Kalevan Pallo (KalPa) on kuopiolainen jääkiekkoseura. Seura perustettiin vuonna 1929 Sortavalassa, ja se siirtyi toisen maailmansodan jälkeen Kuopioon 1945. KalPa pelasi SM-sarjassa ensimmäisen kerran vuonna 1957 mutta putosi kolmen kauden jälkeen alemmille sarjatasoille. 1980-luvulla joukkue menestyi paremmin ja nousi SM-liigaan vuonna 1986. Vuosituhannen vaihteen jälkeen KalPa palasi SM-liigaan vuonna 2005. Se voitti Suomen mestaruuden kaudella 2024–2025. Lisäksi seura on saavuttanut kaksi hopeamitalia (1991 ja 2017) sekä yhden pronssimitalin (2009).
Seuran perustaminen ja alkutaival Vuonna 1929 yleisseura Sortavalan Virityksen palloilijajäsenet perustivat Sortavalan Palloseuran (SPS), jota pidetään KalPan perustamisajankohtana. Vuonna 1930 perustettiin myös Sortavalan Palloilijat (SP). Seurojen lajivalikoimaan kuuluivat muun muassa pesäpallo, jääpallo, jalkapallo ja jääkiekko. Jatkosodan jälkeen Sortavala luovutettiin Neuvostoliitolle, minkä seurauksena seurat siirtyivät evakkoon Kuopioon. Vuonna 1945 Sortavalan Palloseura ja Sortavalan Palloilijat yhdistyivät Sortavalan Palloseuraksi, ja vuonna 1946 seura otti käyttöön nykyisen nimensä Kalevan Pallo (KalPa). Muita nimiehdotuksia olivat muun muassa Puna-Mustat, Susihukat ja Vaeltajat.
Jääkiekosta muodostui vähitellen seuran pääurheilulaji. KalPa pelasi ensimmäisen jääkiekkokautensa 1947–1948 maakuntasarjassa, jossa pelasivat myös KuPS, Eräveikot ja JyP. Pohjois-Savon piirisarjassa neljäntenä joukkueena pelasi Puijon Pallo.
Vuonna 1956 KuPS luopui jääkiekosta taloudellisista syistä. Sen seurauksena 1950-luvun alussa sisarseuraksi siirtynyt KalPa peri KuPS:lta sarjapaikan Suomen sarjaan, varusteet, pelaajiston – muun muassa Juhani Wahlsten, Mauno Repo, Raimo Sepponen ja Ossi Hyppösen – sekä pienen alkupääoman. Samalla KalPasta tuli KTK:n (Kuopion Työväen Kiekkoilijat) ohella Kuopion ainoa jääkiekkoseura, kun KuPS keskittyi jalkapalloon.
Vuonna 1957 KalPa nousi ensimmäisen kerran mestaruussarjaan eli SM-liigaan. Se pelasi pääsarjassa kausilla 1957–1958, 1958–1959 ja 1961–1962. Ensimmäisellä mestaruussarjakaudellaan KalPa saavutti ennakko-odotuksia paremman tuloksen. Joukkue pelasi avausottelussaan 4–4-tasapelin Hämeenlinnan Tarmoa vastaan, voitti ennakkosuosikiksi arvioidun Tampereen Ilveksen 3–2 ja nousi hetkellisesti sarjan johtoon. Kauden päätteeksi KalPa sijoittui oman lohkonsa kolmanneksi ja jäi niukasti pronssiottelun ulkopuolelle.
KalPa tunnettiin tuolloin erityisesti "yhden ketjun joukkueena". Ossi Hyppösen, Lauri Helenin ja Juhani Wahlstenin muodostama ketju kuului mestaruussarjan tehokkaimpiin kausilla 1957–1958 ja 1958–1959. Hyppönen voitti mestaruussarjan maalikuninkuuden vuosina 1958 ja 1959, Wahlsten nousi myöhemmin maajoukkuetason pelaajaksi, jota huippuseurat tavoittelivat ja Helen pelasi ketjun keskushyökkääjänä. Toimittaja Martti Savonjärvi antoi ketjulle nimen Pyörremyrskyketju, joka viittasi sen hyökkäysvoittoiseen ja pyörremyrskyn tavoin liikkuvaan pelityyliin. Joukkueen maalivahtina pelasi maajoukkueessakin esiintynyt Raimo Sepponen, joka toimi myöhemmin erotuomarina.
Kauden 1958–1959 jälkeen Pyörremyrskyketju hajosi, ja KalPa putosi mestaruussarjasta ollen viimeinen. Joukkue nousi takaisin kahden vuoden kuluttua, mutta kausi 1961–1962 jäi tuloksellisesti vaatimattomaksi. KalPa keräsi 18 ottelusta yhden pisteen ja putosi jälleen sarjasta. Seura pelasi tämän jälkeen 1960- ja 1970-luvuilla Maakunta- ja Suomen sarjassa, kunnes nousi II-divisioonaan vuonna 1975. Tuolloin KalPa ei vielä kuulunut Savon menestyneimpiin jääkiekkoseuroihin.
Jäähallin rakennus ja nousu SM-liigaan
KalPa pelasi kotipelinsä aluksi Niiralan ulkokaukalossa. Lokakuussa 1974 käyttöön saatiin tekojää, ja jäähallin rakentaminen alkoi vuonna 1978. Halli valmistui vuonna 1979. Rakennusluvan saamista edisti se, että KalPan seurajohtoon kuului ministeri ja opetusministeriö vastasi tuolloin liikunta-asioista. Jäähallia hakivat myös Jyväskylä ja Mikkeli, mutta lupa myönnettiin Kuopiolle. Hallin valmistuminen mahdollisti ympärivuotisen jääharjoittelun ja kotiotteluiden pelaamisen sisätiloissa. 1980-luvulle tultaessa jääkiekko oli syrjäyttänyt jalkapallon kuopiolaisten suosituimpana urheilulajina. KalPa:n johdossa toimineet Kalevi Tavi ja Matti Turunen tekivät ratkaisuja, jotka paransivat joukkuetta. Heidän tavoitteena oli mm. että jääkiekosta tulisi Kuopion suosituin urheilulaji.
Jäähallin valmistumisen jälkeen KalPa panosti voimakkaasti yleisötyöhön. Kouluissa jaettiin ilmaislippuja, erätauoille järjestettiin oheisohjelmaa ja tavoitteena oli kasvattaa pitkäaikainen kannattajakunta. Tunnetuimpiin ohjelmanumeroihin kuului näytös, jossa kehonrakentaja Kike Elomaa poseerasi auton katolla auton ajaessa kaukalon ympäri. Ottelut keräsivät runsaasti yleisöä, ja ajoittain KalPan divisioonaotteluissa oli enemmän katsojia kuin muualla Suomessa samaan aikaan pelatuissa SM-liigaotteluissa.
Vaikka KalPa pelasi vielä divisioonatasolla, seura panosti määrätietoisesti toimintaansa. Päävalmentajaksi palkattiin Reino Ruotsalainen, jonka valmennus painottui fyysisesti vaativaan harjoitteluun ja näin ollen Puijon portaat tulivat monta kertaa joukkueelle tutuiksi. Harjoittelu näkyi myös joukkueen tuloksissa: Joukkue saavutti useita suurinumeroisia voittoja, muun muassa 26–2, ja nousi kauden 1981–1982 päätteeksi II-divisioonasta I-divisioonaan. Kauden jälkeen Ruotsalainen siirtyi Helsingin Jokereiden päävalmentajaksi ja johdatti joukkueen seuraavalla kaudella SM-hopealle.
Kaudella 1982–1983 päävalmentajana toimi Matti Keinonen ja pelaajana Veli-Pekka Ketola. KalPa eteni I-divisioonan finaaleihin, mutta hävisi Joensuun Jokipojille. Kauden jälkeen Keinonen ja Ketola poistuivat seurasta, ja päävalmentajaksi tuli Esko Nokelainen. Seura asetti tavoitteekseen nousun SM-liigaan ja vahvisti joukkuetta hankkimalla muun muassa Jari Paavolan, Jari Järvisen, Jukka Holtarin, Jouni Rinteen ja kanadalaisen Wayne Thompsonin. Kaudella 1984–1985 KalPa paransi pistemääräänsä 26 pisteellä ja keräsi 60 pistettä, mutta nousu jäi saavuttamatta, sillä joukkue ei vielä noussut SM-liigaan. JyP HT voitti I-divisioonan.
Viimeisellä I-divisioonakaudellaan 1985–1986 KalPa voitti 37 ottelua 44:stä, teki 276 maalia ja keräsi 75 pistettä, mikä oli tuolloin I-divisioonan runkosarjan piste-ennätys. Wayne Thompson teki 103 (58+45) pistettä ja jäi pisteen päähän Henry Salevan piste-ennätyksestä, kun taas Jouni Rinne sijoittui pistepörssissä toiseksi. KalPa voitti I-divisioonan mestaruuden ja nousi SM-liigaan. Nousun kunniaksi Kuopion kaupunki järjesti ilotulituksen.
1986–1989: Ensiaskeleet SM-liigassa Kaudella 1986–1987 KalPa pelasi ensi kertaa SM-liigassa. Samalla se sai pitää kokoonpanossaan kolmea ulkomaalaispelaajaa, jotka olivat viime kaudella mukana ollut Wayne Thompson, Brent Sapergia ja Roberto Lavoie. Tuolloin SM-liigan säännöissä joukkueen kokoonpanossa sai olla korkeintaan kaksi ulkomaalaispelaajaa. KalPa:n kohdalla tehtiin poikkeus, koska se oli juuri noussut sarjaan. Suurin osa joukkueen pelaajista oli jo edelliskaudelta tuttuja pelaajia. KalPa:n SM-liigahistorian ensimmäisen maalin teki Jouni Rinne kauden ensimmäisessä ottelussa Kärppiä vastaan Kuopiossa, jonka KalPa voitti 6–4. Sapegia rikkoi Lalli Partisen nimissä olleen jäähyminuuttimäärän kauden aikana, mutta oli liigan parhaimpia voimahyökkääjiä tehden 35 ottelussa 25 maalia ja 13 syöttöä. Hän sai negatiivista julkisuutta joutuen oikeuteen pahoinpitelystä. Thompson oli SM-liigan parhaita pelaajia tehden 52 (22+30) pistettä ja hänen lempinimensä oli jääkiekkotoimittajien keskuudessa "Niiralan Wayne Gretzky". Lavoie teki 26 maalia, mutta hänen kautensa kesti vain 33 ottelua silmävamman takia. Jouni Rinne osoitti olevansa vieläkin neljän vuoden SM-liigatauon jälkeen huippupelaaja ja oli KalPan kolmanneksi paras pistemies tehoin 19+27. Kauden jälkeen joukkue joutui SM-liigakarsintoihin, mutta se pysyi sarjassa voittaen pelinsä. Joukkueeseen tuli vahvistukseksi Mikko Leinonen, joka lopetti kauden jälkeen pelaajauransa. Vaikka joukkue olikin SM-liigassa toiseksi viimeinen, se yllätti kaikki vauhdikkaallaan pelityylillään. Kauden katsojamäärä kotiotteluissa oli keskimäärin 4903 per ottelu.
Toisella kaudellaan 1987–1988 joukkue sijoittui kolmanneksi viimeiseksi kahdeksannella sijalla, eikä joutunut edelliskauden tapaan karsintoihin. Edelliskauden kanadalaisvahvistukset Sapergia, Lavoie ja Thompson lähtivät, mutta heidän tilalleen otettiin 4 kanadalaista, joista Wayne Groulx ja Pierre Rioux onnistuivat antamaan hyvän panoksen joukkueeseen: Kummatkin pelasivat piste per peli -keskiarvolla. Guy Benoit oli pettymys ja hän lähti joukkueesta kesken kauden ja Bruce Eakin jätti joukkueen henkilökohtaisten hölmöilyjen vuoksi. Jouni Rinne otti päävastuun hyökkäyspäässä ja teki 52 (26+26) pistettä. KalPan yksi nuorista pelaajista Jari Pulliainen löi itsensä läpi ja hänestä kehittyi hyvä maalintekijä. Joukkue hankki muun muassa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittaneet Mikko Laaksosen ja Timo Kulosen ja Ässistä puolustavan keskushyökkääjän Jari Härkälän. Päävalmentaja Esko Nokelainen lähti kesken kauden ja hänen tilalleen tuli intoa täynnä ollut valmentajalupaus Juha Junno. Hänen taitojaan epäiltiin, sillä hänellä ei ollut kokemusta pelaajana. Hän valmenti kauden kahdeksassa viimeisessä ottelussa. Kapteeni Petteri Lehdon ansiota sekä seuran toimintaan että junioreiden kehittämiseen alettiin panostaa. Hän oli TPS-kasvatti ja varsinkin Juha Junnoa kiinnosti se, miten TPS kehitti omia junioreita. Tuohon aikaan sillä oli hyvän liigajoukkueen lisäksi hyviä junioreita.
Kauteen 1988–1989 joukkue lähti kovasti panostaen hankkimalla muun muassa AHL:stä palanneen Wayne Thompsonin, NHL:ssä 137 ottelua pelanneen Dave Donnellyn, Erik Hämäläisen ja Juha Tuohimaan. Puolustajakaksikko Tuohimaa ja Hämäläinen muodostivat sarjan parhaimman puolustajaparin. KalPa:ssa pelatessaan Hämäläisestä kehittyi Suomen yksi johtavista puolustajista. Joukkue maksoi hänestä 270 000 markkaa ja hän oli vuoden kallein pelaajahankinta sarjassa. Apuvalmentajaksi nuoren Juha Junnon rinnalle tuli Hannu Kapanen. Kauden aikana joukkue yllätti koko kiekkoilevan Suomen: Se pääsi ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan SM-liigan pudotuspeleihin ja sijoittui sarjassa viidenneksi. Vastaan tuli Rauno Korven valmentama kivenkova Tappara. Ensimmäisen pelin Tappara vei puhtaasti nimiinsä 6–0. Toinen peli käytiin Kuopiossa ja KalPa jopa hallitsi muutamaan otteeseen pelin tapahtumia ja peli oli äärimmäisen tiukka. Kannattajien harmiksi vierasjoukkue oli jälleen kerran parempi lukemin 6–7. Paras pistemies Jouni Rinne teki seuran syöttöennätyksen 42 maalisyötöllä ja paluumuuttaja Wayne Thompson oli joukkueen paras maalintekijä 26 maalilla.
1990-luku: Seurahistorian ensimmäinen mitali sekä taistelua elämästä ja kuolemasta
Ennen kautta 1989–1990 KalPa hankki Tšekkoslovakiasta kaksi kova luokan pelaajaa: Puolustaja Peter Slaninan ja keskushyökkääjä Dárius Rusnákin. Näiden kahden pelaajan sanotaan olevan seurahistorian parhaimmat ulkomaalaishankinnat. Rusnák teki KalPa:n seuraennätyksen maaleissa kauden aikana 29 maalilla ollen maalipörssin kolmas ja Slanina kuului SM-liigan parhaiden puolustajien joukkoon. Joukkue kaappasi myös muun muassa kauden 1988–1989 parhaisiin tulokkaisiin kuuluneen, nopean ja taitavan laiturin Juha Jokiharjun SaiPa:sta ja divisioonavuosina pelanneen Hannu Oksasen. KalPa teki kauden aikana 205 maalia 44 ottelussa ja sijoittui sarjassa kuudenneksi. Se oli sarjan toiseksi eniten maaleja tehnyt joukkue.