thumb|350px|Tintti-sarjakuvissa useimmin esiintyvät vakiohahmot eturivissä vasemmalta oikealle: professori Tuhatkauno (vihreässä takissa), kapteeni Haddock, Tintti, poliisietsivät Dupont ja Dupond, oopperalaulaja Bianca Castafiore sekä Milou-koira. Tintin seikkailut ( []), lyhyemmin pelkkä Tintti, on belgialaisen sarjakuvataiteilija Hergén luoma sarjakuva. Tintti on yksi 1900-luvun tunnetuimmista ja luetuimmista eurooppalaisista sarjakuvista: sitä on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta ja käännetty yli 50 kielelle.
Päähenkilö Tintti on nuori lehtimies ja matkailija, jonka rinnalla kulkevat uskollinen koira Milou, kapteeni Haddock, professori Tuhatkauno ja monet muut hahmot.
Hergéä on kehuttu selkeästä mutta silti ilmeikkäästä piirrostyylistään, mukaansatempaavista tarinoista ja myöhempien kirjojen tarkasta taustatutkimuksesta. Sarja sisältää monia eri lajityyppejä, kuten meriseikkailua (Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre) ja tieteisfantasiaa (Päämääränä kuu ja Tintti kuun kamaralla). Kaikille Tintti-kirjoille, poliittisiin tarkoituksiin tehtyä ensimmäistä Tinttiä Neuvostojen maassa lukuun ottamatta, on ominaista tilannekomiikan runsaus, jonka rinnalle myöhemmissä kirjoissa tulee myös hienostuneempaa satiiria.
Ensimmäisissä Tinteissä seikkailun juoni on hyvin yksinkertainen, ja Tintti lähinnä törmäilee paikasta toiseen vieraalla maaperällä. Myöhemmissä Tinteissä kertomusten juonet ovat monimutkaisempia ja niissä on tehty seikkailun ympäristöä koskevaa taustatyötä realistisuuden lisäämiseksi. Mielenkiintoinen kokeilu on sarjan osa Castafioren korut, jossa tapahtumapaikkana toimii jatkuvasti kapteeni Haddockin kotikartano ja joka ei ole muiden Tintti-kirjojen tapaan seikkailukertomus.
Kaksi alun perin lehteen Tintti-jatkosarjoina tehtyä sarjakuvaa ovat menettäneet tekijänoikeuden suojansa Yhdysvalloissa. Tintti Neuvostojen maassa menetti tekijänoikeuden suojansa tammikuussa 2025 ja Tintti Afrikassa tammikuussa 2026. Euroopan unionin jäsenmaissa albumien tekijänoikeudet EU-lainsäädännön mukaan vapautuvat vuonna 2054, kun Hergén kuolinvuodesta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Koska Tintti Afrikassa -albumista tehtiin väritetty ja uudelleen piirretty versio 1946, tämän version suoja jatkuu edelleen sekä EU-alueella että Yhdysvalloissa alkuperäistä mustavalkoversiota pidempään.
Henkilöhahmot Tintti
Tintti on Tintin seikkailujen päähenkilö. Hän teki ensiesiintymisensä belgialaisessa sanomalehdessä 10. tammikuuta 1929 ja perustui suurelta osin Hergén aiempaan Totor-partiolaishahmoon. Tintti on nuori belgialainen lehtimies, joka sekaantuu vaarallisiin tapauksiin ja selvittää ne sankarillisesti. Vaikka Tintti esitetään tunnettuna toimittajana, hänet harvemmin nähdään varsinaisessa työssään. Tintti on asenteiltaan suhteellisen neutraali ja muita henkilöhahmoja värittömämpi puhtoinen sankari. Tintin henkilö muuttuu jonkin verran myöhemmissä kirjoissa, alkaen Castafioren koruista. Hän ei enää aktiivisesti hakeudu seikkailuihin, vaan joutuu niihin ympäristön vaikutuksesta. Etenkin tämä näkyy kirjoissa Lento 714 ja Tintti ja Picarot.
Milou
Milou on Tintin valkoinen karkeakarvainen kettuterrieri, joka seuraa häntä kaikkialle. Tintin ja Miloun suhde on erittäin syvä, ja he toistuvasti pelastavat toinen toisensa hengen. Milou kommentoi seikkailuja omalla maanläheisellä tavallaan, mutta lukuun ottamatta Tinttiä Neuvostojen maassa, muut eivät Miloun kommentteja kuule - kyseessähän on koira. Kapteeni Haddockin tavoin Milou on perso alkoholijuomille, ja toikkaroi humalassa useissa seikkailussa. Milou pitää myös luista ja ruuasta, jota se häikäilemättä varastelee. Milou on vahvasti slapstick-tyyppinen hahmo, jolla on kliseeksi asti taipumusta törmäillä kulkiessaan esteisiin. Myös Miloun kissajahdeista, hämähäkkipelosta ja hassunkurisista ilmeistä ja eleistä revitään jatkuvasti huumoria. Milouta on myös helppo pitää sympaattisena tämän jouduttua pulaan.
Miloun nimi tulee Hergén ensimmäisen tyttöystävän nimestä Marie-Louise. Milou on kuitenkin uroskoira.
Kapteeni Haddock
Kapteeni Archibald Haddock on Tintin paras ystävä. Hän on merikapteeni, joka esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Kultasaksinen rapu. Ensimmäisessä kirjassaan Haddock on säälittävä alkoholisti, jonka juoppohulluuskohtaukset ovat useamman kerran suistaa Tintin turmioon. Myöhemmissä kirjoissa Haddock on voimakkaampi ja saa jopa sankarillisia piirteitä. Haddockin liiallinen juominen tosin jatkuu satunnaisesti. Haddockin inhimilliset piirteet ja sarkastisuus toimivat vastapainona Tintin sankarillisuudelle.
Haddockilla on taipumusta äkkipikaisuuteen ja hän käyttää värikästä kieltä parjatessaan hänet suututtaneita henkilöitä, eläimiä tai jopa asioita. Haddockin mielijuoma on Loch Lomond -merkkinen viski. Haddock asuu esi-isälleen kuuluneessa Moulinsartin linnassa, jonka professori Tuhatkauno ostaa hänelle kirjan Rakham Punaisen aarre lopussa.
Haddockin nimi tulee Hergén vaimonsa kanssa käymästä keskustelussa, jossa vaimo mainitsi että haddock on "surkea englantilainen kala" (englannin sana haddock merkitsee koljaa). Hergé poimi nimen välittömästi.
Professori Teophilus Tuhatkauno
Professori Teophilus Tuhatkauno on huonokuuloinen keksijä, joka esiteltiin alun perin Rakham Punaisen aarteessa. Tuhatkauno on ydinfysiikassa, kemiassa, mekaniikassa ja biologiassa ansioitunut tiedemies, joka kehittää monet tarinoiden keskeisistä laitteista, kuten hainmuotoisen pienoissukellusveneen Rakham Punaisen aarteessa, kuuraketin Tintissä kuun kamaralla ja yliäänilaitteen Tuhatkaunon tapauksessa. Tuhatkaunon keksinnöt heijastelevat oman aikansa teknologista kehitystä, esimerkiksi kuuraketti edusti 1950-luvun tiedemiesten optimistisia näkemyksiä avaruustoiminnan läpimurrosta ja sekä Syldavian että Bordurian tiedustelupalvelujen havittelema yliäänilaite oli Hergén satiirinen viittaus Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton väliselle asevarustelulle.
Tuhatkaunon huonokuuloisuus on ollut hahmon ensiesiintymisestä lähtien yksi Tintti-sarjakuvien toistuvista vitseistä. Tuhatkaunon kyvyttömyys ymmärtää muiden puhetta saattaa äkkipikaisen kapteeni Haddockin raivon partaalle, ja Rakham Punaisen aarteessa myös suvaitsevainen Tintti ärsyyntyi professorin huonokuuloisuudesta. Tuhatkauno kuulee hänelle lausutut sanat väärin ja yleensä täysin päinvastaisessa merkityksessä, mikä saa hänet reagoimaan omalaatuisilla lausahduksilla kuulemiinsa sanoihin. Tuhatkauno ei tiedä, että hänellä on kuulovamma, vaan hän selittää "vasemman korvansa olevan hieman huonokuuloinen". Tarinassa Päämääränä Kuu Tuhatkaunolle annettiin kuulokoje, joka on hänellä käytössä myös sarjakuvan jatko-osassa Tintti kuun kamaralla, mutta kahden tarinan jälkeen hän luopuu kuulokojeesta. Kuulokojeella varustettu Tuhatkauno on vakavamielisempi hahmo verrattuna muihin tarinoihin, jossa hän on vahvasti humoristinen henkilö. Tuhatkaunon huonokuuloisuuteen pohjautuvia kielellisiä vitsejä ei ole täysin voitu kääntää suomennoksiin, joten suomenkielisessä käännöksissä hän toisinaan vaikuttaa kuulevan dialogin kannalta epäolennaisia sanoja.
Tuhatkaunon hahmon esikuva oli Hergén mukaan sveitsiläinen fyysikko Auguste Piccard, johon Bianca Castafiore sotkee Tuhatkaunon Castafioren koruissa. Tuhatkaunon esikuvia olivat myös edellisten Tintti-seikkailujen omalaatuiset tiedemiehet, kuten Kuningas Ottokarin valtikan Nestor Halambique ja Salaperäisen tähden Kustaa Kalisteinen.
Dupont ja Dupond
Dupont ja Dupond ovat identtisiltä kaksosilta näyttävä poliisietsiväpari, jotka eivät kuitenkaan ole sukua toisilleen. Dupont ja Dupond ovat vahvasti humoristisia hahmoja. He ovat työssään täysin epäpäteviä ja tyypillisesti päätyvät pidättämään vääriä henkilöitä, mutta saavat siitä huolimatta jatkuvasti merkittäviä ja kansainvälisiä tehtäviä. Dupontin ja Dupondin erottaa vain viiksien muodosta: Dupontilla viiksien päät kaartuvat hieman ulospäin.
Dupondtit ovat saaneet sekä olomuotonsa, vaatetuksensa että kävelytyylinsä ilmeisesti esikuvansa Charlie Chaplinin kulkuri-hahmolta. Dupontilla ja Dupondilla on yleensä mustat puvut, knallit ja kävelykepit, paitsi milloin he kansainvälisissä tehtävissä pukeutuvat valepukuihin "sulautuakseen joukkoon". Tällöin valeasut ovat täysin kliseenomaisia ja herättävät paikallisissa vain huomiota ja huvittuneisuutta. Epäpätevyyden ja hölmöyden lisäksi Dupontin ja Dupondin huumori perustuu erilaisiin törmäilyihin. Tyypillinen kuvio on, että kaksikosta toinen loukkaa itsensä, jonka jälkeen toinen moittii tätä tai nauraa tälle, mutta vain pienen hetken päästä toiselle osapuolelle käy aivan vastaavasti.
Tavanomainen sattumus on Dupontin ja Dupondin knallien uppoaminen iskun seurauksena niin syvälle päähän, että Tintti tai muu ulkopuolinen joutuu kiskomaan ne irti. He myös sotkeutuvat jatkuvasti sanoissaan, varsinkin silloin kun he yrittävät puhua turhan hienosti. Dupond ja Dupont saavat usein kuulla kunniansa kapteeni Haddockilta, joka ei voi sietää heidän hölmöilyjään.
Sivuhahmot
Näiden ohella Tintissä on useita sivuhahmoja, jotka esiintyvät useammassa kuin yhdessä seikkailussa. Näistä merkittävimpiä ovat Khemedin emiiri Ben Kalish Ezab ja hänen ilkikurinen poikansa Abdullah, santheodoroslainen kenraali Alcazar, konnamainen merimies Allan, diivamainen italialainen oopperalaulajatar Bianca Castafiore, portugalilainen kauppias Oliveira da Figueira, roistomainen saksalaistohtori J. W. Müller, Moulinsartin linnan hovimestari Nestor, rikollispäällikkö Roberto Rastapopoulos ja vakuutusyhtiö Turman johtaja Seraphin Lampion.
Kuvitteellisia maita Myöhempiin seikkailuihin Hergé loi useita kuvitteellisia maita. Tintti-tarinoiden valtioista yksityiskohtaisimmin kuvattu lienee Balkanin niemimaalla sijaitseva rauhanomainen Syldavian kuningaskunta, jonka esikuvana on Hergén itsensä mukaan toiminut Albania. Syldavian vihamielinen ja valloitushaluinen rajanaapuri on erilaisten sotilashallitusten hallinnoima Borduria (pääkaupunkinaan Szohôd), joka tarinassa Kuningas Ottokarin valtikka edustaa silloista natsi-Saksaa; Tuhatkaunon tapauksessa Borduria on kuitenkin muuttunut stereotyyppiseksi itäblokin kommunistidiktatuuriksi. Kuningas Ottokarin valtikassa Tintti puolustaa Syldaviaa Borduriaa vastaan, mutta Tuhatkaunon tapauksessa Syldavia onkin siirtynyt "pahojen puolelle" tavoittelemaan Tuhatkaunon kehittämää asetta.
Etelä-Amerikassa sijaitseva San Theodoros on satiirinen parodia tyypillisestä banaanitasavallasta, jossa vallankaappaukset ovat jokapäiväisiä ja sotilaat vaihtavat jatkuvasti puoliaan. Seikkailussa Tintti ja Picarot ulkovallat sekaantuvat San Theodorosin sisäisiin asioihin: Neuvostoliiton kaltainen Borduria kannattaa kenraali Tapiocan hallintoa, ja kapitalistinen International Banana Company taasen tukee kenraali Alcazarin johtamaa Picarot-sissiliikettä. Maan rajanaapuri Nuevo Rico on hyvin samankaltainen maa. Särkyneessä korvassa molemmat maat käyvät kilpailevien brittiläisen ja yhdysvaltalaisen öljy-yhtiön yllytyksen seurauksena keskenään sodan öljyrikkaan Gran Chapon maa-alueen hallinnasta. San Theodorosin ja Nuevo Ricon välinen sota on parodia Bolivian ja Paraguayn vuosina 1932–35 käydystä Chacon öljysodasta, jossa sotivia maita tukivat Standard Oil ja Shell.
Tintti-seikkailuissa Mustan kullan maa ja Seikkailu Punaisella merellä nähdään myös Arabian niemimaalla sijaitseva Khemed, jonka hallitsijan emiiri Ben Kalish Ezabin valtaa uhkaa jatkuvasti vallanhimoinen šeikki Bab El Ehr. Salaperäisen tähden uusitussa versiossa Yhdysvallat on vaihdettu São Ricoksi, joka nimestään päätellen sijaitsee San Theodorosin ja Nuevo Ricon tavoin Etelä-Amerikassa. Faaraon sikareissa ja Sinisessä lootuksessa esiintyy Rawhajpoutahlahin maakunta Intiassa. Sinisessa lootuksessa myös pikaisesti mainitaan Poldomoldaquen ja Poldavian kuvitteelliset valtiot. Lennossa 714 Rastapopoulosin kätyreinä toimii joukko vapaustaisteilijoita, jotka ovat kotoisin sisällissodan kouriin joutuneesta Sondonesiasta.
Tintin ideologia