hagelberg apulaisenaan Sihvo. Päätös erillisen Laskuvarjojääkärikoulun (LJK) perustamisesta tehtiin lopulta lokakuussa 1961. Sijoituspaikaksi valittiin Utti, jossa sijainneessa ilmavoimien vanhassa tukikohdassa toimi myös Kuljetuslaivue (myöhemmin Kuljetuslentolaivue). Laivueen Douglas DC-3 -koneita voitiin hyödyntää hyppykoulutuksessa, ja siihen kuuluivat myös ilmavoimien uudet helikopterit. Pääosat Karjalan lennostosta oli kuitenkin siirretty Rissalaan. Laskuvarjojääkärikoulu perustettiin 3. divisioonan alaisuuteen kokeilukokoonpanossa 1. helmikuuta 1962 ja vakinaistettiin kuukautta myöhemmin. Majuri Hagelbergistä tuli koulun ensimmäinen johtaja ja kapteeni Sihvosta komppanianpäällikkö. Muu henkilöstö koostui edellisinä vuosina hyppykoulutuksen saaneesta kantahenkilökunnasta ja siirrettiin eri joukko-osastoista.
Laskuvarjojääkärikoulun aika
thumb|left|Laskuvarjohyppääjä Suomen lipun kanssa Utin jääkärirykmentin hyppynäytöksessä puolustusvoimain lippujuhlan päivänä vuonna 2014.
Ensimmäiselle Laskuvarjojääkärikoulun alaiselle laskuvarjojääkärikurssille valittiin psykofysiologisten kokeiden jälkeen 103 varusmiestä, jotka aloittivat palveluksensa 15. helmikuuta 1962. 330 vuorokauden mittainen koulutus alkoi sotilaan perustaidot opettavalla peruskoulutuskaudella ja sitä seuranneella aliupseerikurssilla, jonka toisessa vaiheessa siirryttiin hyppykoulutukseen. Aliupseerikurssin jälkeen alkoi erikoiskoulutus, johon sissikoulutuksen lisäksi kuului pioneeri-, viesti-, lääkintä- ja raskasasekoulutusta. Laskuvarjojääkärialiupseerit ja viestialiupseerit koulutettiin Utissa, ja lääkintäaliupseerit komennettiin Lääkintäaliupseerikouluun Lahteen. Aliupseerikurssilla parhaiten menestyneet suorittivat reserviupseerikurssin Haminan Reserviupseerikouluussa. Koulutus huipentui Pohjois-Suomessa pidettyyn talvileiriin. Ensimmäisinä vuosina koulutus haki vielä uomiaan, sillä sissikoulutuksen osuus oli alle 10 prosenttia koulutuksesta ja yhteisissä sotaharjoituksissa laskuvarjojääkäreitä käytettiin maahanlaskujoukkojen tavoin. Osaltaan tähän vaikuttivat voimassa olleiden ohjesääntöjen ja oppaiden vanhentuneet sisällöt. Puolustusvoimain komentajalle pidetyssä esittelyssä laskuvarjojääkärien sodan ajan tehtäväksi vahvistettiin ”kaukopartiointi ja erikoistiedustelu syvällä vihollisen selustassa, erikoississitehtävät sekä yleisen sissitoiminnan tukeminen ja poikkeustapauksissa varsinainen sissitoiminta” marraskuussa 1964. Samalla hyväksyttiin erillisen laskuvarjojääkärien koulutusohjeen laatiminen ja ohje joukkojen sotaharjoituskäytöstä.
Koulu majoittui ensin Karjalan lennoston vanhoissa puurakennuksissa, kunnes se siirtyi Vekaranjärveltä tuotuihin työmaaparakkeihin vuonna 1967. Alkuaikojen oloja on kuvailtu vaatimattomiksi ja jopa kehnoiksi. Hyppyharjoitteluun käytettiin aluksi 1920-luvulta ollutta puista lentokonehallia, josta siirryttiin uusiin tarkoituksenmukaisempiin hallitiloihin vuonna 1969.
thumb|Pakkolaukaistavat T-10- ja T-11-joukkojenpudotusvarjot varavarjoineen.
1960-luvun edetessä koulussa alkoivat myös laskuvarjojääkärien kertausharjoituskurssit, ja lisäksi siellä järjestettiin kantahenkilökunnan ja ilmavoimien ohjaajien hyppykursseja. Varusmiesten palvelukseenastumispäivä siirrettiin toukokuulle vuonna 1966, mikä mahdollisti entistä pidemmän talvikoulutusjakson palveluksen loppuvaiheessa. Koulutukseen lisättiin pintauintipuvussa suoritettava vesihyppy 1960-luvun puolivälissä. Vesihypyssä tapahtui varusmiehen kuolemaan johtanut onnettomuus vuonna 1970, mikä oli koulun ensimmäinen kuolemantapaus. Pienelle osalle varusmiehistä alettiin kouluttaa itselaukaistavalla liitovarjolla useiden kilometrien korkeudesta suoritettavaa HALO-hyppyä 1960-luvun lopulla. Tavanomaiset hypyt suoritetaan runsaan 300 metrin korkeudesta pakkolaukaisulla, jossa hyppykoneen katossa kulkevaan vaijeriin kiinnitetty hihna vetää varjon auki automaattisesti. Tähän käytössä oli yhdysvaltalaisvalmisteinen T-10-joukkojenpudotusvarjo, jonka korvasi varusmieskoulutuksessa Airborne Systemsin T-11 vasta vuonna 2016. 1970-luvun alussa koulutukseen tuli mukaan pelastautumisharjoitus, jossa majoitutaan tilapäismajoitteisiin ja valmistetaan ruokaa riistasta ja kalasta. Pelastautumisharjoitus järjestettiin loppuharjoituksen tapaan tyypillisesti Pohjois-Suomessa.
Laskuvarjojääkärikoulusta tuli koulutusta koskevissa kysymyksissä jalkaväen tarkastajan alainen lokakuussa 1971. Koulun ensimmäinen johtaja everstiluutnantti Kaj Hagelberg eläköityi 28. helmikuuta 1973 ja uudeksi johtajaksi tuli majuri Olavi Jokela. Lähtöpuheessaan Hagelberg lausui koulun tunnussanoiksi ”excelsior – korkeammalle”. Aiemmin komppanianpäällikkönä toiminut Jokela oli vuonna 1967 ollut laatimassa koulun johdon kanssa uutta koulutussuunnitelmaa, jossa sissi- ja tiedustelukoulutusta lisättiin ja lähitaistelukoulutusta vähennettiin. 1970-luvulla sissikoulutuksen osuus koko koulutuksesta oli jo noin 25 prosenttia.
Laskuvarjojääkärikoulun olosuhteet paranivat 1980-luvulla, kun uusi ruokala- ja sotilaskotirakennus otettiin käyttöön vuonna 1980 ja uusi kasarmi- ja esikuntarakennus valmistui vuonna 1985.
Pääesikunnan vuonna 1980 tekemällä päätöksellä jalkaväkilinjan kadettien opintoihin sisällytettiin noin kolmen viikon laskuvarjohyppykoulutus vuodesta 1981 alkaen. Kadettikoulun johtajana aloitti Laskuvarjojääkärikoulun toinen perustaja eversti Sami Sihvo tammikuussa 1981. Kadettien hyppykursseja järjestettiin kevääseen 1990 asti. Sihvo yleni aikanaan kenraalimajuriksi.
thumb|left|Ilmavoimien Fokker F.27 -kuljetuskone (FF-2) vuonna 1999.