Kriittinen eläintutkimus (, CAS) on ihmistieteellisen eläintutkimuksen haara. Se nimensä mukaisesti omaksuu kriittisen lähestymistavan eläintutkimukseen, ja kyseenalaistaa vallitsevia ja historiallisesti muodostuneita ihmisen ja muiden eläinten suhteita. Kriittinen eläintutkimus on monitieteellinen ja monialaisen lähestymistavan omaksuva akateeminen tutkimussuuntaus, johon liittyy läheisesti tietynlainen aktivismin ja poliittisuuden oletus sekä eläinten sortamisen ja alistamisen vastustaminen.
Historia ja nykyhetki Kriittisen eläintutkimuksen historia liittyy erottamattomalla tavalla erilaisiin sortoa vastustaviin abolitionistisiin liikkeisiin, kuten feministiseen ja rasisimia vastustaviin, sekä ymmärrettävästi myös eläinten oikeuksia ajaviin liikkeisiin. Yhtenä alkusysäyksenä kriittisen eläintutkimuksen kehittymiselle voi nähdä filosofi Peter Singerin vuonna 1975 julkaiseman teoksen Animal Liberation, joka on eläineettisiä ja moraalisia arvoja edustavan tieteellisen tutkimuksen pioneeriteos ja edelleen hyvin ajankohtainen. Teos suomennettiin vasta vuonna 1990 nimellä Oikeutta eläimille: Eläinten vapautuksen filosofiaa.
Termiä kriittinen eläintutkimus (Critical Animal Studies) alettiin käyttää laajemmin 2010-luvulla, jolloin ilmestyi useita kriittistä eläintutkimusta käsitteleviä teoksia, järjestettiin tutkimusalaa käsitteleviä kansainvälisiä konferensseja ja muodostettiin useita alan tutkijoiden verkostoja eri puolilla maailmaa. Eräs alusta asti kriittisen eläintutkimuksen kehitykseen vaikuttanut henkilö on Anthony J. Nocella II (http://www.criticalanimalstudies.org/about/; Defining critical animal studies 2014: Introduction).
”Kriittisyys” tutkimussuuntauksen nimessä juontaa kriittiseen teoriaan, jolla tarkoitetaan monitieteistä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen aiheiden tutkimusta kriittistä tutkimusotetta käyttäen. Kuten Paul Waldau kirjoittaa teoksessaan Animal Studies: An Introduction (2013), termi kriittisyys ei ole ongelmaton tai itsestään selvä. Sillä on monia merkityksiä, kuten kritiikin antaminen tai asian tärkeys. Ihmistieteellisessä eläintutkimuksessa kriittisyydellä tarkoitetaan ihmisten ja muiden eläinten välisten suhteiden ongelmallisuuksien etualaistamista ja vallitsevien ihmiskeskeisten kulttuuristen ja sosiaalisten arvojen ja käytänteiden kyseenalaistamista.
Vaikka kriittinen eläintutkimus on kansainvälisestikin melko tuore tieteenala, niin Suomessa se on oikeastaan vasta viime vuosina tullut tunnetummaksi ja järjestäytynyt. Niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin kyseessä on voimallisesti kasvava ja kehittyvä tieteenala, jonka yksi vahvuus on sen sovellettavuus moniin eri tieteenaloihin, kuten sosiologiaan, pedagogiikkaan, kirjallisuudentutkimukseen, yhteiskuntatieteisiin ja niin edelleen. Pääperiaatteet ja tieteelliset tavoitteet
Keskeinen pääperiaate kriittisessä eläintutkimuksessa on intersektionaalisuus, eli tietoisuus siitä kuinka erilaiset sorron muodot kietoutuvat toisiinsa erottamattomalla tavalla. Esimerkiksi naisten ja eläinten alistaminen, ympäristön kestämätön hyväksikäyttö, ja rotuun perustuva syrjintä, sekä muut vastaavat sorron ja syrjinnän muodot pohjautuvat kaikki samankaltaisille rakenteellisille ja ideologisille perusteille. Intekrsektionaalisuuden logiikan mukaisesti ymmärtääkseen jotakin tiettyä sorron muotoa ja puuttuakseen siihen, on otettava muutkin sorron muodot huomioon. (Esim. (Defining critical animal studies 2014: Introduction.)
Toinen keskeinen pääperiaate on aktivismi, eli kriittisen eläintutkimuksen edustaja on tavalla tai toisella ajamassa eläinten aseman kohentamista. Tällöin kriittinen eläintutkimus on aina myös poliittista.
Kolmas pääperiaate on monitieteisyys.
Tieteellinen ja yhteiskunnallinen toiminta
Suomessa perustettiin vuonna 2017 Kriittisen eläintutkimuksen verkosto. Verkosto koostuu eri alojen tutkijoista, jotka ovat kiinnostuneita kriittisen eläintutkimuksen näkökulmista, eli tarkastelevat eläinten asemaa ja kohtelua sekä eläinkäsityksiä kriittisesti, ihmisten ja muiden eläinten välisten yhteiskunnallisten valtasuhteiden näkökulmasta.
Kansainvälinen kriittisen eläintutkimuksen instituutti, The Institute for Critical Animal Studies (ICAS) perustettiin vuonna 2001. On olemassa myös muita kriittisen eläintutukimuksen järjestöjä, kuten eurooppalainen kriittisen eläintutkimuksen seura, European Association for Critical Animal Studies (EACAS). Vuosittain järjestetään myös kriittisen eläintutkimuksen konferensseja.
Keskeisiä tutkijoita kriittisen eläintutkimuksen alalla ovat esimerkiksi Sue Donaldson, Will Kymlicka, Richard Twine, Anthony J. Nocella II, Chloë Taylor, Sunaura Taylor ja Dinesh Joseph Wadiwel ja Suomessa esimerkiksi Elisa Aaltola, Kuura Irni, Sanna Karhu, Salla Tuomivaara ja Helinä Ääri.
Lähteet Kriittisen eläintutkimuksen verkosto: http://www.elaimiksi.fi/ niin & näin 4/25. Kriittinen eläintutkimus -teemanumero. https://netn.fi/issue/niin-nain-4-25/ Freja Högback: Studying whiteness in Critical Animal Studies in Finland – tensions and possibilities. https://netn.fi/artikkelit/studying-whiteness-in-critical-animal-studies-in-finland-tensions-and-possibilities/ The Canadian Society for Critical Animal Studies (CCAS): https://www.criticalanimalstudies.com/ European Association for Critical Animal Studies (EACAS): http://www.eacas.eu/ The Institute for Critical Animal Studies (ICAS): http://www.criticalanimalstudies.org/ Peter Singer (1975): Animal Liberation Defining critical animal studies (2014) Paul Waldau (2013): Animal Studies: An Introduction
Luokka:Yhteiskuntatieteet Luokka:Humanistiset tieteet