Israelin valtio ( , ) eli Israel (, ) on valtio Välimeren ja Jordanjoen välissä Lähi-idässä. Israel perustettiin YK:n jakosuunnitelman mukaisesti Palestiinan brittiläisen mandaatin alueelle vuonna 1948. Se on valtiomuodoltaan parlamentaarinen demokratia, mutta toisaalta juutalainen valtio,Avalon Project: Declaration of Israel’s Independence 1948. Yale University. Viitattu 27.8.2008. ”We declare that, with effect from the moment of the termination of the Mandate being tonight, the eve of Sabbath, the 6th Iyar, 5708 (15th May, 1948), until the establishment of the elected, regular authorities of the State in accordance with the Constitution which shall be adopted by the Elected Constituent Assembly not later than the 1st October 1948, the People’s Council shall act as a Provisional Council of State, and its executive organ, the People’s Administration, shall be the Provisional Government of the Jewish State, to be called ’Israel’.” mikä on kirjattu peruslakiin. Israel. Freedom House 2007. Viitattu 27.8.2008. ”Parties or candidates that deny the existence of Israel as a Jewish state, oppose the democratic system, or incite racism are prohibited.” Väestöltään Israel on monikansallinen ja uskontopohjaltaan moninainen. Invisible Palestinians: Ideology and Reality in Israel. Religion Online. Viitattu 27.8.2008. ”The need to expel or repress Palestinians is based on the Zionist belief that a Jewish state requires an absolute Jewish majority. – – In Israel and the territories there are 3.32 million Jews and 2 million Palestinians. Incorporating all these Palestinians into Israel would threaten the idea of a Jewish state. – – The identity of Israel is a complicated issue for both Jews and Christians because it involves religiously loaded language. No Arab can be expected to accept religious or tribal claims for Israel’s right to exist as a Jewish state.”
Israelissa on vuoden 2024 arvion mukaan noin 10 miljoonaa asukasta. Tärkeitä kaupunkeja ovat Tel Aviv ja Jerusalem. Virallinen kieli on heprea. Asukkaista 73 prosenttia on juutalaisia, 21 prosenttia arabeja ja loput druuseja sekä muita vähemmistöjä. Israelin arabit ovat uskonnoltaan enimmäkseen sunnimuslimeja tai kristittyjä.
Israelin pinta-ala on 22 072 neliökilometriä, kun lasketaan kaikki Israelin suorassa alaisuudessa olevat alueet eli Golanin kukkuloiden alue ja Itä-Jerusalem, mutta ei Länsirantaa tai Gazan kaistaa. Jos lasketaan mukaan lisäksi Israelin kontrolloimat Länsiranta ja Gazan kaista, pinta-ala on 27 799 neliökilometriä. Israelin naapurimaita ovat Egypti, Jordania, Syyria ja Libanon. Israel on kehittynyt teollisuusmaa ja sen elintaso on Lähi-idän korkein.
Israel on OECD:n jäsenmaa. Maa on sijoittunut kansainvälisesti korkealle naisten turvallisuudessa, innovaatioiden määrässä, elinajanodotteessa ja korkeakoulutuksen saaneiden kansalaisten määrässä. Maa sijoittui neljänneksi YK:n onnellisuusindeksissä 2023. Sen talous sijoittui 29. sijalle nimellisen bruttokansantuotteen perusteella ja 13. sijalle bruttokansantuotteella henkeä kohti mitattuna. Israel on yksi Aasian ja Lähi-idän rikkaimmista maista aikuista kohden lasketun keskimääräisen varallisuuden ja henkeä kohti lasketun BKT:n perusteella.
Israelin synty oli seuraus Euroopan juutalaisten tavoitteesta luoda juutalaisille kansallisvaltio. Sionistisen liikkeen vaikutuksesta juutalaisten historiallisille asuinalueille Palestiinaan kohdistui 1800-luvun lopulta alkaen laaja muuttoliike, jonka johdosta Israelin itsenäistyessä maassa asui noin 1,3 miljoonaa juutalaista.
Juutalaiskapinan jälkeen roomalaiset olivat vuonna 135 karkottaneet useimmat juutalaiset alkuperäisiltä asuinsijoiltaan. Ne kuuluivat 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka Osmanivaltakuntaan. Tämän hajotessa ensimmäisessä maailmansodassa Yhdistynyt kuningaskunta perusti alueelle Palestiinan brittiläisen mandaatin, johon aluksi kuului myös nykyinen Jordania. Sodan jälkeen Britannia sitoutui tukemaan juutalaisten kansallisen kodin perustamista Palestiinaan.
Yhdistyneet kansakunnat teki vuonna 1947 jakosuunnitelman, jossa Jordan-joen länsipuolinen alue jaettiin juutalaisten ja arabien kesken. Israel julistautui itsenäiseksi Britannian mandaatin päättyessä vuonna1948. Itsenäisyysjulistuksen seurauksena viisi arabimaata hyökkäsi Israeliin, mutta sota päättyi aselepoon, jossa Israelin haltuun jäänyt alue jäi YK:n suunnitelmaa laajemmaksi. Itsenäisyyssotaa seurasi kuuden päivän sota vuonna 1967 ja Jom Kippur -sota vuonna 1973. Israel selvisi kaikista voittajana.
Israel on solminut rauhansopimukset Egyptin ja Jordanian kanssa, miehittää Gazan kaistaa ja Länsirantaa ja on liittänyt alueisiinsa Syyrialle kuuluneet Golanin kukkulat sekä palestiinalaisalueisiin kuuluneen Itä-Jerusalemin.
Israelissa asuu yli seitsemän miljoonaa juutalaista, ja sen miehittämillä alueilla noin viisi miljoonaa palestiinalaista. Israel on perustanut Länsirannalle siirtokuntia, joissa asuu 700 000 juutalaista. Gazaa johtaa terroristijärjestö Hamas.
Syksyllä 2023 Hamas hyökkäsi Israeliin, minkä jälkeen Israel julisti sodan ja aloitti iskut Gazan kaistalle. Israelin toimet palestiinalaisalueiden miehityksen aikana ovat herättäneet kansainvälistä kritiikkiä.
Nimi
Nimi ”Israel” on tavanomaisessa ja uskonnollisessa käytössä merkinnyt kolmentuhannen vuoden ajan sekä Israelia maana että koko juutalaista kansaa, asuivatpa he sitten Israelissa tai diasporassa. Nimi on peräisin Raamatusta, 1. Mooseksen kirjan jakeesta 32:28, jossa Jaakob saa uuden nimen Israel. Nimestä on erilaisia käsityksiä. Joidenkin mukaan nimi juontuu verbistä śarar (’hallita, olla vahva, määrätä’), jolloin nimi merkitsisi ’Jumala hallitsee’ tai ’Jumala tuomitsee’. Muita mahdollisia merkityksiä ovat ’Jumalan ruhtinas’ tai ’Ēl taistelee’.
Israel mainitaan ensimmäisen kerran egyptiläisessä Merenptahin steelassa, jossa kerrotaan Kanaaninmaan sotilasleireistä. 1200-luvulle eaa. ajoitettu steela mainitsee Israelin kansana, joka ei ollut muodostanut valtiota.Barton & Bowden 2004, s. 126. ”The Merneptah Stele... is arguably the oldest evidence outside the Bible for the existence of Israel as early as the 13th century BCE.” Nykyvaltiolle annettiin nimeksi Medinat Jisrael eli Israelin valtio, ja sen kansalaiset ovat israelilaisia.Popular Opinion. The Palestine Post 7.12.1947, s. 1.
Maantiede
Koko ja sijainti
Israelin pinta-ala on 22 072 neliökilometriä, ja siinä on mukana koko Jerusalem ja Golanin kukkulat. Valtio rajoittuu pohjoisessa Libanoniin ja Syyriaan, idässä Länsirantaan ja Jordaniaan, lounaassa ovat Egypti ja Gazan kaista. Israelin rantaviiva Välimereen on lännessä ja Punaiseenmereen yhtyvä Akabanlahti etelässä.
Pinnanmuodot ja vesistöt
Maantieteellisesti Israel voidaan jakaa neljään alueeseen, Välimeren rannikkotasankoon, keski- ja pohjoisosien kukkuloihin, Isoon hautavajoamaan ja Negeviin. Rannikkokaistale on 185 kilometriä pitkä, mutta melko kapea. Etelässä se on leveimmillään noin 45 kilometriä. Pohjoisosien Galileassa on maan korkeimmat kohdat, joista korkein on 1 208-metrinen Har Meron. Galilean erottaa Israelin miehittämästä Länsirannasta hedelmällinen Jisreelin tasanko.
pienois|vasen|Kuollutmeri on merenpinnan alapuolella sijaitseva erittäin suolapitoinen järvi.
Iso hautavajoama alkaa Israelin rajojen pohjoispuolelta ja se kulkee eteläsuuntaisesti halki koko maan Akabanlahteen saakka. Jordan-joki virtaa sitä pitkin ensin Hulanlaaksoon, sitten Gennesaretinjärveen ja lopulta Länsirannan puolella Kuolleeseenmereen. Kuolleenmeren eteläpuolella Iso hautavajoama jatkuu kuivana Aravanlaaksona. Kuollutmeri sijaitsee noin 400 metriä merenpinnan alapuolella ja on samalla Israelin maanpinnan alin kohta.
Israelin eteläisimmän puoliskon muodostaa kuiva Negev, joka on kartalla nuolenmuotoinen alue, joka kapenee etelää kohti. Etelässä alueesta tulee entistäkin kuivempi, ja siellä on myös vadien, kanjonien ja jyrkänteiden halkomia hiekkakivikukkuloita.
Israelin tärkeimmät vesialueet ovat Geneseratinjärvi ja Jordan, jonka lisäksi maassa virtaavat muun muassa Tel Avivin kohdalla Välimereen laskeva Jarkon ja Haifan lähelle laskeva Kison. Myös Jordanin sivujoki Jarmuk virtaa osan matkaa Israelissa. Iso osa joista on kuitenkin kausittaisia.
Ilmasto
Israelin ilmasto on välimerellinen lukuun ottamatta maan etelä- ja pohjoisosien autiomaita, joista suurin on Negev. Keväällä ja kesällä esiintyy ajoittain hiekkamyrskyjä. Maassa on kuuma sateeton kesä ja suhteellisen lyhyt viileä sateinen talvi. Ilmasto vaihtelee maan sisällä pituuspiirin, leveyspiirin ja Välimeren läheisyyden mukaan. Elokuu on kuukausista kuumin, keskilämpötilat vaihtelevat välillä 18–38 °C.
Sateet ovat yleensä rankkasateita, jotka aiheuttavat eroosiota ja tulvia. Talvella sade saattaa tulla lumena maan keskiosan ylämailla kuten Jerusalemissa. Maan viljellyimmillä alueilla sataa yli 300 millimetriä vuodessa. Maasta on viljeltävää noin kolmasosa.
Kasvit ja eläimet
pienois|vasen|Harjalintu on Israelin kansallislintu. Israelissa on tavattu yli 500 lintulajia. Osa linnuista asuu siellä pysyvästi, osa muuttaa Israelin alueen läpi kahdesti vuodessa.
Eri puolilla maata on yli 150 luonnonsuojelualuetta ja 65 kansallispuistoa, joiden koko on noin 1 000 neliökilometriä. Alueista huolehtii Israelin luonto- ja puistohallinto. Parikymmentä niistä on kehitetty julkiseen käyttöön, ja kävijöitä niissä on vuosittain kaksi miljoonaa. Unesco on nimennyt Karmelvuoren biosfäärireservaatiksi. Satoja kasveja ja eläimiä, kuten tammi, palmu ja eläimistä gaselli ja leopardi, on suojeltu, ja uhanalaisille lajeille on laadittu pelastusohjelmia.
Metropolit
Vuonna 2004 Israelin väestölaskennassa määriteltiin kolme metropolialuetta: Tel Aviv – 2 933 700 ihmistä Haifa – 980 600 ihmistä Beerseba – 511 800 ihmistä
Jerusalemia voisi myös kutsua metropolialueeksi, mutta sen määritteleminen on vaikeaa, koska asutus levittäytyy niin laajalle alueelle ja itse kaupungin rajat ovat epäselvät. Jerusalemin kaupungin virallinen väkiluku on 919 000 (2018). Nasaret ja sen muslimienemmistöiset lähiöt mukaan lukien alue kuuluisi myös suuriin metropolialueisiin.
Historia
pienoiskuva|Jerusalemista Roomaan tuotua toisen temppelin ryöstösaalista Tituksen riemukaareen kuvattuna. Juutalaisten diaspora eli hajaannus alkoi vuonna 134 jaa., kun roomalaiset olivat kukistaneet juutalaiskapinan Juudeassa, Galileassa ja Samariassa. Pari sataa vuotta aikaisemmin (63 eaa.) Pompeius oli kukistanut hasmonealaisen valtion, mutta maata ei saatu koskaan rauhoittumaan. Nyt roomalaiset ajoivat juutalaisväestön maanpakoon ja nimesivät alueen Palestiinaksi filistealaisten mukaan.Spencer 2019, s. 3.
Diasporankin aikana juutalaisia asui Galileassa. Luvattu maa säilyi myös nostalgisen paluumuuton kohteena. Muun muassa kuuluisa rabbi Moses Maimonides pakeni 1100-luvulla sinne Marokosta. Ristiretkeläiset olivat 1000-luvulla kohdanneet Jerusalemissa pienen juutalaisväestön ja polttaneet sen synagogan.Spencer 2019, s. 4.