pienois|pysty|The Philadelphia Inquirer uutisoimassa hyökkäyksistä. Jersey Shoren haihyökkäykset 1916 tapahtuivat heinäkuun alkupuolella Yhdysvaltain New Jerseyn osavaltion rannikkoalueella Jersey Shorella. Silloin todennäköisesti yksi hai hyökkäsi 12 päivän aikana viisi kertaa ihmisen kimppuun. Uhreista neljä kuoli ja yksi loukkaantui.
Hyökkäykset tehneestä hailajista ei ole varmuutta, mutta sen epäillään olleen härkähai tai valkohai. Hyökkäykset vaikuttivat merkittävästi väestön suhtautumiseen haista; aiemmin niiden vaarallisuus kyseenalaistettiin, kunnes iskut herättivät suurta paniikkia ja lietsoivat pelkoa haiden ympärille.
Hyökkäykset pienois|pysty|Englanninkielinen kartta hyökkäyssarjan esiintymispaikoista. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1916 heinäkuun alkupuolelle, kun helleaalto ruuhkaudutti Yhdysvaltain rantoja. Väestö oli tietoinen haiden olemassaolosta, mutta niiden ei uskottu olleen kiinnostuneita ihmisistä. New Jerseyn osavaltiossa uskottiin yleisesti, että alueen hait ovat vaarattomia, mutta heinäkuussa todennäköisesti yksi hai hyökkäsi 12 päivän aikana viidesti ihmisen kimppuun New Jerseyn rannikkoalueella Jersey Shorella.
Ensimmäinen hyökkäys tapahtui 1. heinäkuuta eteläisessä New Jerseyssä, Beach Havenin kunnassa erään rantahotellin alueella. Tällöin 25-vuotias perheensä kanssa lomalla ollut Charles Vansant oli iltauinnilla. Yhtäkkiä jokin tarttui häntä jalasta, ja rannalla olleet ihmiset luulivat Vansantin ensin kutsuneen koiraa. Isku aiheutti hyökkäyssarjan ensimmäisen kuoleman, ja siitä vastuussa ollut eläin herätti spekulaatioita. Hain sijaan syylliseksi ehdotettiin esimerkiksi merikilpikonnaa. Hyökkäyksestä huolimatta Jersey Shoren rannat pidettiin vierailijoille avoimina. Viiden päivän kuluttua tapahtui toinen hyökkäys Spring Laken lomakylässä, joka sijaitsee 72 kilometrin päässä ensimmäisestä tapahtumapaikasta. Hyökkäyksen kuolonuhri oli 130 metrin päässä rannasta iltapäiväuinnilla ollut 27-vuotias Charles Bruder. Hyökkäyksen jälkeen pelko heräsi väestön keskuudessa, ja rannoilla vierailleet ihmiset alkoivat vältellä uimaan menoa.
Viimeiset kolme hyökkäystä tapahtuivat keskiviikkona 12. heinäkuuta sisämaassa, Matawan Creekin jokiuomassa. Tapahtumapaikka sijaitsi Keyportin kaupungin lähellä ja 48 kilometriä pohjoiseen aiemman hyökkäyksen sijainnista Spring Lakesta. Merikapteeni Thomas Cottrell huomasi uomassa suurikokoisen hain, mutta hänen varoitustaan ei otettu vakavasti. Ensimmäisenä ystäviensä kanssa uimassa ollut kymmenvuotias Lester Stilwell luuli haita vanhaksi tukiksi mutta joutui kuolettavasti hyökkäyksen uhriksi. Ystäväjoukko teki ilmoituksen vedessä havaitusta haista, mutta heidän kertomustaan epäiltiin, ja uskottiin, että epilepsiaa sairastanut Stilwell olisi hukkunut. Stilwelliä etsimään ryhtynyt räätäli Watson Fisher joutui seuraavan hyökkäyksen uhriksi. Puolen tunnin kuluttua hai hyökkäsi 14-vuotiaan Joseph Dunnin jalkaan puolen kilometrin päässä kahdesta aiemmasta hyökkäyksestä, ja hän selvisi hyökkäyssarjan ainoana eloonjääneenä.
Hyökkäysten aikaiset reaktiot ja suojelutoimenpiteet Hyökkäykset aiheuttivat väestössä paniikkia. Toisen hyökkäyksen jälkeen suuret yhdysvaltalaislehdet, kuten The Boston Herald, Chicago Sun-Times ja The Washington Post, uutisoivat tapauksesta lehtiensä etusivuilla. Paniikki johti hyökkäysten alueella sijainneissa lomakohteissa merkittäviin taloudellisiin tappioihin. American Museum of Natural Historyn museossa järjestettiin 8. heinäkuuta 1916 lehdistötilaisuus, jossa useat tutkijat pyrkivät hillitsemään paniikkia korostaen uuden hyökkäyksen olevan epätodennäköinen.
Hyökkäysten jälkeen haihavainnot olivat nousussa useissa osavaltioissa, kuten New Jerseyssä, New Yorkissa, Connecticutissa, Floridassa ja Alabamassa. New Jerseyssä ryhdyttiin toimenpiteisiin uimareiden turvallisuuden ja paikallisen talouden ylläpitämiseksi. Asbury Parkin kaupungissa sijainneen Fourth Avenue Beachin ympärille asetettiin teräksinen verkkoaita ja aseistettuja moottoriveneitä. Matawan Creekissä tehdyn kolmoisiskun jälkeen paikalliset asukkaat asensivat alueelle turvaverkkoja ja dynamiittia hain tappamista varten. Matawanin kunnan pormestari Arris B. Henderson julisti haista etsintäkuulutuksen ja lupasi sen pyydystäjälle rahapalkkion.
Lopulta Jersey Shoren lomakylät pyysivät apua liittovaltiolta. Presidentti Woodrow Wilson kutsui koolle hallituksen ja vaati suunnitelmaa kaikkien itärannikon haiden tappamiseksi. Valtiovarainministeri William Gibbs McAdoo kannatti rannikkovartioston asettamista turvaamaan turisteja. Samaan aikaan haiden pyynti jatkui New Jerseyn ja New Yorkin rannikoilla. New Jerseyn kuvernööri James Fairman Fielder tarjosi paikallisten kuntien kanssa palkkioita haiden metsästyksestä, ja itärannikolla otettiin kiinni satoja haita.
Tutkinnat hyökkäyksen aiheuttaneesta haista pienois|Hyökkäyksistä epäilty valkohai kiinniotettuna. Hyökkäyksistä vastuussa olleen hailajin tunnistaminen ja mahdollinen useamman haimäärän havainnointi nosti rooliaan toisen iskun jälkeen. Beach Havenin iskun todistajat arvioivat hain pituudeksi kolme metriä. Kahden päivän kuluttua viimeisestä hyökkäyksestä kaksi kalastajaa tappoi itsepuolustukseksi hain Matawan Creekissä. Tutkijat vahvistivat, että tapettu eläin oli valkohai. Vahvistamattoman väitteen mukaan hain vatsasta löydettiin 15 kilogrammaa ihmislihaa. Valkohain tappamisen jälkeen hyökkäykset loppuivat, ja pyydystetty yksilö julistettiin ”Jerseyn ihmissyöjäksi”.
Hyökkäykset aiheuttanut hailaji on kuitenkin jäänyt epäselväksi, sillä toisena varteenotettavana vaihtoehtona on pidetty useilla eri vesialueilla, mukaan lukien rantavesistöissä, viihtyvää härkähaita. Kuitenkin muun muassa Smithsonian Channelin vuonna 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan Matawan Creekin hyökkäysten aikana alueella olisi ollut täysikuu. Se olisi nostanut vuoroveden kautta merkittävästi veden suolapitoisuutta, mikä tukee teoriaa valkohain hyökkäyksestä. Joseph Dunnin pureman analysoinnin tuloksena kyseessä olisi ollut todennäköisemmin härkähai. Jotkut uskovat, että hyökkäysten takana oli useampi kuin yksi hai.
Vaikutus Hyökkäykset toimivat osittaisena inspiraationa Peter Benchleyn kirjoittamalle Tappajahai-romaanille. Sitä seurannut samanniminen elokuva vaikutti merkittävästi yleiskuvaan haista ja niiden vaarallisuudesta. Elokuva on aiheuttanut myös haiden liikapyyntiä, joka on johtanut niiden kannan vähenemiseen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Onnettomuudet New Jerseyssä Luokka:Vuoden 1916 onnettomuudet Luokka:Hait